keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Edistystä & kuukausi yhteiseloa

Tänään oma olo on tuntunut jo hieman paremmalta vaikka edelleen olenkin väsynyt ja voimaton. Aamulla käytiin koirien kanssa yhdessä aamulenkillä ja Cava teki hienosti pisut ja kakat ulos. Cava alkaa myös olla aikalailla yösiisti ja nukkuu jo monta tuntia yössä. Tänäänkin suunnattiin aamulenkille vasta 8 jälkeen. Ihanaa sanoo tämä aamu-uninen koiranomistaja!


Aamuruokailu oli hieman kaaosta, sillä Cava ei saanut omaa lautasta vaan joutui odottelemaan, että sain ruuan laitettua ja sen jälkeen siirryttiin Cavan kanssa syrjemmälle tarkoituksena naksutella aamupala. Cava tykkää kovasti tehdä hommia ja ruokapalkalla se varmaan kiipeäisi vaikka kuuhun, mutta kyllä siltä alkuun pääsi muutama loukkaantunut älähdys kun kaveri sai ruuan ja itse joutui tekemään jotain hommia sen ruuan eteen. Tosin ruokailut on pennun kanssa muutenkin hieman kaaosta ja ollaan tehty kokoajan aika paljon hommia sen eteen, että pikkumusta odottaisi ruokaansa hiljaa ja rauhassa. Edistystä on tapahtunut hurjasti, mutta nyt taas otettu takapakkia lähinnä mun sairastumisen seurauksena kun oon ehkä ollut tavallista lepsumpi ja halunnut hoitaa koirat aika nopeasti. Plaah. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan lähtöruutuun jouduta palaamaan. Tänään iltapäiväruuan kanssa harjoiteltiinkin sitten sitä rauhassa odottamista. Aina kun pentu rupesi joko ääntelemään, hyppimään tai muuten liikaa ilakoimaan siirryin keittiöstä pois ja jatkoin ruuan laittamista vasta sitten kun pentu rauhottui. Muutenkin laitoin ruuan valmiiksi oikein ekstrahitaasti. Niin, Cava kyllä siis lopulta sai ruokansa, mutta varmaan puoli tuntia meni tähän.. Melkeen olisi tehnyt mieli jättää riiwiö ilman välipalaa ;) 


Aamu"treeneissä" harjoiteltiin merkin kiertoa lyhyellä etäisyydellä. Tätähän ollaan tehty jo aiemminkin ja Cava selvästi osaa sen jo. Liitettiin tänään siis hommaan mukaan käskysana ja aloin myös kiristää kriteerejä. Palkkaa ei tänään herunut jos pentu vahingossa innoissaan teilasi merkkinä käytössä olleen täyden limupullon nurin. En palkannut myöskään niistä suorituksista, joissa pentu kiersi merkin edestä. Cava osaa kyllä homman hienosti, mutta innostuessaan sillä tulee tällaisia pieniä virheitä vielä. Joka kerta se kuitenkin petrasi suoritustaan kun jäi ilman herkkua ja muutaman peräkkäisen hyvän toiston jälkeen vaihdettiin harjoitusta. 

Merkin kierto oli Cavalle selvästi kiihdyttävä harjoitus, joten sen vastapainoksi tehtiin rauhallista paikalla makaamista, tai siis sen alkeita. Cavan kanssa on harjoiteltu maahanmenoja ja sen se osaa jo hienosti. Alkuun kuitenkin muistuttelin muutamalla avustetulla maahanmenolla sitä. Sen jälkeen nostettiin pikkuhiljaa vaatimustasoa. Alkuun palkkasin muutaman kerran siitä, että se pysyi muutaman sekunnin paikallaan ja otti kontaktia. Näitä otettiin ihan pari kolme hyvää toistoa ja sen jälkeen vaikeutettiin vielä lisää. Aloin jokaisella toistolla nousta hieman ylemmäs (aikaisemmin olen siis ollut kyykyssä pennun vieressä). Lopetettiin siinä vaiheessa kun pääsin itse seisomaan pystyyn suorassa ja saatiin siinä heti muutama onnistunut toisto. Cavaa ei tuntunut haittaavan se, etten käskenyt sitä sen kanssa samalla tasolla. 


Iltapäivällä käytiin ulkona rallattelemassa ihanassa pakkassäässä. Pentu rupesi nostelemaan tassuja kyllä aika nopeasti ja palattiin sitten sisälle, mutta päästiin me puolen tunnin ajaksi nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja lumileikeistä. Kuviakin tuli räpsittyä, mutta tänään en niitä jaksanut siirtää koneelle, joten ne jääköön säästöön toiseen kertaan. 

Ollaan myös jatkettu rauhoittumisharjoituksia hyvällä menestyksellä. Nykyisin Cava rauhoittuu melko nopeasti silloinkin kun sillä on niin sanotusti meno päällä. Olen nyt alkanut lisätä rauhoittumisharjoituksiin vihjesanan, jos vaikka se auttaisi ja Cava oppisi hieman laskemaan kierroksia aina sanan kuultuaan. Nyt ei olla enää juurikaan tehty sylissä rauhoittumisia vaan siirrytty lattialla makoiluun. Olen antanut Cavan valita asentonsa aika vapaasti, toisinaan se makaa kyljellään ja toisinaan pitkin pituutta mahallaan. Alla kuva todistusaineistoksi.



Tasan kuukausi sitten Cava asteli ensimmäisen kerran meille kotiin ja hurmasi kaikki. Miten paljon minua jännittikään! Ollaan ehditty yhdessä jo paljon ja suhteemme syvenee päivä päivältä kun opimme tuntemaan toisemme paremmin ja paremmin. Cava on ollut kaikkea sitä mistä haaveilinkin. Se on yllättänyt minut jo nyt niin monessa asiassa ja varmasti tulee yllättämään jatkossakin. Olen siitä niin onnellinen ❤️ 

Vaikea kuvitella miten paljon stressasin ja jännitin pennun hankkimista. Mietin omaa jaksamista ja pärjäämistä. Pärjäänkö pennun kanssa? Mitä jos en pidäkkään siitä (haha, tätä mietin oikeasti paljon!)? Mitä jos Koda ei pidä siitä? Entä jos pentu ei pidä meistä? Mitä jos pilaan sen? Mitä jos sille käy jotain? Olenko valmis hankkimaan uuden pennun? Entä jos pentu on liian vaikea? Olisikohan pitänyt hankkia toisen rotuinen? Mitä jos en osaa kouluttaa sitä? Tässä vain muutama kysymyksistä, jotka pyörivät päässäni vielä edeltävänä iltana ennen pennun kotiin tuloa. Toki edelleen mietin asioita, mutta ehkä "hieman" rennommin. Niin ja jos jollekkin on jäänyt epäselväksi niin kyllä, pidän pennustani, mutta kyllähän sitä nyt kannatti etukäteen stressata ;) hieman ehkä oli vaikea nauttia pennunodotuksesta kun näitä mietiskeli, mutta onneksi ollaan nyt pentuajasta sentään osattu nauttia.



4 kommenttia:

  1. Ihana ja taitava Cava! Monenlaisia asioita pyöri minullakin päässä (ja pyörii välillä vieläkin). Koska aussieta ei suositella ensimmäiseksi koiraksi ja sellainen piti saada, niin mietin, että saammeko tuosta koulutettua kunnollisen koirakansalaisen. Toivottavasti.
    Olen välillä lisännyt Armaksen ruoan odotteluun hieman lisähaastetta: laitan nappulat kuppiin, kupin lattialle, haen piimäpurkin jääkaapista, ravistan sitä (ääni, johon Armas herää syvästäkin unesta), kaadan piimää purkkiin ja laitan purkin jääkappiin. Sen jälkeen kiltti ja nälkäinen odottaja saa ruoan katsekontaktilla. Monesti tällä vaiheessa valuu jo vähän kuolaakin ;).

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Se on kyllä ihan huippu penska <3 Kyllä mutkin onnistuttiin aika hyvin "pelottelemaan" ennen aussien hankkimista. Sinänsä toki hyvä, että rodusta ja sen haasteellisuudesta puhutaan, eikä aussie varmasti kaikille sovikaan (ei ensimmäiseksi eikä viidenneksi koiraksi), mutta ehkäpä kohtuus kaikessa kuitenkin? Eiköhän Armaksesta kasva ihana ja hyväkäytöksinen hurmuri <3 Ja kiitos vinkistä! Täytyy jossain vaiheessa kokeilla, veikkaan että vielä ei mun pikkumonsterin itsehillintä tuohon riitä ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana Cava. <3 Tuttuja ajatuksia! :-D Odotin pentua koko elämäni ja aussieta muutaman vuoden, silti pystyin pähkäilemään samoja. :-D Ja olen pähkäillyt toisenkin kanssa... :-D

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Ihana kuulla, että muutkin pähkäilee samoja juttuja! :D Mulla aussie oli haaveissa melkeempä 8 vuotta ennenkö toteutui, joten mistään päähänpistosta ei rotuvalinnassa ollut kyse, mutta kyllähän se aina mietityttää. Sulla menee varmasti ihan loistavasti kahdenkin koiran kanssa, Ilo on niin hieno, että pystyy varmasti opettamaan pennunkin hyville tavoille ja näyttämään hyvää esimerkkiä pienemmälle :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!