sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lunta ja vinttikoiria


Cava on vihdoinkin päässyt lumileikkien makuun. Alkuun se ei pitänyt lumesta lainkaan ja valitti kylmyyttä tosi nopeasti. Takki päällä se ei oikein tykkää liikkua, mutta onneksi nyt pakkaset laski sen verran, että ulkona uskaltaa hetken viipyä ilmankin takkia. 


Ollaan nyt oltu mun kotikotona ja päästy nauttimaan omakotitalon iloista. Iso takapiha on asia jota näin koiranomistajan näkökulmasta osaa kyllä arvostaa. Vanhempani ovat nyt työmatkalla, joten kaikki neljä koiraa on mulla hoidettavana. Koirien kanssa kaikki on sujunut hyvin. Nemo on hieman vetäytyneenä muusta laumasta, sillä siltä poistettiin tällä viikolla yksi etuhammas, joka oli katkennut. Yli 10 vuotiaalle koiralle hampaanpoisto tuntui parhaalta vaihtoehdolta, etenkin kun muut hampaat ovat tallessa ja kyse oli juurikin etuhampaasta, joka loppupeleissä on suhteellisen tarpeeton. Ei papsu onneksi kovin kipeältä vaikuta, enemmänkin sitä taitaa harmittaa ettei saa syödä mitään kovaa nyt viikkoon. 

Ollaan herkuteltu lohella, jauhelihalla, raejuustolla ja kermaviilillä. Joten ei herra Nemon ainakaan nälkää ole tarvinut nähdä. 


Eilen käytiin Cavan kanssa italianvinttikoirien leikkitreffeillä. Mun siskolla on oma pentu suunnitteilla, joten samalla käytiin myös tutustumassa rotuun. Jännää! Cava oli hieman ihmeissään kun pieniä vinttikoiria oli paikalla monta ja ne eivät juurikaan intoutuneet leikkimään Cavan kanssa. Jonkun verran pentu jaksoi juoksennella minikiiturien perässä, mutta jäi kyllä reippaasti häviölle. Tehtiin sitten luoksetuloja, katsekontaktia ja muuta pientä samalla kun mun sisko ihasteli koiria ja kyseli rodusta paikalla olleilta omistajilta. Loistavia vastauksia saatiin ja paljon mietittävää.

Hienosti Cava käyttäytyi ja keskittyi eikä ollut tilanteesta juurikaan moksiskaan. Eniten häiriötä aiheuttivat ihanan hajuiset hevosten jätökset (leikkitreffit järjestettiin siis maneesissa), joita Cava olisi halunnut kovasti maistella. Kunnon pikkupaska! :D söisi nimittäin mielellään omia kakkojaan, rusakoiden papanat ovat ihan herkkua ja näköjään hevostenkin kikkareet maistuvat. Voivoi! No eiköhän se ajan kanssa mene ohi. Ilmeisesti ainakin yhdelle siskolle maistuu myös omat kakat.


Loppuun vielä kasvukuva. Cava 7,5vko ja 10vko. Hurjasti on pieni kasvanut. Ja huomatkaa myös söpöt korvat, jotka ovat hieman keventyneet tässä matkan varrella <3 Cavan rauhoittumisharjoitukset ovat nyt menneet tosi hyvään suuntaan, jee! Turhaan siis huolehdin. Tosin tulen varmasti jatkossakin huolehtimaan. 

8 kommenttia:

  1. Hienot lumikuvat, teillähän on lunta siellä etelässä paljon enemmän kuin täällä. Jänön- ja hevonkakat ovat suurta herkkua Armaksenkin mielestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täällä on satanut lunta nyt muutaman päivän putkeen ja kinokset alkavat olla melkoiset! :) onneksi on ihan pehmeää ja kevyttä pakkaslunta niin lenkkeillä voi hyvin metsässäkin. Ihana kuulla, että muuallakin on herkuteltu jätöksillä :D eiköhän se tapa jää sitten aikuisena pois. Toivottavasti :D

      Poista
  2. Noxille maistui kanssa kaikki jätöksen junnuna, mutta onneksi tapa jäi pois! Eiköhän sielläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uskon myös, että tapa unohtuu aikuistuessa :) Mutta lohdullista kuulla, että muillekkin on nämä "herkut" maistuneet :D

      Poista
  3. Onpa Cava jo kasvanut! Oma piha on kyllä ihan mahtava juttu – sitä osaa tosiaankin arvostaa nyt, kun asuu kerrostalossa. Etenkin pennun kanssa ihan ykkönen, kun saa koiran heitettyä nopsaan ulos. Voin niin kuvitella, miten epätoivoista olisi kiikuttaa pissahätäinen pentu kahdeksannesta kerroksesta mahdollisimman nopsaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Millä tän kasvupyrähdyksen saa loppumaan!? :DD kohta se on jo shelttejäkin isompi. Kyllä, oma piha on ihan mahtava! Mehän siis normaalisti asutaan kerrostalossa (onneksi 2 kerroksessa), joten ihan luksusta päästä välillä nauttimaan omakotitaloelämästä porukoiden luokse. Ollaankin pennun kanssa viihdytty täällä nyt paljon. Sisäsiistiksi opettaminen on täällä "hieman" helpompaa ja mielekkäämpää.

      Poista
  4. Ilollekkin maistui muiden eläinten jätökset pentusena. Rusakon papanat on edelleen kovaa huutoa, tänään viimeksi niitä jäljesti jäällä käydessä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Joo meilläkin erityisesti Koda kaivelee edelleen maasta rusakoiden papanoita. Capolla on nenänkäyttö aika heikkoa niin se harvemmin onnistuu moisia herkkuja löytämään. Nemo taas on niin nirso, ettei sille maistu. Cavankin kohdalla eniten itseäni ällöttää se omien jätösten mutustelu.. :D Onneksi se on aika kiltti ja kohtelee hyvin kieltoja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!