maanantai 11. tammikuuta 2016

Yksinoloa ja muuta puuhaa

Opiskelujeni vuoksi olen paljon kotona, sillä ne koostuvat pitkälti itsenäisistä opinnoista. Cavan kanssa yksinoloharjoittelu on jäänyt siis nolostuttavan vähälle. Se huutaa aika kovaa ja en ole hennonnut sitä jättää yksin. Viikonloppuna kuitenkin päätin, että nyt on aloitettava yksinolotreenit, ennen kuin on liian myöhäistä. Niinpä tänään jätin Cavan kylmän viileästi yksin kotiin ja kävin itse hoitamassa omia asioitani. Olin poissa hieman yli 3 tuntia. Jätin Cavalle sen aamupalan ripoteltuna ympäri mattoa, joten se jäi hiljaa yksin nuuskuttelemaan ja syömään. Todennäköisesti Cava oli kuitenkin huutanut alkuun, koska on tehnyt niin aina. Omakotitalossa se ei kuitenkaan haittaa, joten käytetään nyt tilaisuus tämänkin osalta hyväksi kun täällä hetki vielä viivytään. Sen jälkeen Cava oli ilmeisesti turhautuneena viihdyttänyt itseään heittelemällä sängystäni tyynyt alas (ketterä pentu, on jo tovin osannut hypätä sänkyyn) ja mylläämällä leluja. Ilmeisesti pientä oli hieman tilanne huolettanutkin, sillä se oli tehnyt yksinollessaan melko löysät kakat (tai sitten kävellyt kakkojen päälle, vaikea sanoa sillä kakat olivat jo hieman kovettuneet kun tulin takaisin).

Kun palasin takaisin en tullutkaan sisälle meidän etuovesta vaan hipsin takaovelle, jotta pystyin kurkkimaan ikkunasta mitä Cava puuhaa. Uskoisin, että Cava kuuli hipsimiseni, sillä se tuijotti suoraan ikkunaan kun kurkkasin siitä. Ei kylläkään ihme, sillä ikkunan alla on meidän nariseva terassi ja äänieristyskään ei ole paras mahdollinen. Cava kuitenkin makoili levollisesti huoneen oven edessä, hieman väsyneen näköisenä, joten uskoisin, että se on nukkunut ainakin hetken yksinollessaan. Tämä rauhoitti mieltäni, sillä uskon sen oppivan vielä hyväksi yksinolijaksi. Nyt vain täytyy tätä(kin) harjoitella enemmän.
Rentoreiska kuvausassarina :)
Työskentelen opintojeni ohella eräässä pienessä tuotantoyhtiössä, joka tekee mm. mainosvideoita yrityksille. Tänään oli Alkon mainoksen kuvaukset ja siskoni osallistui kuvauksiin. Olin lupautunut hakemaan siskon iltapäivällä kuvauspaikalta ja päätin ottaa Cavan mukaani. Se sai automatkan ajan harjoitella autossa olemista, joka sujuu oikeastaan varsin mallikkaasti. Ensimmäiset pari kertaa se itki, mutta nykyisin matkustaa kuin konkari. Mitään matkapahoinvointia ei ole ainakaan toistaiseksi esiintynyt ja toivottavasti tilanne pysyykin tällaisena. Kuvauspaikalle saapuessamme ei kuvauksia oltu vielä saatu päätökseen, joten Cava pääsi hengailemaan mukaan. Se aiheutti kaikissa jälleen aikamoisesti ihastelua ja kyselyitä "kuinka se on noin rento ja rauhallinen?" "onko se aina noin rauhallinen?" "ompa helppo pentu!". Heh, vieraskorea kakara! Alkon työntekijä myös kehui kovasti Cavan nimeä.

Kotiin päästessä pennulla riittikin sitten virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja koitin valjastaa ylimääräisen energian hyödyksi. Alkuun kävimme lenkillä ajatuksena treenata remmikävelyä (toinen asia, jonka treenaaminen "hieman" jäänyt..). No joo, treenattiin sitä ehkä 10 metriä, jonka jälkeen laskin pennun vapaaksi ja annoin sen ilakoida lumikasoissa pomppimisesta. Mutta eikös vapaana juokseminen kehitä pennun lihaksistoa ja koordinaatiokykyä, joten oikeastaanhan se on vaan hyvä? Jätetään mainitsematta kokonaan se fakta, että tämä omistaja on kyllästynyt remmissä vetämisen kitkemiseen. Cava kun ei voi vetää remmissä, jos sillä ei remmiä ole. Ei se kyllä oikeasti onneksi paljoa vedä ja aiemmat harjoittelut selvästi tuottaneet jo tulosta. Silti olen säälittävän laiska kuljettamaan Cavaa remmissä. Kyllä se tänään kuvauspaikalla hengaili mulla kytkettynä, joten ehkä se riittää yhdelle päivälle. 

Illemmalla aloitin Cavan kanssa kiertämisen harjoittelun. Tämä oli tarkoitus aloittaa jo aikaisemmin ja suunnitelmissani oli opettaa sitä ulkona kiertämään puita ja valotolppia. Sitten iski kuitenkin paukkupakkaset ja luntakin tuli niin paljon, että ulkona treenaaminen vähän jäi. Tänään aloitettiin limupullon kiertämisellä harjoittelu ja parin tunnin päästä jatkettiin hiuslakkapullon kiertämisellä. Jo parin tunnin tauon jälkeen huomasi hyvin, miten pentu oli saanut asiaa päässään pohtia, sillä se selvästi tajusi jo idean. Viimeisillä toistoilla pääsin jo ottamaan hieman etäisyyttä minun ja pullon välillä ja silti pentu kiersi hienosti. Pikkuhiljaa sisätiloissa etäisyyttä ja varmuutta, niin kohta sitä varmaan voisi ulkonakin käydä testaamassa jos löydetään joku vähä lumisempi kohta. Cava hukkuu lumeen :D Meille on satanut lunta ihan valtavasti ja paikoissa, joissa ei ole aurattu/mene tallottua polkua on lunta yli Cavan selän. Silti se esimerkiksi meidän takapihalla sinnikkäästi loikkii ja koittaa pysyä shelttien matkassa. On se vaan maailman paras pentu!

10 kommenttia:

  1. Mulla oli sama asenne remmiin Noxin pentuaikoina ja nyt kun se on iso murkkuileva uros niin kaduttaa :D Ihan liian vähän teen töitä remmikävelyn eteen nytkään....pakolliset kävelyt metsän laidalle ja äkkiä vapaaksi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin tuttua! Me asutan kerrostaloalueella, joten kotona ollessa on pakko pitää remmissä enemmän :) mun vanhempien luona voidaan liikkua vähän vapaammin.

      Poista
  2. Sama kun Emilialla. Tosin Iloa pidin vapaana, koska tahdoin sille vahvan vapaanaolon ja ajattelin, että saa kulkea omaa tähtiä ja käyttää tilan hyödyksi. Remmikäytöksessä huomaa. Ilo kun on tottunut rajattomuuteen niin rajat tuntuu ahtailta selvästi... eh. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myönnän, että mulla toi kulkee irti ihan vaan sen vuoksi, että se on helpompaa. Tosin kuten Emiliallekkin sanoin, että kotona joutuu kulkemaan enempi kytkettynä :) en siis ainakaan vielä ole järin huolestunut siitä, etteikö tuo oppisi nättiä hihnakäytöstä. Tosin vuoden päästä varmaan naureskelen tälle kommentille, että ehkäpä sitä olis kannattanu vähän huolehtia. Mulla on kaikki koirat aina käyttäytyneet suhteellisen hyvin remmissä, joten tässähän olis oiva tilaisuus hankkia ensimmäinen remmissä sekoileva yksilö :"D

      Poista
    2. No varmasti, jos sitä vain harjoittelee! :-) Ilolla ei onneksi kanssa muuta ongelmaa kun se ajoittainen kiskominen (ei siis esim remmirähjää). Vetämistä kyllä työstetään pois, mutta vähän liian epäaktiivisesti ehkä. :-D Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni tuon suhteen.

      Poista
    3. Niinpä! :) joo ja aika pieni ongelmahan remmissä kiskominen loppupeleissä on ja tunnistan kyllä tuon, että pitäis ottaa itseä niskasta kiinni :"D no kyllä kova työ palkitaan asiassa kuin asiassa. Ja eihän se remmissä vetäminen ole niin paha jos se ei itseä häiritse. Mua se vaan häiritsee valtavasti ja sen takia pitäis itsekkin napata itseä niskasta kiinni ja kuljettaa tuota pikkumustaa nyt enemmän remmissä :)

      Poista
  3. Näillä keleillä on ihan mahdotonta harjoitella hyvää remmikäytöstä kun näpit jäätyy tuulessa ja pakkasessa palkkanameja kaivatessa. Armas osaa ottaa kontaktia ihmisiä (ja monesti koiriakin) kohdattaessa, mutta vetää kyllä välillä hirveästi. Joskus se kävelee pitkähkönkin pätkän nätisti kun muistaa palkata riittävän usein, välillä remmissä kulkemisesta ei tule mitään. Mekin olemme lenkkeilleet isoksi osaksi vapaana, kotona on pakko pitää osaksi narussa. Nyt tosin jäätynyt järvi lisää vapausaluetta.
    Ihanat kuvat taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo olen samaa mieltä, eihän tuolla ulkona nyt oikeen voi mitään harjoitella kun sormet jäätyy. Joo eiköhän nää meidän kakarat opi nätin remmikäytöksen ajan kanssa :)

      Poista
  4. Ihana Cava<3 Hahah, mä niin tunnistin itseni tuosta takapihalla hipsimisestä ja ikkunoista sisälle kurkkimisesta, mulla oli sama (naapureita huvittava) tapa silloin kun asuin vielä kotona. :D Mutta tuli muutaman kerran yllätettyä belgit keittiön tai olohuoneen pöydän päältä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä meillä varmaan naapurit kanssa pyörittelee silmiään :D Ja ikkunoista kurkkiminen on ehdottomasti hyvä tapa vakoilla koiria ja saada ne kiinni itseteosta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!