maanantai 29. helmikuuta 2016

Pentutoko 1/8


Tänään Cava aloitti toko-opintonsa Agility Akatemian tokokurssilla. Päästiin halliin ja Cava esitteli heti hienosti taitojaan. Cavan bravuuri on varastaa herkkuja taskusta. Se on ratsannut minun taskut viimeksi ihan pikkupentuna kuukausi sitten ja sen jälkeen olen osannut sitä varoa, mutta taito on edelleen tallella. Cava on saanut varastettua herkkuja tuttujen taskuista kerran jos toisenkin. Tänään harmillisesti mulla sattui olemaan itselläkin sormet siellä namitaskulla ja Cava onnistui nirhaisemaan hampaalla mun kynnen alta ja sai sinne aikaan tosi kipeän verta vuotavan haavan.

Oltiin toisena vuorossa joten odotellessa tehtiin ihan helppoja juttuja ja tutustuttiin halliin. Cava keskittyi tosi hyvin vaikka sitä selvästi kiinnosti hajut ja muut hallissa. Leikkiminen oli hieman huononpaa hallissa kuin on ollut kotioloissa, mutta muusta ei huomannut, että Cavaa olisi lainkaan jännittänyt uusi ympäristö, jossa oli paljon erilaisia ääniä ja häiriöitä (hajut, vieraat koirat). Reipas pieni, häntä huiskuten teki hommia.

Kun meidän vuoro tuli aloitettiin hieman kartoittamalla, että mikä mun kokemus tokossa on ja mikä Cavan kokemus on. Kerroin hieman epäröiden meidän tulevaisuuden tavoitteista ja omista peloistani, mitä mulla nyt on ollut. Siis tosiaan se, että olen ollut hieman arka opettamaan Cavalle uusia asioita koska olen pelännyt tekeväni virheitä. Kouluttaja lohdutteli, että kaikki parhaatkin tekevät koiriensa kanssa virheitä ja vaikka kuinka ajattelisi uuden pennun kanssa tekevän kaiken täydellisesti niin virheitä tulee matkan varrella ja se on ihan okei. Kouluttaja oli todella mukava ja tykkäsin siitä, että hän korosti paljon sitä, että tämän ikäisen pennun kanssa tärkeintä olisi saada asenne kohdalleen ja ilo tekemiseen sekä sellainen fiilis, että aina kun tullaan halliin pennun fokus olisi mussa ja siinä että mun kanssa on siisteintä ikinä tehdä. Olen nimittäin täysin samaa mieltä, että tuo on tällä hetkellä tärkeintä. Toki kouluttaja sanoi myös, että siinä sivussa voidaan katsoa ja tehdä teknisempiäkin juttuja, mutta nimenomaan leikin varjolla pennulle.

Aloitettiin treenit leikkimällä kahdella lelulla niin, että minulla oli molemmissa käsissä lelut ja istuin maassa ja vuorotellen vaihdatin Cavaa lelulta toiselle. Tämä sujui ihan hyvin, mutta lelun vaihdossa oli vielä hieman hitautta ja jäi aika paljon aina leikittävään leluun kiinni. Ei nyt varsinaisesti mikään hirveän huono juttu kun oli selkeästi kiinnostunut lelusta ja leikki innoissaan ja mielellään. Saatiin kotiläksyksi harjoitella tätä lisää kotona. Cava hieman piti toista lelua parempana ja jäi siihen kiinni, joten täytyy löytää sille nyt toinenkin "lemppari". Sai kuitenkin kehuja leikkimisestään, on kuulema ikäisekseen hyvin kehittynyt leikkijä. Itselleni sain kommenttia, että voisin olla leikkiessä hieman passiivisempi, mikä on kyllä totta. Etenkin tänään kurssilla leikkiessä jouduin tehdä aika paljon töitä, että Cava innostuisi riittävästi, mutta uskoisin, että tämä johtui uudesta paikasta ja ympäristöstä. Niinpä itse määräsin automatkalla treenejä läpikäydessäni meille kotiläksyksi leikkiä mahdollisimman monessa eri paikassa ja häiriössä.

Seuraavaksi otettiin muutama maahanmeno. Niitä ollaan tehty aika paljon ja ne sujuivat kaikki tosi hyvin. Saatiin kehuja Cavan maahanmeno tekniikasta ja nopeasta suoritustavasta. Tuli itselle hyvä fiilis, sillä tuota maahanmeno tekniikkaa ollaan treenattu tosi paljon. Varsinkin alussa Cava yritti mennä maahan aina takapää edellä ja jättäen etupään hieman ilmaan, mutta nyt näitä ei enää juurikaan tule. Uutena juttuna tuli "liikkeestä" maahanmenot, eli niin, että peruutin ja siitä käskin runsailla avuilla pennun maahan. Nämäkin sujuivat hyvin ja saatiin kotiläksyksi harjoitella näitä kotona vielä lisää ja pikkuhiljaa ainakin kotona rauhallisessa ja tutussa ympäristössä alkaa vähentämään apuja.

Maahanmenojen jälkeen tehtiin muutama perusasentoon tulo ja niistä saatiin kommentiksi, että pentu tulee hieman liian eteen. Ei pahasti, mutta että kannattaa jatkossa palkata enemmän taakse. Kuulema varsinkin koiran kasvaessa se alkaa näyttää siltä, että on tosi edessä vaikka vielä ei sitä vaikutelmaa tulekkaan. Tässä saatiin kehuja pennun hyvästä kropan käytöstä ja suoruudesta. Sanomista tuli lisäksi myös siitä, että palkkaan sitä hieman edestä, jolloin pentukin hivuttautuu eteenpäin ja perusasento tulee liian eteen. Eli jatkossa palkkaus housun saumaa pitkin suoraan sivusta tavallaan ylhäältä alas kättä liikuttamalla, eikä edestä päin. Kotiläksyksi saatiin siis harjoitella sivulle tulemista pienemmillä avuilla (oon ottanut aikaisemmin pienen apuaskeleen ja pentu ei sitä enää todellakaan tarvitse, edes häiriössä). Käsiavuilla autetaan pentu siis oikeaan kohtaan ja palkkaus sitten suoraan sivulta. Itselle siis eniten tässä harjoiteltavaa, että palkkaan pennun oikein.

Lopuksi tehtiin vielä vähän luopumisharjoituksia ja pentu luopui kädessä olevista herkuista todella hyvin. Kotiläksyksi saatiin harjoitella luopumista eri tilanteissa ja sen avulla harjoitella perusasentoon ja maassa makaamiseen kestoa. Eli niin, että alkuun pentu palkataan yhdellä namilla kun se menee maahan tai tulee sivulle ja sen jälkeen käsi, jossa herkkuja, auki joko pennun eteen (maassa makuu) tai pennun pään vierelle (perusasento) ja pentu saa namit kun katsoo minuun. Lisäksi saatiin tehtäväksi vaikeuttaa luopumisharjoituksia niin, että kättä heilutellaan pennun edessä hitaasti jne.

Saatiin ohjeeksi tehdä kotitreeneissä sekä leikkimistä/muuta kiihdyttävää että malttiharjoituksia/muuta rauhallista toimintaa. Mieluiten peräjälkeen ja vaikka useamman kerran peräkkäin, sillä pennun olisi hyvä oppia säätelemään virettä jo heti alusta asti.

Treenien jälkeen oma treenausmotivaatio nousi hurjasti. Olisi tehnyt mieli treenailla lisää vielä kotona, mutta päätin antaa pennun nukkua kun oli selkeästi väsynyt illan treeneistä. Oltiin aamulla ja aamupäivästä pitkillä lenkeilläkin, joten on nyt illalla ollut varmasti väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Kouluttajalta Cava sai kovasti kehuja, että on hauska ja pätevä pieni, ja teki hyvällä asenteella juttuja eikä ottanut isommin häiriötäkään hallissa. Ja niinhän se on. Mun oma täydellinen pikkutokopossu<3 Halkean ylpeydestä ja silleen.

Sisaruspainia

Sunnuntaina suunnattiin taas aamusta lenkkeilemään läheiselle pellolle. Oltiin ajoissa liikkeellä ja saatiin lenkkeillä ihan rauhassa. Päästiin nauttimaan auringon noususta ja ihanasta keväisestä aamusta. Koda onnistui harmillisesti saamaan haavan toiseen etutassuun aivan anturam juureen, mutta onneksi haava osoittautui enemmänkin naarmuksi ja kun veren tulo lakkasi niin päästiin jatkamaan matkaa kotiin asti eikä tarvinut soittaa ketään hakemaan.


Aamulenkillä viihdyttiin melkein pari tuntia ja koirat olivatkin tämän jälkeen sopivasti väsytetty. Kotona otettiin muutaman tunnin ajan huilia ja sitten saatiin kylään muutama perhetuttu. Tulivat siis Cavaa katsomaan. Cava oli aamun jäljiltä vielä hieman väsynyt, joten se käyttäytyi hyvin ja söpösti ja oli melko rauhallinen koko kyläilyn ajan. Vieraat piti ensin käydä pusuttelemassa ja sen jälkeen voitiinkin tyytyväisenä jatkaa päiväunia. On se kyllä uskomattoman letkeä ja rento pentu, lakkaankohan ikinä hämmästelemästä sitä. 

Iltapäivällä suunnattiin vielä leikkitreffeille Cavan sisarusten kanssa ja voi kun oli pienillä mukavaa. Alunperin meitä piti olla koolla 4 pentua omistajineen, mutta harmillisesti yksi pennuista viilsi anturansa auki (ilmeisesti lasia) ja he joutuivat sitten lähtemään eläinlääkäriin. Kurjaa! Jotenkin sitä toivoisi, että ihmiset muistaisi siivota jos jotain hajoaa. Tekevät nimittäin tosi pahaa jälkeä isommat lasinsirut ja muut.

Cava sai tällä kertaa parhaimmat painit Nuka veljen kanssa ja molemmat kakarat olivatkin ihan märkiä rottia kymmenien lumipesujen jälkeen. Kivasti Cava tunnisti vielä sisaruksensa, vaikkei olla nyt hetkeen treffeille ehdittykkään. Oltiin melko ruuhkaisella paikalla juoksuttamassa koiria ja muutaman kerran sai tehdä hyviä luoksetuloja ja katsekontakti harjoituksia häiriössä. Cava karkasi vain kerran erään pariskunnan perään ja tuli sieltäkin käskystä luokse eikä edes iholle asti ehtinyt. Tuli itselle tosi hyvä mieli ja kiva fiilis kun pentu totteli jo aika hyvin häiriössä. Toki se alkoi olla jo hieman väsynyt kun päivä oli ollut pitkä ja paljonpaljonpaljon on vielä treenattavaa.



Pentutreffikuvista kiitos Nukan omistajalle Niinalle :) 

lauantai 27. helmikuuta 2016

Kevättalven hangilla

Eilen suunnattiin illalla Cavan kanssa Mustin&Mirrin pentutreffeille. Olin alkuun hieman epäileväinen, sillä olen kuullut treffeistä jonkin verran negatiivistä, mutta myös positiivista. Vein Cavan keskikokoisten koirien ryhmään ja siellä olikin mukana ainoastaan yksi koira Cavan lisäksi. Mukana ollut koira oli siperianhusky ja Cavaa hieman jännitti tämä kaveri. Toinen koira oli melkoisesti Cavaa isompi ja jo vanhempi ja selvästi kehittyneempi. Huomasi sen varsinkin liikkeistä ja eleistä, kun Cava on monelta osin vielä hieman kömpelö. Meille jäi näistä treffeistä kuitenkin tosi hyvä fiilis ja aiotaan ehdottomasti osallistua myös ensi viikolla. Näin talviaikaan tuntuu olevan vähän huonommin tarjolla erilaisia pentutreffejä ja leikkejä kuin sitten kesäisin, tai sitten en ole itse vaan osannut etsiä oikeista paikoista :)


Tänään aloitettiin aamu peltorallatteluilla koirien kanssa. Cava oli lievästi sanottuna innoissaan ja yön jäljiltä sillä oli ihan liikaa energiaa. Meinasi mennä muutaman kerran hermo pellolle kävellessä kun Cava ei malttanut hetkeäkään kävellä kunnolla. Sinkoilua joka suuntaan ja Kodan karvoissa roikkumista. Ostin Cavalle tällä viikolla kaksi uutta Hurtta collection pantaa, kun olivat -80% alennuksessa ja jäivät maksamaan vain 3 euroa kappale. Toiseen on vielä paljon kasvuvaraa, mutta eiköhän Cava siihen kasva tässä kevään aikana. Aamulenkin sekoilu ja remmissä sinkoilu sai kuitenkin miettimään, että olisivatkohan valjaat kuitenkin parempi vaihtoehto kunnes remmikävelystä on tullut vähän tasaisempaa. 

Pellollakin pennulla oli virtaa ja huomaa, että siitä on tullut hurjasti rohkeampi. Ennen se juoksenteli lähinnä jaloissa, mutta tänään irtosi parhaimmillaan 10 metrin päähän. Palkkailinkin jonkin verran lähellä pysymisestä ja välillä lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Loppu lenkistä juoksenteli huomattavasti lähempänä ja selkeästi piti mua kokoajan silmällä, hyvä niin. Muutaman kerran luoksetulossa sai korottaa ääntä, että sai pennun huomion, eli luoksetuloharjoitusten täytyy nyt nousta tärkeysjärjestyksessä ylemmäs. Ei Cava onneksi uskalla karkailla toisten koirien luokse, mutta ihmiset kiinnostavat sitä hurjasti ja kyllä siihen luoksetulokutsuun pitää muutenkin reagoida välittömästi mun mielestä. Se voi olla jossain tilanteessa halpa henkivakuutus koiralle. Cavalla on tosiaan aiemminkin esiintynyt pientä välinpitämättömyyttä luoksetulokäskyjä kohtaan vaikka pääasiassa tuleekin heti ja nopeasti luokse. Haluan kuitenkin luoksetulosta vieläkin varmemman, joten luonnollisesti sitä täytyy treenata ja paljon.


Luoksetulojen lisäksi tehtiin pellolla myös odottamisharjoituksia, eteen tuloja ja luopumisharjoituksia. Hyvin oli Cava kuulolla ja teki kivasti vaikka häiriönä oli sheltit ja muut pellolla lenkkeilijät. Tänään olikin sen verran kaunis sää, että ruuhkaista oli. Kivasti kuitenkin kaikki meidän koirat tottelivat ja niitä pystyi pitämään koko lenkin vapaana eikä tarvinut pelätä, että karkaisivat muiden luokse. Yhden kerran nappasin koirat kiinni kun ohi lenkkeilevältä mieheltä karkasi koira lähelle meitä, lähinnä otin omat koirat kiinni koska olin huolissani, että Cava ja/tai Capo karkaisivat säikähtäessään päälle ryntäävää koiraa. Ei meinaan vaikuttanut olevan leikkiaikeet mielessä tällä karkurilla. Onneksi kuitenkaan ei tullut kovin lähelle vaan mun vihainen karjaisu sai sen toisiin ajatuksiin ja päätti sitten totella mielummin omistajansa luoksetulokäskyä.


Ihana ilma oli kyllä tänään, kevät se tekee kovasti tuloaan ja aurinkokin lämmittää jo. Aamulenkillä päästiin nauttimaan hankikannosta ja ihanasta auringonnoususta kun oltiin sen verran aikaisin liikkeellä. Loppulenkistä aurinko paistoikin jo täydeltä taivaalta ja melkein olisi saanut olla aurinkolasit silmillä. Ihan tosi parasta! Ei haitannut edes, että koirulit joutuivat lenkin jälkeen pesulle kun olivat sen verran kuraisia. Hauska Cava kyllä. Aina änkemässä suihkuun ja muutenkin tosi utelias veden suhteen, mutta pesulle joutuminen aiheutti pientä draamakiljumista :D ja pesun jälkeen hurja hinkkaus huonekaluihin ja mattoihin. Sheltit katsoivat huuli pyöreänä aussien sekoilua.


perjantai 26. helmikuuta 2016

Paluu arkeen


Kun Cava saapui tuntui, että oma elämä meni tauolle. Kaikki mahdollinen aika piti viettää pennun kanssa ja myönnän jättäneeni monetkin jutut välistä vaan koska en halunnut jättää pentua yksin kotiin. Sehän olisi varmasti pärjännyt mainiosti nukkuen, mutta silti tuntui pahalta jättää sitä yksin. Viime viikolla minulle tuli itselleni kuitenkin olo, että aloin kaivata taas elämää kodin ja koirien ulkopuolella. Valitettavasti kipeänä en voinut paljoakaan tehdä, joten tällä viikolla onkin ollut tekemistä sitten viime viikonkin edestä. Täytyy sanoa, että on kyllä ollut ihana päästä taas salille ja muutenkin tuntuu, että normaali arki ja rytmi on palannut elämään. Menihän siinä kaksi kuukautta pentua ihmetellessä.

Onneksi mulla on ihania kavereita, jotka ovat tulleet meille pitämään mulle seuraa ja ihastelemaan pentua, etten ole ihan täysin syrjäytynyt, hah! Toki tälläkin viikolla on puuhailtu pennun kanssa paljon ja viikonlopullekkin sovittu pentuohjelmaa. Silti sitä osaa taas nauttia omastakin ajasta, eikä kokoajan stressata, että milloin pääsee taas kotiin pennun luokse. Salilla käyminen on itselleni tärkeää ja sieltä saa aina niin paljon energiaa, että jaksaa sitten koirienkin kanssa paremmin puuhailla. Blogille on tosin tästä syystä tällä viikolla jäänyt todella vähän aikaa, sillä olen iltaisin yleensä ollut niin väsynyt, että sänky ja uni ovat kutsuneet ja bloggaaminen saanut siirtyä viikonloppuun. Ehkäpä siis vielä on hakemista sen arjen tasapainon kanssa, mutta kyllä se varmasti löytyy tässä.


Maanantaina suunnattiin Cavan kanssa peltolenkille. Mukana oli Särmä ja Särmän omistajan toinen koira kääpiövillakoira Hera. Cava oli mielestäni suhteellisen rohkea uutta pikkukoiraa kohtaan ja leikit pellolla sujuivat hyvin. Tunnin verran lenkkeiltiin ja Cava tulikin siinä sopivasti väsytettyä. Viime viikolla Cavalta poistettiin tosiaan toinen alakulmuri ja sen vuoksi loppu viikko otettiin rauhallisemmin ja virtaa olikin kertynyt. Cavalla on hieman huonona tapana ihmisiä päin hyppiminen ja siihen ollaan nyt puututtu. Vaikea vaan selittää ihmisille, kenellä ei ole koiraa, että miksi tämä söpö ja pieni pentu nyt ei saisi hyppiä päälle. Aika hyvin uskoo jo kieltoja, mutta jos ihmisellä on jotain kivaa (esimerkiksi herkkuja taskussa) ei hyppimiselle meinaa tulla loppua millään.

Tiistaina Cava jäi yksin koulupäiväni ajaksi ja pieni olikin sitten protestoinut yksin jäämistään pissaamalla mun sänkyyn.. Ihanaa. Ansaitsi itselleen siis jälleen yksinoloa aitauksessa. Nyt on saanut olla vapaana makuuhuoneessa, mutta koska tiistaina pissasi sänkyyn ja keskiviikkona kakkasi niin joutuu nyt takaisin rajatumpaan tilaan. Yksinollessaan ei ole (vielä) tuhonnut mitään, mutta kyllä se on aika iso rumba alkaa sänkyä pesemään pissoista ja kakoista, niin joutuu nyt tyytymään pienempään tilaan. Aitaus on kyllä melko iso, eli mahtuu tassuttelemaan ja leikkimäänkin aitauksessa, mutta aitauksen saa laitettua jonnekkin sellaiseen paikkaan, missä ei ole sellaisia huonekaluja, jonne pissiminen haittaisi. Ainut vaihtoehto, kun ei ole muuta tilaa jonne pennun voisi jättää ilman, että mahdolliset pissivahingot haittaisi. Ehkä kylppäriin, mutta tuntuu vähän huonolta vaihtoehdolta. Muuten sisäsiisteys on mennyt valtavasti eteenpäin ja enää ei selkeästikkään liruttele joka paikkaan heti kun vähänkin alkaa olla hätä. Toki juostaan edelleen kokoajan ulkona ja jos pentu osoittaa pienintäkään merkkiä mahdollisesta hädästä niin kirmataan pikaisesti pihalle.


Keskiviikkona Cava oli mulla töissä mukana, sillä meidän työpaikan vieressä olevalla eläinlääkäriasemalla on aina tiistaisin ja keskiviikkoisin rokotukset ilman ajanvarausta ja hieman halvempaan hintaan kuin ajanvarauksella. Mentiin siis työpäivän jälkeen rokotuksille ja hankittiin samalla EU-passi. Cava oli ihan mielettömän reipas, se odotti kiltisti omaa vuoroaan eikä välittänyt liiemmin odotustilassa häsläävistä ja haukkuvista isommista koirista. Teki kauniisti katsekontaktiharjoituksia ja kun en pyytänyt siltä mitään niin kävi omatoimisesti makoilemaan mun jalkoihin. Ihan niin paljoa ei rentoutunut, että olisi käynyt nukkumaan, mutta ihanan rauhassa oli kuitenkin. Rokotuksia tämä ruokaraivo ei edes huomannut kun naaman edessä oli ruokaa. Muutenkin eläinlääkärin pöydällä käyttäytyi tosi nätisti, mitä nyt olisi halunnut pussailla eläinlääkäriä ehkä vähän liikaa.

Torstaina mulla oli illalla menoa ja Koda ja Cava jäivät äitini seuraksi. Olin ollut varmaan puoli tuntia poissa kun äitini soitti kauhuissaan, kuinka mustat palleroni siellä keksivät kokoajan tihutöitä keskenään ja äiti ei uskalla laskea niitä hetkeksikään silmistä. Heh, kuulostaa hieman tutulta. Koda tuntuu nuortuneen vuosia pennun tulon jälkeen ja sille on tullut hurjasti vauhtia lisää lenkeillä. Pennun kanssa juoksentelu on myös kasvattanut sille paremmat lihakset kuin aikoihin. Toisaalta pennun tulon jälkeen Kodassa on esiintynyt myös vähemmän toivottuja piirteitä, kuten korvien unohtamista kotiin lenkin ajaksi ja muuta riiviömäisyyttä. Niin onnellinen ja iloinen Koda on kuitenkin uudesta kaverista, että en voi olla vihainen tai harmistunut pienestä taantumisesta ja sääntöjen unohtelusta.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Heippa kaikki!

Meidän blogi löytyy nyt myös bloglovinista, joten sitä käyttävät voivat helpommin seurata meitä :)  Terkkuja Lauralle Saksaan :*

Otsikon linkistä pääset blogin bloglovin sivulle.

Koipieläin

Cavan hampaan poistokohta on parantunut hyvin, mutta tikit siellä suussa toki edelleen on, joten puruluut ja muut kovat syötävät ovat kielletty. Kipulääkettä on mennyt nyt 4 päivää ja hieman mietin, voisiko sen antamisen jo lopettaa. Kasvattaja antoi ohjeeksi syöttää vähintään 3 päivää, mutta pidempääkin voi jos tarvetta. Vaikea tietysti sanoa, onko tarvetta kun pentu ei ole hetkeäkään vaikuttanut kipeältä vaan viilettänyt täyttä päätä menemään niin, että omistajaa hirvittää. 

Mun ihana suloinen pieni pentupallero on kasvanut hurjasti, sen jalat on venähtäneet ja ilmekkin alkaa pikkuhiljaa muuttua aikuisempaan suuntaan. Korkeutta mitattiin perjantaina 16 viikoiskuvien yhteydessä 39cm ja painoa oli 9,5kg. Hurjalta tuntuu, että sille on tulossa vielä ainakin 10cm korkeutta lisää ja painoakin tulossa useampi kilo lisää. Mulla kun siis on aina ollut noita shelttejä, niin tämä tuntuu nyt ihan mörssäriltä koko pentu. Välillä saa itselleen muistuttaa, että se on ihan vauva vasta ja sen kuuluukin käyttäytyä hölmösti ja vallattomasti, kun tuo sen koko hämää omaa silmää. Cavan kehityskuvia pääsee muuten seuraamaan tuolta "Cavan kehitys" sivulta. Sinne oon edelleen joka viikko kuvia ja mittoja lisännyt, vaikken ole niistä nyt omia postauksia tehnyt. 

Eriparikorvainen koipieläin
Cava on nyt muutaman kerran jännittänyt autossa ja eilen käytiinkin sen kanssa taas ajelulla. Eilen vaikutti edelleen vähän jännittyneeltä, mutta ei kuolannut tai muutakaan, makasi vaan paikoillaan ja loppumatkasta alkoi silmät lerpata siihen malliin, että uni maistuisi. Itse autoa se ei pelkää ja paikoillaan olevassa autossa se on ihan rento, vaikka auto olisi käynnissä, eli jotenkin sen jännittäminen liittyy siihen auton liikkumiseen. Koitin laittaa sen häkin päälle peiton, niin ettei se nää ikkunasta liikkuvia maisemia (joskus on niitä tuijotellut hieman kauhistuneen näköisenä), mutta näköeste sai sen voimaan pahoin enemmän kuin se, että pääsi edes vähän katselemaan maisemia. Saattaahan tuo olla, että menee ohi kun tottuu matkustamaan ja ei se nyt onneksi kauheasti pelkää, joten harjoitusta vaan ja koitetaan aina mennä jonnekkin kivaan paikkaan kun autolla ajellaan. Oksentanut ei ole onneksi kertaakaan. 


Eilen ajeltiin viemään mun sisko lentokentälle ja samalla poikettiin Tammistossa Mustissa&Mirrissä. Siellä Cava ryntäili (krhm!!) ympäri kauppaa häntä pystyssä ja rienti ylitsepursuavalla innolla tervehtimään ja pusuttelemaan jokaista joka vähänkin kiinnitti siihen mitään huomiota (pelkkä silmäkulmasta vilkaisu pentua päin riitti). Heh, ehkä Cavalla on vielä hieman harjoittelua sellaisessa coolissa käyttäytymisessä tuolla "kylillä", mutta ihanaa kun on reipas ja kaikkia rakastava pentu. Oon tosi positiivisesti yllättynyt siitä, että Cava ei jännitä edes vähän "erikoisempia" ihmisiä. Pienet horjuvasti toppapuvussa kävelevät pikkulapset ovat ihania, miehet ovat ihania, naiset ovat ihania, kovaa puhuvat/huutavat/kiljuvat teinit ovat ihania, pyörätuolissa vastaan tullut nainen oli ihana, mummot ovat ihania… 


Tänään oltiin pidemmällä metsälenkillä ja olin kokonaan unohtanut, että meidän lähellä tehtävällä metrotyömaalla räjäytellään myös viikonloppuisin. Hieman pomppasi sydän kurkkuun kun ensimmäiset räjähdykset tuli ja pentu kirmaili melko kaukana vapaana. Siinä vaan mietin, että oivoi nyt varmaan säikähtää ja karkaa. Tuli kuitenkin ensimmäisestä käskystä luokse ja piti kontaktia koko räjäytysten ajan ja ilme näytti siltä, että "mitähän toi äiskä tossa nyt stressaa ja otti mut kiinni kesken hyvien leikkien". No leikit sitten jatkuivat räjäyttelyjen jälkeen ja ei tuosta nyt oikein tullut mitään reaktiota vaikka kuului melko läheltä työmaan ääniä ja tosiaan räjäyttelyillekkään ei pahemmin korviaan hetkauttanut. 

Suunnattiin tänään siis meidän lähimetsään, jossa käydään viikonloppuisin tosi harvoin. Siellä on yleensä niin paljon porukkaa, että kokoajan saa hätistellä muiden koiria omien luota (miksi sitä koiraa pitää pitää vapaana jos ei voi edes luoksetuloa opettaa!) ja muutenkin omia koiria joutuu pitämään jatkuvasti käskyn alla ohituksissa yms. Tänään kuitenkin tungin taskut täyteen leluja ja herkkuja tarkoituksena harjoitella pennun kanssa metsässä ohituksia ja toisten koirien kohtaamisia. Noh mun tuurilla ei sitten tullut vastaan yhtään ketään, paitsi kaksi mummelia oli kävelyllä ja kovasti halusivat pentua silittää ja en sitten raaskinut näiltä herttaisilta vanhuksilta sitä kieltää, joten lenkin treenisaldo jäi varsin köyhäksi. Koirilla oli kuitenkin superhauskaa ja lenkki oli tietysti muuten onnistunut. 

Remmikävely metsään ja takaisin sujui myös alkumetrien sekoilua lukuunottamatta tosi mallikkaasti ja hymyssä suin sain talutettua pentua ilman, että tarvi pelätä olkanivelen menevän sijoiltaan seuraavan kerran kun pentu päättää rynnätä jonkun näkemänsä tai haistamansa asian perään toiselle puolelle katua. Lenkin jälkeen pentu olikin sopivan väsynyt ja nukkui muutaman tunnin ajan tyytyväisenä kerällä mun jaloissa. Oon niin ihastunut näihin paimenkoiriin, ei tule yksinäistä hetkeä kun aina joku seuraa varjonlailla mukana ja muutenkin pysyttelevät aina lähellä, vaikka ovatkin melko huomaamattomia sisällä nukkuessaan. 


torstai 18. helmikuuta 2016

Eläinlääkäripäivä

Huh, nyt tuntuu koiruleille pukkaavan eläinlääkäripäiviä vähän turhan usein. Toivottavasti nyt olisi tässä ja saataisiin hetki nauttia pelkästä terveydestä! Eilen ajoin aamulla koirat kyydissä Janakkalaan ja aiemmista suunnitelmista poiketen Cava sai viettää päivän Laura-kasvattajan hoivissa eläinlääkäriasemalla ja samalla poistettiin katkennut maitokulmuri. Cava oli ollut päivän nätisti ja vähän vain piippaillut ennen operaatiota. Loisto pentu! Hampaan poisto sujui hyvin eikä nukutuksessakaan ilmennyt ongelmia. Turhaan siis huolehdin etukäteen.

Kuva © Laura
Heti kun hammas oli saatu poistettua tuli kuvaviestiä, että kaikki mennyt hyvin ja vielä oli Cava hieman tokkurassa kuten kuvasta näkyy. Pari tuntia myöhemmin ehdittiin itse paikalle hakemaan Cavaa ja pentu olikin jo sitten ihan pystyssä, mutta kovasti unisena. Lääkkeet myös aiheutti pienelle hieman pahoinvointia, joten ajeltiin kotiin kuolaavan pennun kanssa.

Kuva © Laura

Kotona pentu heräili tosi nopeasti ja illalla sillä olisi ollut jo virtaa vaikka mihin. Otettiin eilinen kuitenkin rauhallisesti vielä ja tänäänkin Cava sai jäädä äitini seuraksi kun äitini viettää sairaslomapäivää. 

Seuraavat pari viikkoa pitäisi yrittää olla syömättä mitään kovaa ja antaa poistokohdan parantua. Tänään aamulla Cavalla oli jo hirveä tarve pureskella kaikkea (mun paitaa, mattoja, pyyhettä, Koda naamaa..) joten kauhulla mietin miten tästä nyt selvitään kun ei saa puruluitakaan antaa :D oivoi! Kovasti tuntuu muut hampaat kutisevan. Toivottavasti Cava paranisi nopeasti niin ehkä tuota 2 viikkoa voi hieman lyhentää jos kaikki menee hyvin. Nyt kuitenkin koitetaan ottaa rauhassa ja syödä pelkkää pehmeää ruokaa ja puhdistella suuta. Antibiottia on viikoksi ja kipulääkettä jatketaan 3-7päivää tarpeen mukaan. 


Myös Koda kävi eilen eläinlääkärissä jatkotutkimuksissa, sillä viime käynnillä otetuista verikokeista näkyi muutamassa arvossa iso heitto viitearvoihin nähden. Kodalle tehtiin siis laaja sisäelinultra, josta löytyi sakkaa sapen ympäristöstä ja maksassa oli muutamia kirkkaita läikkiä. Veriarvot olivat kuitenkin palautuneet normaaleiksi ja löydökset eivät vaikuttaneet kovin huolestuttavilta, joten kontrollikäynti puolen vuoden päästä. Eli kaikki vaikuttaisi olevan Kodallakin ihan ok. Saadaan vielä tarkemmat tulokset parin päivän päästä, mutta nyt näyttäisi hyvälle.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää ystävänpäivää!

Toisinaan huomaan, etten ole kovin hyvä ystävä ihmisille. Olen aika huono pitämään yhteyttä ja aina omat koirat menevät ihmisystävien edelle. Jos pitkän koulupäivän jälkeen joku haluaa jäädä kaupungille vielä aikaa viettämään, on itsellä usein kiire kotiin päästämään koirat ulos. Kosteiden illanviettojen sijaan vietän viikonloput mieluiten kotona koirat kainalossa pusuja jaellen tai metsässä niiden kanssa samoillen. En koskaan tunne jääväni mistään paitsi koska minulla on koiria, päinvastoin. Koirat tuovat elämääni niin paljon. Liikun ja ulkoilen enemmän, nauran enemmän ja herään jokaisena päivänä hymyillen.

Ihmiset ovat pettäneet luottamukseni monta kertaa ja usein loukanneet tunteitani. Jotkut tahallaan ja tietoisesti, toiset ehkä vahingossa ja ajattelematta. Koirani eivät ole koskaan pettäneet minua tai loukanneet minua. Päinvastoin. Koirani ovat aina olleet valmiita puolustamaan minua kun olen pelännyt. Silloin kun koirani pelkäävät ne hakevat turvaa minusta ja toivon, että olen ollut tuon luottamuksen arvoinen.

Koirani ovat olleet aina paikalla kun minuun on sattunut ja ne ovat olleet aina valmiita lohduttamaan. Kun olen ollut surullinen ja kurkkua on kuristanut ja silmiä poltellut ovat koirani aina kaivautuneet lähelleni ja nuolleet pois kyyneleeni. Ne eivät ole koskaan sanoneet mitään lohduttavaa, mutta ne ovat istuneet hiljaa ja kuunnelleet murheeni. Ne ovat ymmärtäväisesti käännelleet päätään ja putsanneet vähän lisää kyyneleitä. Koskaan ne eivät ole jättäneet minua vaan pysyneet vieressäni, kunnes oma oloni on parantunut.

Toisinaan sydämeni särkyy kun mietin miten rakkaita ja ihania koirani ovat. Aina valmiita tekemään kaikkensa minun puolestani. Mitä olen oikein tehnyt, että olen ansainnut elämääni nämä kultakimpaleet? Miten voisin itse olla koirilleni omistaja, jonka he ansaitsevat? En tiedä, mutta teen joka päivä parhaani, että koirillani olisi hyvä olla. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin nähdä omat koirani onnellisena.

Koirani ovat rakastaneet minua aina ehdoitta ja ne ovat aina olleet turvanani. Ne ovat aina iloisia kun palaan kotiin eivätkä ne koskaan valita. Olen oppinut koiriltani paljon. Olen oppinut antamaan anteeksi ja elämään tässä päivässä. Nauttimaan ulkoilusta säässä kuin säässä ja riemuitsemaan pienistäkin asioista. Koirat ovat tuoneet elämääni iloa ja naurua, uusia harrastuksia ja myös niitä ihmisystäviä.

Moni juhlii ystävänpäivänä ystäviään ja rakastettuaan, mutta minä juhlin omia koiriani. Kuka sanoi, että parhaan ystävän pitäisi olla ihminen? Minun parhailla ystävilläni on neljä tassua, märkä kuono ja heiluva häntä.

Rakastakaa koirianne, tehkää niiden kanssa jotain kivaa. Tänään ja vuoden jokaisena päivänä <3

lauantai 13. helmikuuta 2016

Pentuarkea

Pennun kanssa jokainen päivä tuntuu erilaiselta ja jotenkin merkitykselliseltä. Kaikki päivät ovat erilaisia ja muutoksia pennun käytöksessa tapahtuu jatkuvasti. Se kehittyy ja oppii niin nopealla tahdilla, että itsellä on vaikea pysyä mukana. Kirjoitin alkuviikosta postauksen, joka jäi sitten julkaisematta kun en ehtinyt etsiä siihen kuvia. Nyt postauksen julkaiseminen tuntuu enää kovin turhalta kun pentu on ehtinyt niin paljon muuttua tässä parissa päivässä. Pennun kanssa elämä on niin jännittävää ja mielenkiintoista. Tajusin juuri, etten ole avannut telkkaria kertaakaan joulukuun jälkeen. Uutena vuotena pidin telkkarin päällä, etteivät koirat liikaa ala kuuntelemaan raketteja, mutta muuten pennun tulon jälkeen on telkkarin katselut jäänyt. Paljon mielekkäämpi seurata pennun toilailuja tai ihastella söpöä nukkuvaa palleroa.

Olin kirjoittanut, että Cava on nyt ollut turhan jännittynyt ja ujo ihan meidän normaaleilla lenkeillä ja pohdiskelin olenko jo onnistunut pilaamaan pennun ja sosiaalistamaan sen huonosti. Kuitenkin loppuviikosta pentu yhtäkkiä reipastui kesken yhden lenkin ja sen jälkeen on ollut oma reipas ja rohkea itsensä. Olisikohan ehkä ollut joku herkkyyskausi menossa tai jotain muuta kun niin kovasti jännitteli kaikkea. Jännä kyllä miten muuttuikin sitten ihan äkkiä taas reippaaksi, ensin alkulenkistä jännitteli vastaan käveleviä ihmisiä ja sitten yhtäkkiä reipastui ja rupesi häntä pystyssä sinkoilemaan ja seuraavien vastaantulevien ihmisten syliin olisi halunnut hypätä pusuttelemaan. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä ja muuttaa omaa käytöstä samaan tahtiin!

Nyt on pennulla sitten ollut energiaa ja virtaa ja rohkeutta niin paljon, että saanut kyllä olla tarkkana, että pentu ei joudu ikäviin tilanteisiin. Hieman on korvat ilmeisesti jäänyt sinne herkkyyskaudelle ja ollaan vahvistettu luoksetuloa oikein urakalla. Eilen pentu nimittäin pääsi minulta karkaamaan kahden lapsen luokse ja tilanne oli varsin kurja kun lapsia pelotti ja pentu ei kuunnellut luoksetulokutsuja eikä välittänyt vaikka juoksin pois päin, katsoi vaan että heippa äiskä mulla on täällä kivemmat kaverit! Onneksi Cava ei kuitenkaan mennyt lapsia kosketusetäisyydelle ja mitään ei sitten käynyt, mutta itseäni kuitenkin ärsytti ja harmitti koska vastuu koirasta on minulla ja noin ei pitäisi todellakaan päästä käymään. Vuolaat anteeksipyytelyt lasten vanhemmille ja lapsille ja nolona sivummalle etsimään pentusen korvia ja muistuttelemaan, että mitäs se tänne käsky nyt sitten tarkoittikaan.

Onnea on tietysti rohkea ja reipas pentu, jota ei turhaa jännitä, joten nyt täytyy vaan itseä suhteuttaa tähän uuteen tilanteeseen. Samalla kun pennun rohkeus palasi se alkoi kiinnostua enemmän ympäristöstään eikä enää ollut pelkästään kiinnostunut minusta vaan on nyt ottanut häiriötä herkemmin. Eihän siinä, täytyy vähän helpottaa ulkona tehtäviä harjoitteita ja opetella kuuntelemaan myös silloin kun lähistöllä on niitä ihananihania ihmisiä. Häiriöttömässä tilassa harjoittelut on sujuneet paremmin kuin hyvin ja olen niin iloinen siitä, että pennun häntä on taas noussut ja heiluu myös jännemmissäkin paikoissa. Keskittymistä ja muuta ehditään kyllä treenailla häiriössä.



Alkuviikosta täällä oli hirmuisen liukkaat kelit ja kaikki polut, kävelytiet ja metsät olivat ihan jäässä. Tylsää remmilenkkeilyä siis koirille ja aktivointia harrastettiin lähinnä sisätiloissa. En usko, että pennulle tekee hyvää pyllähdellä jokaisessa mutkassa peilikirkkaalla jäällä ja Kodan nivelrikon vuoksi sillekkin olisi parempi liikkua pehmeällä alustalla eikä liukastelu tee hyvää. Onneksi jäät sulivat parissa päivässä ja päästiin taas ulos juoksentelemaan, se kun on koirille huomattavasti mielekkäämpää kuin ne typerät remmilenkit.

Remmikävelyssä on tapahtunut edistymistä ja taantumista. Eniten ärsyttää oma osaamattomuus/huolimattomuus kouluttajana. Cava on niin älyttömän fiksu ja oppii nopeasti, mutta eihän se tajua kun annan sille kokoajan epäselviä ohjeita. En halua, että se vetää, mutta en myöskään tajua aina pysähtyä heti kun se alkaa vetää vaan saatan kävellä hyvällä tuurilla jopa 5 askelta Cavan kiskoessa jotain kivaa hajua kohti tms. Tosi selkeää pennulle. Silloin kun olen oikeasti keskittynyt ja pysähtynyt joka ikinen kerta _heti_ kun remmi kiristyy liikaa on Cava tajunnut jutun nopeasti, mutta eihän se sitä enää seuraavalla lenkillä ainakaan heti muista. Hyvinä päivinä Cava on jopa itse kääntynyt ja palannut mun luokse heti remmin kiristyessä ilman, että mun edes on tarvinut pysähtyä, joten kai se hyvä remmikäytös on sieltä tulossa. Pitäisi vaan ottaa jokainen remmissä käveltävä pätkä oikeasti koulutuksen kannalta, mutta aina ei sitä kiireessä jaksa/muista/ehdi tehdä. Epäreilua koiralle ja turhauttavaa itselle.


Aikalailla samanlainen tilanne on nyt sisäsiisteydessä. Meillä on päiviä kun pentu on käytännössä kokonaan sisäsiisti tai sitten sattuu vain muutama pisu vahinko sisälle. Sitten on päiviä kun tulee pissaa ja kakkaa sisälle enemmän kuin ulos. Aika pitkälti kyse on siitä ajoituksesta, milloin pennun vie ulos, mutta kyllä Cavalle nyt on tullut selkeästi lisää pidätyskykyä ja toisinaan oikeasti huomaa, että nyt on hätä ja on jo pidätelty. Oon nyt yrittänyt rytmittää vapaapäiviäkin siihen samaan tahtiin, mitä päivät on silloin kun olen vaikkapa töissä, että Cavalla tulisi ne tarpeet ulos silloin kun mennään ja joka päivä ei olisi erilainen. Hieman mun opiskelut hankaloittaa tätä kun luennot voi olla aikalailla mitä tahansa aikoja 8-20 välillä. Onneksi koulupäivät on olleet nyt aika lyhyitä ja vasta ensi kuun lopulla on tiedossa muutama pidempi päivä, joten yksinoloa ei pennulla ole tullut kuin max. 4h mun koulupäivien aikana. Töissähän tuo on pomppinut aika paljon mukana.

Ensi viikolla pentu joutuu hammaslääkärille kun tänään huomasin, että se on raukka onnistunut katkaisemaan yhden maitokulmurin ja kulmurin loppuosa on ikävästi haljennut ienrajaan asti ja hampaan ydin on esillä. Poistoon siis joutuu tuo hammas. Soitin päivystykseen, mutta pentu vaikutti sen verran hyväkuntoiselta, että kehottivat odottamaan maanantaihin ja varaamaan ajan sitten. Itseä hieman jännittää ja surettaa noin pienen pennun nukuttaminen, vaikka hyvinhän se varmasti menee. Kurjaa kuitenkin, että hammas nyt joudutaan leikkaamalla poistamaan kun varmasti kestää sitten toipuminenkin hetken. En osaa sanoa missä tilanteessa tuo hammas on katkennut, mutta vauhtia on nyt viimeiset pari päivää ollut sen verran ulkona ja sisällä juostessa, että on voinut törmätä johonkin tai sitten hammas on katkennut kun on raivopäisesti roikuttu Kodan karvoissa tai muuta. Tänään jouduin pentua monta kertaa ulkona kieltämään kun yritti kaivaa itselleen kepeiksi pieniä kaatuneita puunrunkoja, jotka olivat jäätyneet maahan.. Meillä nyt ei yleensäkkään lenkillä saa keppejä kannella ja purkeskella eikä niitä koirille heitellä, mutta pennun mielestä nuo viisi kertaa sen kokoiset puun palaset ovat mainioita leikkivälineitä. Ei taida hampaaseen liiemmin onneksi sattua kun on nakerrellut puruluita ja muita aina kun sellaisen on jostain löytänyt. Oon yrittänyt nyt siivoilla ne pois, että ei rikkoisi hammasta pahemmin ennen maanantaita.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Agilitykisoissa


Aamulla taas naksuttelin Cavalle. Siitä on oikeastaan muodostunut meidän joka aamuinen rutiini. Cava tietää jo selkeästi, että näin toimitaan. Aloitettiin vatitreenillä ja siis voi hitsi pentu oli mainio. Sillä syttyi viime kerralla treenatessa selkeästi joku lamppu sen päässä ja nyt alkoi heti tepsutella vatia ympäri. Sen lisäksi tehtiin noudon alkeita ja Cava tuntuu tykkäävän kovasti. Hauskaa vaihtelua kun mun sheltit on aina inhonnut ihan perusnoutoa niin jos Cava sitten vaikka tykkäisi siitä. 

Näiden lisäksi otettiin loppuun vielä muutamia maahan menoja ja ne olivat suhteellisen nopeita ja Cava tekee ne aika kivasti jo käskystä. Täytyy varmaan pikku hiljaa kasvattaa senkin osalta vaatimustasoa ja nousta esimerkiksi pikkuhiljaa seisomaan ja siitä käskeä maahan. Nyt oon laiskasti vaan istunut pennun tasolla. Välillä valahtaa lonkalleen, en ole ihan varma, että johtuuko vielä tuosta pentupyöreydestä ettei ole ihan niin napakka. Tuntuu monessa muussakin tilanteessa nimittäin vähän "löysältä". Täytyy ehkä antaa sen vähän kasvaa ja kehittyä vielä.


Käytiin tänään myös ihmettelemässä HAUlla agilitykisoissa Cavan kanssa. Tämä oli eka kerta kun mulla oli pentu agikisoissa mukana ja hienosti meni. Vähän Cava jännitti, mutta ei mitään isompia pelkoja tai muuta ollut. Hiukan taisi jopa kiinnostaa mitä vieressä kentällä isommat kaverit tekivät, eli ihan positiiviset fiilikset jäi. Cavasta tulee varmasti hyvä (ja salaman nopea) agilitykoira. 

Epäilin, että Cava olisi pelännyt kisapaikalla haukkuvia koiria, mutta ei se niistä ollut juuri moksiskaan. Toki seurattiin kisoja hieman sivummalla, ettei mitään pahempaa pelkoa/jännitystä edes tulisikaan esille. Cava otti hienosti kontaktia, mutta osasi myös olla ihan rauhassa. Ei käynyt maahan, mutta ostui ja oli kovin seesteisen oloinen, joten pidin tätä riittävänä. 

Kisojen ihmettelyn jälkeen saatiin vielä leikkikaveriksi Särmä, josta onkin muodostunut varmaan Cavan paras kaveri. Kivasti tytöt taas leikkivät keskenään ja Cavakin oli alusta asti oma reipas itsensä eikä jännittämistä enää esiintynyt. Kotona onkin nyt tosi rento ja väsynyt pentu. Tarkoitus oli vielä tehdä kotosalla rauhoittumisharjoituksia, mutta pentu nukahtikin sen verran syvään, että annoin nukkua. Toivottavasti tosin malttaa nukkua vielä yönkin!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ohitustreenit


Eilen lauantaina käytiin Cavan kanssa ohitustreeneissä. Kuten viime postauksessa kerroin Cavaa hieman jännittää uudet koirat ja etenkin yksin ohitukset ovat olleet toisinaan haasteellisia. Shelttien kanssa lenkkeillessä Cava ei muita koiria huomaa ja vähät välittää, kulkee vaan muun lauman mukana. Se on muutenkin rennompi ja itsevarmempi kun sillä on shelttiturvavartia(t) matkassa mukana. Sen vuoksi olen halunnut tehdä sen kanssa paljon juttuja myös yksin, että oppii toimimaan erilaisissa tilanteissa oikein myös yksinollessaan.

Lauantaina meidän lähellä järjestettiin ohitustreenit ja päätettiin liittyä mukaan porukkaan. Ohitukset sujui vaihtelevasti, erityisesti isoja ja tummia koiria Cava jännitti. Toisaalta treeneissä mukana ollut Särmä kaveri taas kiinnosti vähän liikaakin ja Cava koitti muutamaan otteeseen karata haistelemaan (leikkimään). Saatiin kuitenkin monta onnistunuttakin ohitusta hyvällä kontaktilla ja aika kivasti Cava tarjoaa kontaktia jo itse! Muutaman kerran sanoin vihjesanan, mutta suurin osa toistoista otettiin niin, että Cavan piti itse tajuta mitä tehdä. Tehtiin ohituksia erilaisilla tekniikoilla. Välillä ohitettiin joku paikalla oleva koira/hitaasti kävelevä koira takaa päin ja välillä seistiin itse sivussa ja ihmeteltiin kun muut käveli ohi. Lisäksi tietysti ihan perusohituksia tehtiin. Hyvä siitä vielä tulee :)


Treffien jälkeen jäätiin vielä leikkimään, mutta mukana ollut iso koira jännitti Cavaa aika paljon eikä se uskaltanut kuin muutaman kerran mennä haistelemaan pienempiä kavereita ja enimmäkseen hengaili mun lähellä. Palkkasin sitä siinä kuitenkin kontaktista ja Cava pystyi hyvin syömään ja tekemään kontaktiharjoituksia, joten tuskin ihan missään paniikissa oli. Kun muut lähtivät jäätiin vielä hetkeksi leikkimään Särmän kanssa ja siinä Cava innostuikin jo hippaleikkeihin. Kiva fiilis jäi itselle ja varmasti myös pennullekkin.

Cavan sisäsiisteys on myös ollut nyt melkein viikon tosi hyvällä mallilla. Toki vahinkoja sattuu sisällekkin, mutta enimmäkseen tarpeet tehdään ulos! Jes, vihdoinkin jatkuva ulkona ramppaaminen alkaa tuottaa tulosta. Cava myös osaa jo selkeästi pidätellä hetken, joten ihan loistavaa. Myös remmikävely on ollut nyt pari päivää aika tosi jees, joten ehkäpä tosta ihan kelpo kansalainen tulee.


Treenattu ollaan joka päivä vähän jotain ja mietin, että pikkuhiljaa olisi varmaan tarpeellista alkaa miettiä treenejä vähän enemmän etukäteen. Nyt oon aika pitkälti vaan naksutellut Cavalle ja vähän sillä fiiliksellä menty, että katsoo nyt mitä pentu tarjoaa. Alkuun ihan helppoja juttuja ja rima tosi matalalla, mutta nykyään Cava on paljon innokkaampi ja oma-aloitteisempi ja tarjoilee kaikenlaista itsekkin, joten sieltä vaan pitäisi nyt järjestelmällisesti poimia niitä juttuja mitä haluaa. Oon itse ollut ehkä vähän hieman hidas ja siitä oonkin itseäni soimannut. Pentu on tajunnut superhyvin kaikki eikä mun hitaudesta välitä, mutta oikeasti pitäisi itsekkin skarpata ja olla vähän terävämpänä! Koira on loistava, omistaja huono.


Eilen harjoiteltiin Cavan kanssa remmissä kiinni odottamista sillä aikaa kun treenasin Kodan kanssa. Se oli Cavan mielestä i h a n h i r v e ä ä ja Cava on epäilemättä lähettänyt jo muutaman kirjeen erilaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja valittanut omasta kaltoinkohtelustaan. Hän kun olisi halunnut ihan itse treenata eikä vain katsella. Aina kun oli hetken hiljaa ja istui remmi löysällä odottamassa niin kävin palkkaamassa. Aika pian tajusi jutun juonen ja istua tapitti hipihiljaa. Kodan kanssa ei tehty mitään kiihdyttäviä juttuja vaan ihan vaan paikalla istumista ja makaamista. Tavoite tietysti olisi, että Kodan kanssa pystyisi vaikka leikkimään ilman, että Cava hirttää itseään remmiin. No siihen menee varmaan pieni hetki vielä. Tämä oli selkeästi Cavalle aika raskas harjoitus, sillä nukkui tosi pitkään tämän jälkeen.

Tänään harjoiteltiin lisää odottamista sekä jatkettiin vatitreeniharjoituksia. Cava oppi tosi nopeasti nousemaan etutassut vadin päälle, mutta takatassujen liikuttelua ei meinannut millään tajuta. Tässä tuli juurikin esiin oma hitauteni ja naksautin ja palkkasin aivan liian hitaasti Cavan pienistä takatassujen liikutteluista. Eilen saatiin asiaan oikeastaan läpimurto kun onnistuin muutaman kerran oikea-aikaisessa palkkauksessa ja tänään oli jo huimaa edistystä havaittavissa. Siis ei vitsi toi pentu oppii nopeasti! Suututtaa oma hitauteni kyllä, kun omilla mokilla hidastan Cavankin oppimista :( Tänään Cava kuitenkin liikutteli takatassuja hienosti sivulle ja vieläpä ihan omatoimisesti molempiin suuntiin! Ensin oikealle ja sitten takaisin päin vasemmalle about puoli kierrosta vatia. Siihen sitten lopetettiin kun pieni oli niin super taitava ja nopea.


Mulla on itsellä ollut tosi kiirettä nyt tämä viikko ja vielä seuraavat pari viikkoa, opiskelen yliopistossa ja nyt on valtava määrä tenttejä ja erilaisia palautettavia tehtäviä kasaantunut tähän. Tosi kurjaa kun opiskelut haittaavat koiraharrastusta! Vähän kuitenkin selailin tulevia tapahtumia ja löysin muutamat mätsärit, jotka ovat tässä lähellä ja parin viikon päästä meillä alkaa Cavan kanssa tokokurssikin! Ette tiedäkkään miten odotan sitä kuin kuuta nousevaa, että pääsen treenaamaan ohjatusti pennun kanssa ja saamaan vinkkejä itselleni. Pentuhan on huippu, mutta itse tarvin nyt vähän ohjausta. Cava on hirmu erilainen kuin mitä Koda on tai muutkaan meidän sheltit, joten mulla on sen kanssa hieman kädetön olo. Alkuun en meinannut uskaltaa opettaa sille mitään kun pelkäsin, että pilaan koko koiran :D Nyt olen päässyt siitä yli, mutta silti vähän stressaa kun päivä päivältä tajuan paremmin miten huippu koira mulla on käsissäni nyt. Ihana, reipas, ahne ja työintoinen, sellainen luonnonlahjakkuus, mikä on varmasti hyvä missä tahansa mihin ryhtyykään. Sitten meillä on tässä tämmöinen perunaa muistuttava ohjaaja, joka tekee kaikkensa pilatakseen koiransa suorituksen! :D Mutta joo nyt tsemppiä itselle ja oikeasti 110% keskittyminen tekemiseen ja reaktiot nopeammiksi.

// kasa puhkipalaneita talvikuvia tällä kertaa, vielä olisi vähän hiottavaa tässä musta koira + valkoinen maa yhdistelmässä kuvauksen saralta. Ylipäätään, mustaa koiraa on tuhottoman vaikea kuvata! Koiran väriä on ihan ok syyttää epäonnistuneista kuvista :D


tiistai 2. helmikuuta 2016

Viikonlopun puuhasteluja

Kuten itselleni lupasin, viikonloppu oli pyhitetty Cavan kanssa puuhasteluun. Lauantaina aamulla suuntasimme läheiseen metsään pentutreffeille 4,5kk vanhan Särmä mudin kanssa. Cava jännitti alkuun melko paljon ja etenkin Särmän leikkisät murahtelut aiheutti Cavassa pientä kauhistusta. Onneksi Cava rentoutui suhteellisen nopeasti, mutta kaipaa kyllä vielä paljon tapaamisia muiden koirien kanssa.

Suurimman jännityksen yli päästyään Cava innostui juoksemaan ja painimaan Särmän kanssa. Kivasti sujui loppua kohden pentujen leikit ja olivat kokonsa puolesta suhteellisen tasaväkisiä. Särmä on Cavaa n. 1,5kk vanhempi niin huomasi kyllä eron, että Särmä oli jo paljon kehittyneempi ja monessa mielessä ketterämpi kuin pentupallero Cava. Cava oli tosi väsynyt pentuleikkien jälkeen ja nukkui melkein 5 tuntia putkeen vaikka vain vajaa tunti kierreltiin koirien kanssa metsässä. Alla vielä Särmän omistajan Heidin ottama kuva ihanista tytöistä:


Lauantaina oli tarkoitus käydä tutustumassa ja ihmettelemässä myös jotain Cavalle aiemmin vierasta paikkaa. Tämä jäi toteutumatta koska minulla ei ollutkaan iltapäivällä enää autoa käytössä ja laiskotti lähteä julkisilla liikkeelle. Meidän naapureilla oli kuitenkin lapsenlapsia kylässä ja he halusivat kovasti tavata pennun, joten käytiin sitten siellä esittelemässä pentua ja ihmettelemässä lapsia. Cava rakastaa kaikkia ihmisiä ja lapsia. Ihan hassua, kun aikaisemmat koirat ovat olleet ihmisten suhteen melko pidättyväisiä ja niillä ei edes pentuna tullut mieleen kiivetä kenenkään tuntemattoman syliin pusuttelemaan ja järsimään paidankaulusta.

Cava tykkäsi lapsista ja antoi lasten kiltisti silittä itseään ilman suurempia hepuleita. Siinä hetki kun oltiin niin Cava myös otti ihan rennosti ja kävi nukkumaan. Ihana rento ja helppo pentu!


Sunnuntaian herättiin aamulla aikaisin ja suunnattiin peltolenkille. Melkeen pari tuntia käveltiin siellä ja koirat saivat juoksennella. Aussien hankkimista miettiessäni moni aussien omistaja kertoi, kuinka aussiet rakastavat juoksemista. Pidin tätä silloin vähän hassuna, kyllähän kaikki koirat pitävät vapaana kirmailusta? Ainakin meidän sheltit ovat kaikki tyytyväisempiä kun pääsevät vapaana rallattelemaan kuin jos joutuisivat aina kulkemaan kytkettynä. Ollaan käyty pellolla Cavan kanssa aikaisemminkin, mutta nyt tuntui, että se vihdoin tajusi, että siellä voi juosta ja lujaa. Voi apua, pentu oli niin onnesta sekaisin juoksennellessaan edes takas ja meitä ympäri. Ihana katsella toisen riemua! Ja kyllä aussiet todella rakastavat juoksemista.

Aamun jälkeen jouduin jättämään Cavan hetkeksi yksin kotiin ja väsyneenä yksinolo olikin sujunut melko hyvin, kaksi kertaa oli tullut pieni itku, mutta molemmilla kerroilla itku loppui lyhyeen ja pennun unet jatkuivat. Yksinolot ovat kyllä nyt sujuneet muutenkin jo paljon paremmin kuin aluksi. Kodan kanssa Cava on yksinolot hiljaa ja tyytyväisenä, mutta haluaisin tosiaan opettaa sen vielä olemaan ihan hiljaa ja rauhassa myös yksin jäädessään. Eiköhän se senkin opi kun nyt jo menty valtavin harppauksin eteenpäin. Nykyään jää aina yksin ihan hiljaa, mutta yksinollessaan saattaa sitten itkeskellä päivän aikana. Alkuunhan Cava huusi suoraa huutoa melkein 2h kun sen jätti yksin, joten siinä mielessä mukavaa edistystä kun enää ei tarvitse ihan noin pitkää huutaa yhteen putkeen :D Muuten se on ollut tosi hiljainen pentu, mutta tarvittaessa siitä kyllä lähtee palosireenin kaltainen ääni.

Sunnuntaina suunnattiin illalla vielä ohitustreeneihin. Cava tosiaan jännittää vieraita koiria melko paljon niin ajattelin ohitustreenien olevan hyvä tapa harjoitella toisten koirien ohitusta. Alkuun Cavaa jännittikin aika kovasti, mutta loppua kohden saatiin kivoja ohituksia kontaktilla. Kontakti ei vielä pysy kauhean pitkää, mutta kumminkin Cava tarjoaa kontaktia itse aika kivasti. Palkkailin sitä paljon siitä, että se itse tarjosi kontaktia. Koska ohitukset hieman jännitti ja kontaktin oma-aloitteista tarjoamista pidin tärkeimpänä niin annoin hieman periksi täydellisestä hihnakäytöksestä enkä puuttunut erityisemmin niihin pätkiin jotka Cava vähän veti. Ei mitään päätöntä vetämistä ollut onneksi, joten menkööt tämän kerran. Pienemmät koirat Cava ohitti hienosti, mutta mukana ollut saksanpaimenkoira (joka oli kyllä todella rauhallinen) jännitti Cavaa hurjasti. Eli nyt tosiaan koitetaan löytää paljon sopivia koiria, joihin Cava voisi tutustua!

Ohitustreenien jälkeen siirryttiin vielä hetkeksi metsään, jossa Cava pääsi leikkimään lauantailta tutun Särmän kanssa sekä ohitustreeneissä mukana olleen lagotto pennun kanssan. Särmä ja tämä lagotto oli jo tuttuja, joten niillä leikit sujui alusta asti varsin riehakkaasti. Cava ei ihan päässyt leikkeihin mukaan kun sitä taas jännitti, mutta seuraili sitten sivummalla. Ei Cava nyt ihan kauhuissaan ollut, koska pystyi hyvin syömään ja kerjäämään ja hyppimään muita ihmisiä vasten... krhm! Täytyy varmaan ottaa tämä hyppimisjuttu nyt työn alle, mua itseänihän ei koirien hyppimiset erityisemmin haittaa, mutta ymmärrän toki etteivät kaikki välttämättä halua 20 kiloa aussierakkautta päälleen (aika erikoistahan se on, mutta kaipa jotkut sitten haluavat tästä jäädä paitsi) Häntä pystyssä Cava yritti vähän juoksennella mukana leikkien loppua kohden, mutta ihan ei uskaltautunut kavereiden leikkiin mukaan.

Mun (ja ehkä vähän myös äidin) ihana lauma <3 
Maanantaina mulla oli arkivapaa, joten koirien kanssa puuhastelu jatkui. Aamupäivästä suuntasin kaikkien neljän koiran kanssa pellolle. Oli kyllä aika homma saada kaikki neljä kulkemaan remmissä siististi ilman pahempaa remmien sotkeutumista. Onneksi ei tullut ketään vastaan niin saatiin rauhassa kävellä. Ihan pellon laidassa tuli kaksi rähisevää terrieriä, mutta mentiin sitten vähän syrjemmälle kun en ollut ihan varma, miten ohitus olisi onnistunut. Kukaan neljästä ei ollut näistä rähisijöistä moksiskaan, hienoja tyyppejä!

Pellolla koirat rallatteli reilun tunnin verran ja itse nautiskelin ihanasta ja keväisestä säästä. Lumet olivat melkein sulaneet ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tuntui jo vähän lämmittävänkin, ihanaa! Kivaa oli myös huomata, että Nemokin alkaa pikku hiljaa lämmetä pennulle ja pappakoira innostui pellolla jopa juoksentelemaan pennun kanssa. Peltolenkin jälkeen Nemo tarjosi Cavalle sisälläkin lelua yhdessä revittäväksi.

Nemo 10v 5kk
Remmilenkkeilyä on tehty taas vaihtelevasti, yritän pitää Cavaa edes hetken joka lenkillä remmissä, jotta se tottuisi siihen ja pääsisisin palkkailemaan hyvistä pätkistä. Lenkkien alkuun oon itse pyrkinyt kävelemään suhteellisen reippaasti ja Cavalta oon vaatinut oikeastaan vaan oikeanlaista mielentilaa, eli että se on rauhallinen ja kuulolla eikä roiku Kodan korvassa. Jos on alkulenkistä kulkenut remmi tuntumalla oon antanut asian olla, mutta päättömästi ei saa vetää. Lenkin loppu puolella oon alkanut ottamaan pieniä pätkiä niinm että kuljen hitaampaa/nopeampaa ja pennun pitää hidastaa/reipastaa omaa vauhtiaan ja tavallaan pitää mua siinä sitten silmällä. Nämä on sujunut tosi hyvin. Edelleen Cava kuitenkin saa valtaosan ajasta olla vapaana, mutta toisaalta muutenkin pidän koiria paljon irti niin hyvähän se on senkin tottua siihen.

Etenkin viime viikon aikana musta tuntuu, että Cava on ottanut hirveästi mallia Kodasta. Siinä kyllä kiitän itseäni, että mulla on fiksu ja hyvin käyttäytyvä aikuinen koira tässä. Hienoakin, että Cava katsoo Kodasta mallia ja oppii kokoajan valtavasti Kodalta. Toki oon lenkittänyt Cavaa paljon myös yksin, jotta se oppii toimimaan eri tilanteissa ilman Kodaa ja oppii myös kuuntelemaan ja tottelemaan mua, eikä vaan aina tee Kodan perässä.


Tänään tiistaina eilisen keväinen sää oli vaihtunut räntäsateeseen ja valkoiseen maahan. Höh! Aamulenkillä ei Cavan riemulla ollut rajoja kun lunta oli tullut maahan ja se teki valtavia loikkia ja ryntäilyjä lumessa. Hyvä, että malttoi tarpeensa tehdä kun tuntui olevan niin siistiä. Aamulenkin jälkeen naksuteltiin aamuruoka ja tehtiin noudon alkeita, maahanmenoja ja lelujen etsimisleikkiä. Nappasin pennun myös mukaani töihin, koska muuten sille olisi tullut vähän turhan pitkä yksinolo. Tehtiin myös mun työpaikalla lelujen etsimisleikkiä ja pentu on kyllä ihan super! Kokoajan saa piiloja vaikeuttaa ja kasvattaa etäisyyttä ja muutenkin lisätä haastetta.