sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Onnea on oma pentu


Uuden pennun kanssa on aina niin kovin jännittävää, ihanaa ja hurjaa. On mielenkiintoista seurata sen reaktioita uusiin asioihin ja on ihanaa päästä ns. piirtämään puhtaalle paperille ja omilla teoillaan vaikuttaa pennun kehittymiseen ja siihen, miten se suhtautuu asioihin. Eilen ja tänään ollaan puuhailtu taas paljon. On ollut kynsienleikkausta, harjaan totuttelua (vauhtineiti ei millään malttaisi pysyä edes 2 minuuttia harjattavana, onneksi siitä taitaa tulla sen verran kevyt turkkinen ettei kauheasti vaadi harjausta). Lisäksi ollaan lenkkeilty, käytiin mun isän työpaikalla ihmettelemässä ja ihmetelty imuria.

Kuten olen sanonut Cava on hurjan hauska pentu ja se on kehittynyt valtavan paljon tässä lyhyessä ajassa, minkä se on minun luona asunut. Se leikkii itsevarmemmin ja sille on kehittynyt uskomattoman tiukka puru leluihin, sen voisi valehtelematta varmaan nostaa ilmaan lelusta. Cava on ollut kyllä koko ajan innokas leikkimään ja purrut leluja hyvin, mutta nyt sen ote on muuttunut tosi varmaksi ja sen olemus leikkiessä on muuttunut. Se on paljon itsevarmempi ja sen silmät loistavat joka kerta kun kaivan lelun esille. Cava on myös oppinut "irti" käskyn, mikä tekee sen kanssa leikkimisestä mukavaa ja helppoa. Ollaan pikkuhiljaa alettu harjoitella myös kuolleille leluille irtoamista, siinä on vielä aika paljon hapuilua ja mieluiten Cava leikkisi minun kanssa. Sillä ei ole tarvetta lähteä kuskaamaan leluja ympäriinsä vaan yleensä se tuo lelut minun luokse ja on riemuissaan yhteisistä leikkihetkistä.



























Koda on pitkään ollut aika toispuoleinen koira. Sen kanssa on nuorempana harrastettu intohimoisesti tokoa ja se on sieltä oppinut pysymään tiiviisti minun vasemmalla puolella. Ollaan tässä viimeisen vuoden aikana hauskuutettu itseämme harjoittelemalla rally-toko juttuja ja oikealla seuraaminen ja muut oikealla puolella tehtävät liikkeet ovat olleet Kodalle todella hankalia. Cava puolestaan kulkee kontaktissa ilman pienintäkään ongelmaa sekä oikealla että vasemmalla. Näyttäisi jopa, että oikealla kulkeminen olisi sille luonnollisempaa kuin vasemmalla kulkeminen. Ei olla harjoiteltu seuraamista vielä, mutta olen palkannut sitä paljon kontaktista remmissä ulkoillessa, joten se usein hakeutuu joko oikealle tai vasemmalle puolelle ja hakee aktiivisesti kontaktia. Useimmiten se tulee oikealle itsestään ja toisinaan houkuttelen sitä kulkemaan myös vasemmalla puolella, jottei se ottaisi oikeaa puolta liian paljoa omaksi paikakseen vaan oppisi kulkemaan nätisti remmissä sekä oikealla että vasemmalla. Seuraamista ei olla tosiaan vielä harjoiteltu, eikä meillä ole tuossa toiminnassa mitään käskysanaa käytössä, olen vahvistanut sen luonnostaan kaunista remmikäytöstä palkkaamalla sitä lähellä pysymisestä (kun remmi on löysällä) ja kontaktin ottamisesta.

Lenkillä ohitukset sujuvat ihan hyvin, mutta Cava on vielä hieman liian kiinnostunut vastaan tulevista koirista tai ihmisistä. Ei onneksi kauheasti, joten uskon, että siitä tulee varma ja kiva ohittaja kunhan saadaan lisää ohitustreeniä. Me ollaan harmillisesti lenkkeilty usein sellaiseen aikaan ettei juuri ketään tule vastaan, joten näitä ollaan päästy treenaamaan tosi vähän. Suunnitteilla on kuitenkin tehdä retki Helsinkiin Cavan kanssa tässä piakoin, joten siellä päästään varmasti treenaamaan ainakin ihmisten ohittamista.




























Cava on viimeisen parin päivän aikana ottanut tavakseen vetää remmissä aina kun ollaan menossa kotiin päin. Nyt meidän "lenkit" ovatkin olleet sellaisia, että kävelemme n. 10-50m pois päin kodista ja sitten käännymme ympäri ja kävelemme takaisin kotiin päin, palkaten pienistäkin kontaktipätkistä ja remmin löysällä pysymisestä. Olemme toistaneet tätä niin monta kertaa aina lenkillä, kunnes ollaan päästy kotiin asti ilman järjetöntä vetämistä. Tuloksia on jo tullut ja Cava katsookin minua aina kysyvästi kun lähdetään kävelemään kotiin päin. Välillä silti innostuu vetämään. Kotiin on aina kiva mennä :)

Cavasta on myös hauskasti alkanut huomaamaan aina kun se haluaa ulos. Alkuun kirosin omaa hitauttani kun vahinkoja sattui välillä useinkin sisälle, mutta nyt osaan jo bongata Cavan käytöksestä milloin alkaa tulla hätä. Se on niin söpö kun hieman huolestuneena etsii pissapaikkaa ja kävelee takajalat hieman harallaan. Nopeasti sitä oppiikin oman pentunsa tuntemaan!

Kodasta ja Cavasta tulee päivä päivältä parempia ystäviä. Se on ollut ihanaa seurattavaa. Koda on minulle niin rakas. Se tulee aina olemaan ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Vain yksi voi olla ensimmäinen. Sitä parempaa ensimmäistä koiraa ja parempaa ystävää en olisi itselleni voinut toivoa. Myönnän, että ensimmäisinä päivinä kun Koda suhtautui Cavaan hieman mustasukkaisesti ja myrtsisti, sydäntäni särki. Mietin, olinko tehnyt väärin hankkiessani itselleni uuden koiran. Kodalla on kuitenkin jo ikää 7 vuotta ja se ei ole täysin terve enää vaan sillä on pientä kremppaa, joten en usko sen elävän välttämättä kovin vanhaksi. Mietin, olisiko kuitenkin ollut parempi odottaa, että Kodaa ei enää ole ja hankkia pentu vasta sitten. Palava halu agilityn ja tokon pariin sai minut kuitenkin hankkimaan uuden pennun jo nyt. Tuntui itsekkäältä. Nyt tuntuu kuitenkin onnelliselta ja olen iloinen seuratessani pikkumustien yhteistä ilakointia pihalla. Kyllä koira tarvitsee lajitoverin. Koda on piristynyt valtavasti ja nuortunut varmasti vuosilla, ainakin mieleltään. Onneksi Koda hyväksyi pennun nopeasti, toki ei se sitä missään vaiheessa inhonnut, suhtautui heti innokkaasti ja uteliaasti uuteen tulokkaaseen, mutta pari ensimmäistä päivää hieman mökötti.


Ilmoitin Cavan myös keväälle pentutokokurssille. Cava pääsee 29.2 aloittamaan toko-opinnot Nina Mannerin tokokurssilla. Kurssi kestää 8 kertaa ja uskon, että saadaan tuolta kurssilta hyvät eväät meidän tokoharjoitteluun. Olen niin innoissani ja en millään malttaisi odottaa kurssin alkua, vaikka juu siihen on kyllä vielä aika pitkä aika. 

2 kommenttia:

  1. Voi että on ihana lukea näitä pentupäivityksiä. <3 Ihan parasta. Ja pentukuume kasvaa... :-)

    VastaaPoista
  2. Pentukuumeilu on kivaa, melkeen harmittaa ettei ennen Cavaa ollut mitään isompaa kuumeilua :D lähinnä oli vaan epätodellinen olo, nytkö mulle tulee aussie?! Usko pois, sulla on pentu ennenkö huomaatkaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!