perjantai 29. tammikuuta 2016

13 viikkoa/3 kuukautta

Tänään Cava 13 viikkoa ja huomenna kolme kuukautta. Painoa sillä on jo 8kg ja säkäkorkeutta 36,5cm. Alkaa olla jo shelttien kokoinen. Hurjaa! Kuka on varastanut mun pienen söpön pennun ja tuonut tilalle tämän ison monsterin?! Aamulla käytiin pitkä lenkki pellolla, oli ihana sää kun aurinkokin vähän paistoi pitkästä aikaa. Harmillisen liukasta oli kuitenkin ulkoilla. Tosin meillä on liukasta nyt joka paikassa. Muutamia ihan hyviä kohtia oli, missä koirat pääsi juoksemaan enemmän, mutta enimmäkseen mentiin aika rauhallista vauhtia.


Tällä viikolla Cava on jäänyt ehkä hieman vähemmälle huomiolle ja olen joutunut keskittymään enemmän Kodaan. Viikonloppuna löysin sen toisen etujalan yläpuolelta pienen patin ja alkuviikosta huomasin, että sillä oli toisessa silmässä ylimääräinen ripsi. Kodalla on ollut ylimääräisiä ripsiä aikaisemminkin ja niistä ei ole koskaan ollut sille haittaa eikä niitä ole tarvinut poistaa vaan yksittäiset ylimääräiset ripset ovat aina tippuneet omia aikojaan pois. Aika harvakseltaan sille niitä tulee, mutta muutaman kerran olen sellaisen bongannut.

Epämääräisen patin takia varasin Kodalle eläinlääkäriajan tarkoituksena rokottaa se samalla ja tehdä yleinen terveystarkastus. Kodalla on sen verran ikää jo (7vuotta), että jatkossa aion tehdä sille vuosittain yleisen terveystarkastuksen, jossa sen kunto käydään läpi. Tiedän, että joidenkin mielestä tämä on liikaa huolehtimista ja turhaakin, enhän voi Kodan vanhentumista hidastaa vaikka kuinka tutkisin sitä. Lähinnä haluan tehdä terveystarkastukset nyt säännöllisesti, että jos siellä alkaa jotain vikaa tulemaan (esim. sydämeen) niin ne huomattaisiin edes jossain ajassa. Toivottavasti Kodalla olisi vielä pitkä vanhuus edessä ilman terveysongelmia.


Saatiin Kodalle aika Viikin pieneläinsairaalaan torstaille ja eilinen aamupäivä menikin aika pitkälti siellä. Keskiviikkona illalla huomasin ylimääräisen ripsen alkaneen vaivata Kodaa ja torstaina aamulla Kodalla olikin koko silmä turvoksissa ja rähmässä eikä se suostunut avaamaan sitä. Täytyy sanoa, että kurja juttu, mutta kerrankin näin, että oltiin jo valmiiksi menossa eläinlääkäriä tapaamaan.

Viikissä Kodalle tehtiin terveystarkastus ja kaikki vaikutti hyvälle, sillä oli hieman hammaskiveä, mutta ei pahasti. Imusolmukkeet olivat hyvät, limakalvot olivat hyvät, korvat siistit ja puhtaat ja toinen silmä myös ok, jossa ei ollut tätä ylimääräistä ripseä. Kunto oli muutenkin kaikin puolin hyvä. Kodalta otettiin myös verikoe, mutta sen tulokset saan hieman myöhemmin. Lisäksi Kodalta otettiin ohutneulanäyte sen patista ja silmä tutkittiin.

Ohutneulanäytteessä tuli pelkkää rasvaa, joten todennäköisesti kyseessä oli vain vaaraton rasvapatti. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että patti on sen verran hankalassa paikassa ja niin pieni, että ei voi 100% varmuudella sanoa, että sai neulan osumaan juuri pattiin, joten sitä täytyy vielä seurata. Jos patti lähtee kasvamaan tai alkaa häiritsemään koiraa niin kannattaa ottaa uusi näyte.

Silmästä ei löytynyt mitään ihmeempää vikaa ja ylimääräinen ripsikin lähti siinä sitten, joten saatiin silmätippoja että silmän reaktio rauhottuisi. Tänään Kodan silmä olikin jo melkein normaali, hieman ehkä oli enemmän punotusta kuin normaalisti, mutta muuten silmä voi hyvin. Kyllä sitä taas on tämä viikko mennyt murehtiessa, että mikähän Kodalla on. Onneksi patti kuitenkin vaikuttaa harmittomalta ja muutenkin koira oli hyvässä kunnossa, joten eiköhän tämä taas tästä.


Cavan kanssa on tehty nyt muutaman päivän ajan vähän vähemmän. Ollaan kuitenkin leikitty paljon ja tehty pieniä tottelevaisuusharjoituksia. Cava on kyllä ihanan rento pentu, eikä ole ollut moksiskaan vaikka puuhailut ovat jääneet vähemmälle. Viikonloppu onkin siis pyhitetty Cavan kanssa puuhastelulle, huomenna mennään aamulla treffaamaan mudi pentua ja iltapäivällä yritän keksiä jonkun uuden paikan jota voitaisiin käydä ihmettelemässä. Sunnuntaina koitetaan ehtiä ohitustreeneihin.



tiistai 26. tammikuuta 2016

Vesisadetta ja arkea

Ihanat pakkaskelit ja lumimaisemat ovat ainakin täällä etelässä vaihtuneet vesisateeseen, kylmään ja märkään keliin. Plaah. Ulkona on tosi liukasta ja tiet ovat täynnä suolaa. Tosi ihanteelliset ulkoilukelit siis… Cavan kanssa käytiin tänään ekoilla rokotuksilla ja pikkuneiti olikin aika reippaana. Siellä se veteli mua narunjatkeena kun piti päästä joka nurkka tutkimaan ja kaikkia ihania ihmisiä moikkaamaan. Hehe, tosi edustavaa siis. Tärkeintä kuitenkin, ettei pentua jännittänyt ja oli kivaa. Painoa eläinlääkärin vaa'alla oli 7,2kg. Rokotusta Cava ei tainnut edes huomata kun mussutteli samalla ruokaa naamaansa. Eläinlääkäri kehui Cavaa ja sanoi sen olevan hyvässä kunnossa.

Tänään saatiin myös kotiin paketti petenkoiratarvike.comista. Tilasin sieltä Cavalle uuden ruokasäkin, kun kasvattajalta saatu säkki on loppumassa ja nyt vaihdetaan siis ruoka Acanan puppy&junioriin. Toivottavasti sopii meille. Tilasin myös kaikille koirille nutrolin öljyt ja 1kg edestä purutikkuja. Purutikkuja tuli eilen ostettua myös hongkongista kun olivat siellä tarjouksessa ja tänään nappasin vielä possunkärsiä mukaan eläinlääkäriasemalta. Nyt on suunnilleen 3kg edestä naposteltavaa. Purutikkuja meillä on melkeempä aina lattioilla ja koirat saavat niitä mutustella halutessaan. Cava ainakin tykkää hurjasti ja ei ole toistaiseksi iskenyt hampaitaan mihinkään huonekaluihin/seiniin tms. kun luvallista purtavaa on lattioilla mielin määrin.


Koska ulkoilukelit ovat olleet surkeat ollaan päädytty puuhastelemaan sisällä. Cavan kanssa tehty rauhoittumisharjoituksia, leikkimistä, luopumista ja harjoiteltu temppujen alkeita. Se on niin tajuttoman reipas pikkutyttö! Aina valmiina hommiin. Tosi nopeasti pieni myös oppii, joten siinä onkin itsellä hommaa yrittää pysyä perässä.

Viikonloppuna onnistuin saamaan meidän koiralauman yhteen kuvaan ja ihana lauma mulla tässä onkin! Täydellisiä karvakavereita kaikki. Capoa näyttäisi hieman ahdistavan, mutta sille on tosiaan paikkamakuu opetettu pää alhaalla, joten siitä tämä asento. Ihan ilman käskyä eivät noin sievässä rivissä pysyneet.


Keskittyneet ilmeet
Ja voih! Cavan toinen korva on mennyt sievään luppaan tuohon eteen.. Joudunkohan hautaamaan mun haaveet pystykorvaisesta kiiturista nyt. Eiiih. No ihan yli söpis se on anyway.

perjantai 22. tammikuuta 2016

12 viikkoa

Tänään Cava täytti 12 viikkoa ja otettiin hieman mittoja ja kuvia. Säkäkorkeutta sillä on nyt 34cm ja painoa 6,6kg. Ihan hirveästi ei ole kasvua viime viikkoon havaittavissa. Käytiin tänään lisäksi myös mustissa&mirrissä ostamassa Cavalle uusi villapaita ja Kodalle nappuloita. Mustissa&mirrissä Cava kulki rohkeasti häntä pystyssä tuttuun tapaan eikä hätkähtänyt ihmisistä tai mistään muustakaan. Sisäsiisteys on sujunut nyt muutaman päivän ajan todella hyvänä ja vain satunnaisia vahinkoja on sattunut sisälle.

Nyt ollaan muutamana päivänä aloitettu etsintäharjoituksia lähinnä leikin muodossa. Olen piilotellut Cavalle sen omia leluja ja se on saanut etsiä. Leikistä Cava on tykännyt hurjasti ja on kiva nähdä kun pieni joutuu oikeasti miettimään ja on niin iloinen onnistuessaan. Ollaan myös jatkettu paikalla makaamisharjoituksia, tänään onnistuin ottamaan jo pientä etäisyyttä suunnilleen askeleen verran. Siitä sitten palkkailin muutaman sekunnin välein.

Remmikävelyharjoitukset on tänään myös otettu taas osaksi ohjelmaa kun oma olo on parantunut jo hurjasti. Enää Cava ei oikeastaan vedä muuta kuin kotiin päin mentäessä, joten lenkit sujuvat pääasiassa varsin kivuttomasti ja mukavasti. Kotiin päin kävelyä täytyy vielä treenata ahkerasti, sillä en haluaisi sen vetävän edes lyhyttä matkaa.

Muokkailen blogia ja tarkoitus on kirjoittaa esittelysivut kaikille shelteille ja itselleni. Tänään sain Nemon esittelysivun tehtyä, se kannattaa käydä lukaisemassa jos kiinnostaa minun koiraharrastustaipaleeni alkumetrit. Lisäksi sain valmiiksi itsestäni kirjoittaman esittelysivun. Linkit tulevat myös sivupalkkiin kun saan ne tehtyä valmiiksi.





Vielä kuva pienestä uuden villapuseron kanssa. On niin suloinen! 


keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Edistystä & kuukausi yhteiseloa

Tänään oma olo on tuntunut jo hieman paremmalta vaikka edelleen olenkin väsynyt ja voimaton. Aamulla käytiin koirien kanssa yhdessä aamulenkillä ja Cava teki hienosti pisut ja kakat ulos. Cava alkaa myös olla aikalailla yösiisti ja nukkuu jo monta tuntia yössä. Tänäänkin suunnattiin aamulenkille vasta 8 jälkeen. Ihanaa sanoo tämä aamu-uninen koiranomistaja!


Aamuruokailu oli hieman kaaosta, sillä Cava ei saanut omaa lautasta vaan joutui odottelemaan, että sain ruuan laitettua ja sen jälkeen siirryttiin Cavan kanssa syrjemmälle tarkoituksena naksutella aamupala. Cava tykkää kovasti tehdä hommia ja ruokapalkalla se varmaan kiipeäisi vaikka kuuhun, mutta kyllä siltä alkuun pääsi muutama loukkaantunut älähdys kun kaveri sai ruuan ja itse joutui tekemään jotain hommia sen ruuan eteen. Tosin ruokailut on pennun kanssa muutenkin hieman kaaosta ja ollaan tehty kokoajan aika paljon hommia sen eteen, että pikkumusta odottaisi ruokaansa hiljaa ja rauhassa. Edistystä on tapahtunut hurjasti, mutta nyt taas otettu takapakkia lähinnä mun sairastumisen seurauksena kun oon ehkä ollut tavallista lepsumpi ja halunnut hoitaa koirat aika nopeasti. Plaah. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan lähtöruutuun jouduta palaamaan. Tänään iltapäiväruuan kanssa harjoiteltiinkin sitten sitä rauhassa odottamista. Aina kun pentu rupesi joko ääntelemään, hyppimään tai muuten liikaa ilakoimaan siirryin keittiöstä pois ja jatkoin ruuan laittamista vasta sitten kun pentu rauhottui. Muutenkin laitoin ruuan valmiiksi oikein ekstrahitaasti. Niin, Cava kyllä siis lopulta sai ruokansa, mutta varmaan puoli tuntia meni tähän.. Melkeen olisi tehnyt mieli jättää riiwiö ilman välipalaa ;) 


Aamu"treeneissä" harjoiteltiin merkin kiertoa lyhyellä etäisyydellä. Tätähän ollaan tehty jo aiemminkin ja Cava selvästi osaa sen jo. Liitettiin tänään siis hommaan mukaan käskysana ja aloin myös kiristää kriteerejä. Palkkaa ei tänään herunut jos pentu vahingossa innoissaan teilasi merkkinä käytössä olleen täyden limupullon nurin. En palkannut myöskään niistä suorituksista, joissa pentu kiersi merkin edestä. Cava osaa kyllä homman hienosti, mutta innostuessaan sillä tulee tällaisia pieniä virheitä vielä. Joka kerta se kuitenkin petrasi suoritustaan kun jäi ilman herkkua ja muutaman peräkkäisen hyvän toiston jälkeen vaihdettiin harjoitusta. 

Merkin kierto oli Cavalle selvästi kiihdyttävä harjoitus, joten sen vastapainoksi tehtiin rauhallista paikalla makaamista, tai siis sen alkeita. Cavan kanssa on harjoiteltu maahanmenoja ja sen se osaa jo hienosti. Alkuun kuitenkin muistuttelin muutamalla avustetulla maahanmenolla sitä. Sen jälkeen nostettiin pikkuhiljaa vaatimustasoa. Alkuun palkkasin muutaman kerran siitä, että se pysyi muutaman sekunnin paikallaan ja otti kontaktia. Näitä otettiin ihan pari kolme hyvää toistoa ja sen jälkeen vaikeutettiin vielä lisää. Aloin jokaisella toistolla nousta hieman ylemmäs (aikaisemmin olen siis ollut kyykyssä pennun vieressä). Lopetettiin siinä vaiheessa kun pääsin itse seisomaan pystyyn suorassa ja saatiin siinä heti muutama onnistunut toisto. Cavaa ei tuntunut haittaavan se, etten käskenyt sitä sen kanssa samalla tasolla. 


Iltapäivällä käytiin ulkona rallattelemassa ihanassa pakkassäässä. Pentu rupesi nostelemaan tassuja kyllä aika nopeasti ja palattiin sitten sisälle, mutta päästiin me puolen tunnin ajaksi nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja lumileikeistä. Kuviakin tuli räpsittyä, mutta tänään en niitä jaksanut siirtää koneelle, joten ne jääköön säästöön toiseen kertaan. 

Ollaan myös jatkettu rauhoittumisharjoituksia hyvällä menestyksellä. Nykyisin Cava rauhoittuu melko nopeasti silloinkin kun sillä on niin sanotusti meno päällä. Olen nyt alkanut lisätä rauhoittumisharjoituksiin vihjesanan, jos vaikka se auttaisi ja Cava oppisi hieman laskemaan kierroksia aina sanan kuultuaan. Nyt ei olla enää juurikaan tehty sylissä rauhoittumisia vaan siirrytty lattialla makoiluun. Olen antanut Cavan valita asentonsa aika vapaasti, toisinaan se makaa kyljellään ja toisinaan pitkin pituutta mahallaan. Alla kuva todistusaineistoksi.



Tasan kuukausi sitten Cava asteli ensimmäisen kerran meille kotiin ja hurmasi kaikki. Miten paljon minua jännittikään! Ollaan ehditty yhdessä jo paljon ja suhteemme syvenee päivä päivältä kun opimme tuntemaan toisemme paremmin ja paremmin. Cava on ollut kaikkea sitä mistä haaveilinkin. Se on yllättänyt minut jo nyt niin monessa asiassa ja varmasti tulee yllättämään jatkossakin. Olen siitä niin onnellinen ❤️ 

Vaikea kuvitella miten paljon stressasin ja jännitin pennun hankkimista. Mietin omaa jaksamista ja pärjäämistä. Pärjäänkö pennun kanssa? Mitä jos en pidäkkään siitä (haha, tätä mietin oikeasti paljon!)? Mitä jos Koda ei pidä siitä? Entä jos pentu ei pidä meistä? Mitä jos pilaan sen? Mitä jos sille käy jotain? Olenko valmis hankkimaan uuden pennun? Entä jos pentu on liian vaikea? Olisikohan pitänyt hankkia toisen rotuinen? Mitä jos en osaa kouluttaa sitä? Tässä vain muutama kysymyksistä, jotka pyörivät päässäni vielä edeltävänä iltana ennen pennun kotiin tuloa. Toki edelleen mietin asioita, mutta ehkä "hieman" rennommin. Niin ja jos jollekkin on jäänyt epäselväksi niin kyllä, pidän pennustani, mutta kyllähän sitä nyt kannatti etukäteen stressata ;) hieman ehkä oli vaikea nauttia pennunodotuksesta kun näitä mietiskeli, mutta onneksi ollaan nyt pentuajasta sentään osattu nauttia.



lauantai 16. tammikuuta 2016

11 viikkoa ja 1 päivä

Eilen oli taas perjantai ja Cavasta oli tarkoitus ottaa kuvia. Minulle tuli kuitenkin illaksi muuta menoa, joten kuvien räpsiminen jäi. Tässä siis kuvia tältä päivältä. Cava oli tänään aika hankala kuvata, asteli levottomasti ja kuvistakin tuli aika huonoja. Seisoo takajalat alla jne. Lopulta kun lopetettiin kuvien räpsiminen pentu menikin heti kakalle, joten hätä taisi olla melkoinen. Kuvista huomaa hyvin myös masun pullotuksen, jota ei normaalisti juurikaan näy. Reippaasti murunen kuitenkin osallistui kuvaukseen, vaikka taisi kyllä aikalailla ahdistaa. Mutta mitäpä pieni aussie ei ruuan eteen tekisi?

Painoa Cavalla oli 6,4kg ja korkeutta 33cm. Korvatkin ovat taas viikossa nousseet varmaan kaksi senttiä ylöspäin. Kyllä siitä vielä pystykorva tulee! Tällä viikolla Cava on kyllä saanut itselleen selvästi lisää "massaa" sen tassuista on kasvanut valtavan isot ja se näyttää päivä päivältä hassummalta koipeliinilta pitkien jalkojen ja lerpattavien korviensa kanssa. Ihanahan se on ja aivan supersöpö. Cavalla on myös tosi pitkä häntä. Se on aiheuttanut hieman kummastusta ihmisissä ja ollaankin saatu vastailla paljon kysymyksiin aussien hännästä ja hännän eri pituuksista.

Ulkona on taas pakkaset kiristyneet ja tänään olikin metsälenkillä pennulle liian kylmä. Tossuja sillä ei ole, ja hieman epäilen kuinka se niihin suhtautuisi. Oltiin ihan meidän lähimetsässä kävelemässä, yhteensä lenkki kesti n. 20min, mutta silti oli pakko napata pentu syliin kesken kaiken ja kantaa kotiin. Siellä se mun takin sisällä sitten tyytyväisenä katseli. Itsellä vaan hieman käsissä tuntui tuollaisen mörssärin kantaminen jo. Muuten ollaankin nyt käyty ulkona vaan lyhyillä pissatuksilla ja puuhasteltu sisällä. Cava on saanut etsiä karvamatolta päiväruuat ja Kodan kanssa ne on paininut varmaan tunnin.


Ei se oikeasti ole ihan näin lyhyt ja tiivis kuin miltä tässä kuvassa näyttää :D

torstai 14. tammikuuta 2016

Remmilenkkeilyä


Espooseen on satanut valtavasti lunta parin viime päivän aikana. Lenkkeily on ollut hieman hankalaa, sillä Cava kirjaimellisesti hukkuu lumeen auraamattomilla alueilla. Ollaan siis pakon edessä jouduttu kaivamaan kaulapanta ja remmi esiin ja harjoittelemaan sitä remmikävelyä, mistä viime postauksessa voivottelin.

Ensimmäinen lenkki olikin aikamoista kaaosta. Hirveästi lunta ja ilakoiva ja riekkuva pentu matkassa. Sen jälkeen kuitenkin menty lenkki lenkiltä parempaan suuntaan. Tänään ollaan saatu jo muutama tosi hyvä lenkki. Ainut pieni miinus, että Cava selkeästi tekee tarpeensa huonommin ulos kuin remmissä. Ollaan kävelty rauhallisesti ja se kyllä osaa aika hyvin "tee pissi" & "kaki", joten eiköhän tämäkin mene ohi nyt kun harjoitellaan remmissä kulkemista. Vetäminen on vähentynyt hurjasti. Toki edelleen paikoitellen vetää, mutta pääasiassa kävelee ihan tosi nätisti. 


Ohitukset on selkeästi hankalia. Ollaan niitä treenattu tosi vähän, joten harjoituksen puutetta. Ihmisiä Cava haluaisi päästä tervehtimään ja vastaantulevia koiria jännittää. Ei olla oikeen saatu hyviä ohituksia kun vastaan on tullut vaan rähiseviä koiria/koiria, jotka tunkevat iholle. Oonkin joutunut ärähtämään muutamalle koiranulkoiluttajalle, että eivät päästä koiraansa haistelemaan. Mikä siinä onkin kun ihmisten on pakko tulla "sosiaalistamaan" muiden koiria? Enköhän itse sosiaalista oman koirani sellaisten koirien kanssa, jotka tunnen. Rähisijät onneksi tunnistan niin oon voinut itse siirtyä pennun kanssa kauemmaksi ja palkkailla kontaktista. Tarvittaisiin kyllä rutkasti onnistumisia ohituksissa. Onneksi mitään ei ole kuitenkaan sattunut ja varmasti Cavakin rohkaistuu. Se on kuitenkin päässyt tapaamaan paljon fiksuja ja kivoja aikuisia koiria ja tapaa jatkossakin. Lisää ohitustreeniä olisi kuitenkin tehtävä. Ohituksia ei ole juuri vapaana liikkuessa tullut vaan ollaan saatu metsässä kulkea aikalailla itsekseen, joten ihan hyväkin ottaa nyt viikon parin remmilenkkeilykuuri tähän. Tosin myönnän kyllä, että edelleen Cava on saanut olla vapaana ne tien pätkät, joissa päästään kulkemaan muualla kuin autotien vieressä. Koitetaan siis löytää tasapainoa vapaana liikkumisen ja remmikäytöksen opettelun kanssa.


Cava on hirveän laihan tuntuinen ja nostinkin taas sen ruokamäärää. Se kyllä saa valtavasti herkkuja joka päivä kun harjoitellaan ja nyt varsinkin kun palkkailen sitä remmissä nätisti kulkemisesta. Se ei kyllä tunnu lihoavan millään. Ehkäpä se menee kasvavan pennun kanssa niin, että kaikki ruoka menee siihen kasvamiseen eikä ylimääräistä kerry. Onhan se saanut kokoajan tasaisesti painoa ja kasvanut hurjasti. 

Huomenna aloitetaan madotus ja pian onkin aika suunnata ensimmäisille rokotuksille. En ole saanut oikein kuvailtuakaan nyt kun lumien määrä hieman yllätti. Huomenna voisi yrittää ottaa uusia kuvia. Liitteenä nyt vaan vanhoja (toivottavasti) julkaisemattomia kuvia. 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Yksinoloa ja muuta puuhaa

Opiskelujeni vuoksi olen paljon kotona, sillä ne koostuvat pitkälti itsenäisistä opinnoista. Cavan kanssa yksinoloharjoittelu on jäänyt siis nolostuttavan vähälle. Se huutaa aika kovaa ja en ole hennonnut sitä jättää yksin. Viikonloppuna kuitenkin päätin, että nyt on aloitettava yksinolotreenit, ennen kuin on liian myöhäistä. Niinpä tänään jätin Cavan kylmän viileästi yksin kotiin ja kävin itse hoitamassa omia asioitani. Olin poissa hieman yli 3 tuntia. Jätin Cavalle sen aamupalan ripoteltuna ympäri mattoa, joten se jäi hiljaa yksin nuuskuttelemaan ja syömään. Todennäköisesti Cava oli kuitenkin huutanut alkuun, koska on tehnyt niin aina. Omakotitalossa se ei kuitenkaan haittaa, joten käytetään nyt tilaisuus tämänkin osalta hyväksi kun täällä hetki vielä viivytään. Sen jälkeen Cava oli ilmeisesti turhautuneena viihdyttänyt itseään heittelemällä sängystäni tyynyt alas (ketterä pentu, on jo tovin osannut hypätä sänkyyn) ja mylläämällä leluja. Ilmeisesti pientä oli hieman tilanne huolettanutkin, sillä se oli tehnyt yksinollessaan melko löysät kakat (tai sitten kävellyt kakkojen päälle, vaikea sanoa sillä kakat olivat jo hieman kovettuneet kun tulin takaisin).

Kun palasin takaisin en tullutkaan sisälle meidän etuovesta vaan hipsin takaovelle, jotta pystyin kurkkimaan ikkunasta mitä Cava puuhaa. Uskoisin, että Cava kuuli hipsimiseni, sillä se tuijotti suoraan ikkunaan kun kurkkasin siitä. Ei kylläkään ihme, sillä ikkunan alla on meidän nariseva terassi ja äänieristyskään ei ole paras mahdollinen. Cava kuitenkin makoili levollisesti huoneen oven edessä, hieman väsyneen näköisenä, joten uskoisin, että se on nukkunut ainakin hetken yksinollessaan. Tämä rauhoitti mieltäni, sillä uskon sen oppivan vielä hyväksi yksinolijaksi. Nyt vain täytyy tätä(kin) harjoitella enemmän.
Rentoreiska kuvausassarina :)
Työskentelen opintojeni ohella eräässä pienessä tuotantoyhtiössä, joka tekee mm. mainosvideoita yrityksille. Tänään oli Alkon mainoksen kuvaukset ja siskoni osallistui kuvauksiin. Olin lupautunut hakemaan siskon iltapäivällä kuvauspaikalta ja päätin ottaa Cavan mukaani. Se sai automatkan ajan harjoitella autossa olemista, joka sujuu oikeastaan varsin mallikkaasti. Ensimmäiset pari kertaa se itki, mutta nykyisin matkustaa kuin konkari. Mitään matkapahoinvointia ei ole ainakaan toistaiseksi esiintynyt ja toivottavasti tilanne pysyykin tällaisena. Kuvauspaikalle saapuessamme ei kuvauksia oltu vielä saatu päätökseen, joten Cava pääsi hengailemaan mukaan. Se aiheutti kaikissa jälleen aikamoisesti ihastelua ja kyselyitä "kuinka se on noin rento ja rauhallinen?" "onko se aina noin rauhallinen?" "ompa helppo pentu!". Heh, vieraskorea kakara! Alkon työntekijä myös kehui kovasti Cavan nimeä.

Kotiin päästessä pennulla riittikin sitten virtaa enemmän kuin tarpeeksi ja koitin valjastaa ylimääräisen energian hyödyksi. Alkuun kävimme lenkillä ajatuksena treenata remmikävelyä (toinen asia, jonka treenaaminen "hieman" jäänyt..). No joo, treenattiin sitä ehkä 10 metriä, jonka jälkeen laskin pennun vapaaksi ja annoin sen ilakoida lumikasoissa pomppimisesta. Mutta eikös vapaana juokseminen kehitä pennun lihaksistoa ja koordinaatiokykyä, joten oikeastaanhan se on vaan hyvä? Jätetään mainitsematta kokonaan se fakta, että tämä omistaja on kyllästynyt remmissä vetämisen kitkemiseen. Cava kun ei voi vetää remmissä, jos sillä ei remmiä ole. Ei se kyllä oikeasti onneksi paljoa vedä ja aiemmat harjoittelut selvästi tuottaneet jo tulosta. Silti olen säälittävän laiska kuljettamaan Cavaa remmissä. Kyllä se tänään kuvauspaikalla hengaili mulla kytkettynä, joten ehkä se riittää yhdelle päivälle. 

Illemmalla aloitin Cavan kanssa kiertämisen harjoittelun. Tämä oli tarkoitus aloittaa jo aikaisemmin ja suunnitelmissani oli opettaa sitä ulkona kiertämään puita ja valotolppia. Sitten iski kuitenkin paukkupakkaset ja luntakin tuli niin paljon, että ulkona treenaaminen vähän jäi. Tänään aloitettiin limupullon kiertämisellä harjoittelu ja parin tunnin päästä jatkettiin hiuslakkapullon kiertämisellä. Jo parin tunnin tauon jälkeen huomasi hyvin, miten pentu oli saanut asiaa päässään pohtia, sillä se selvästi tajusi jo idean. Viimeisillä toistoilla pääsin jo ottamaan hieman etäisyyttä minun ja pullon välillä ja silti pentu kiersi hienosti. Pikkuhiljaa sisätiloissa etäisyyttä ja varmuutta, niin kohta sitä varmaan voisi ulkonakin käydä testaamassa jos löydetään joku vähä lumisempi kohta. Cava hukkuu lumeen :D Meille on satanut lunta ihan valtavasti ja paikoissa, joissa ei ole aurattu/mene tallottua polkua on lunta yli Cavan selän. Silti se esimerkiksi meidän takapihalla sinnikkäästi loikkii ja koittaa pysyä shelttien matkassa. On se vaan maailman paras pentu!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lunta ja vinttikoiria


Cava on vihdoinkin päässyt lumileikkien makuun. Alkuun se ei pitänyt lumesta lainkaan ja valitti kylmyyttä tosi nopeasti. Takki päällä se ei oikein tykkää liikkua, mutta onneksi nyt pakkaset laski sen verran, että ulkona uskaltaa hetken viipyä ilmankin takkia. 


Ollaan nyt oltu mun kotikotona ja päästy nauttimaan omakotitalon iloista. Iso takapiha on asia jota näin koiranomistajan näkökulmasta osaa kyllä arvostaa. Vanhempani ovat nyt työmatkalla, joten kaikki neljä koiraa on mulla hoidettavana. Koirien kanssa kaikki on sujunut hyvin. Nemo on hieman vetäytyneenä muusta laumasta, sillä siltä poistettiin tällä viikolla yksi etuhammas, joka oli katkennut. Yli 10 vuotiaalle koiralle hampaanpoisto tuntui parhaalta vaihtoehdolta, etenkin kun muut hampaat ovat tallessa ja kyse oli juurikin etuhampaasta, joka loppupeleissä on suhteellisen tarpeeton. Ei papsu onneksi kovin kipeältä vaikuta, enemmänkin sitä taitaa harmittaa ettei saa syödä mitään kovaa nyt viikkoon. 

Ollaan herkuteltu lohella, jauhelihalla, raejuustolla ja kermaviilillä. Joten ei herra Nemon ainakaan nälkää ole tarvinut nähdä. 


Eilen käytiin Cavan kanssa italianvinttikoirien leikkitreffeillä. Mun siskolla on oma pentu suunnitteilla, joten samalla käytiin myös tutustumassa rotuun. Jännää! Cava oli hieman ihmeissään kun pieniä vinttikoiria oli paikalla monta ja ne eivät juurikaan intoutuneet leikkimään Cavan kanssa. Jonkun verran pentu jaksoi juoksennella minikiiturien perässä, mutta jäi kyllä reippaasti häviölle. Tehtiin sitten luoksetuloja, katsekontaktia ja muuta pientä samalla kun mun sisko ihasteli koiria ja kyseli rodusta paikalla olleilta omistajilta. Loistavia vastauksia saatiin ja paljon mietittävää.

Hienosti Cava käyttäytyi ja keskittyi eikä ollut tilanteesta juurikaan moksiskaan. Eniten häiriötä aiheuttivat ihanan hajuiset hevosten jätökset (leikkitreffit järjestettiin siis maneesissa), joita Cava olisi halunnut kovasti maistella. Kunnon pikkupaska! :D söisi nimittäin mielellään omia kakkojaan, rusakoiden papanat ovat ihan herkkua ja näköjään hevostenkin kikkareet maistuvat. Voivoi! No eiköhän se ajan kanssa mene ohi. Ilmeisesti ainakin yhdelle siskolle maistuu myös omat kakat.


Loppuun vielä kasvukuva. Cava 7,5vko ja 10vko. Hurjasti on pieni kasvanut. Ja huomatkaa myös söpöt korvat, jotka ovat hieman keventyneet tässä matkan varrella <3 Cavan rauhoittumisharjoitukset ovat nyt menneet tosi hyvään suuntaan, jee! Turhaan siis huolehdin. Tosin tulen varmasti jatkossakin huolehtimaan. 

perjantai 8. tammikuuta 2016

10 viikkoa

Taas on kasvettu hurjaa vauhtia, liian nopeasti menee tämä pentuaika! Tänään Cava painoi 5,1 kg ja korkeutta oli 30,5 cm. Koipieläin<3 Tuntuu, että Cava olisi ollut mulla jo ikuisuuden, mutta tänään laskeskelin, että eihän se ole vielä edes kuukautta ollut. Ehkei tässä siis tarvitse vielä ottaa isoja paineita siitä, ettei olla niin paljoa ehditty puuhailemaan. Tärkeintähän on nauttia pentuajasta ja pennuntuoksusta, sitä kun kestää niin kovin vähän aikaa. Silti se on vaan niin sulavasti sopeutunut meidän laumaan, että tuntuu kuin se olisi ollut täällä aina.

Pentuväsymys. Eilen illalla se iski. Hirveä väsymys. Olin jo 17 aikoihin ihan koomassa ja väsynyt, kaupassa käydessä oli vaikea keskittyä ja en muistanut puoliakaan mitä piti ostaa. Olin niin järkyttävän väsynyt. Olin ajatellut, että hyvin mennyt tämä pentuaika tähän asti. Ei ole väsyttänyt, vaikka on menty välillä melko lyhyilläkin yöunilla ja kokoajan helpottanut kun pentu ei enää jatkuvasti heräile. No, eilen väsytti. Niin paljon, että piti mennä nukkumaan jo ennen yhdeksää :D Ja kyllä nukutti. En herännyt kertaakaan koko yönä, vaikka pentu oli epäilemättä muutaman kerran piipannut. Aamulla onneksi väsymys oli tiessään ja tänään on taas ollut energiaa puuhastella. Kyllä sitä ihminen vaan näköjään välillä tarvitsee kunnon yöunet.

Otettiin Cavasta taas kasvukuvat 10 viikon kunniaksi. On se vaan nätti tyttö! Lisäksi ollaan tehty tänään seisomistreeniä, katsekontaktitreeniä (taas..) ja luopumisharjoituksia. Seisomistreenit sujui vähän sinnetänne, suunnilleen ja ei lainkaan, mutta muutamia hyviä tuli. Katsekontaktitreeniä ollaan tehty paljon ja se sujuu jo (pienessä) häiriössä ulkonakin. Luopumisharjoitukset on menneet kokoajan parempaan suuntaan ja oon niitäkin alkanut nyt pikku hiljaa vaikeuttamaan. Ei toistaiseksi ongelmaa, kunhan vaan edetään pienin askelin. Taitava tyyppi!

Tänään oli myös pakkanen hieman laskenut niin päivällä päästiin koirien kanssa kunnolla pihalle peuhaamaan. Pentukin jaksoi n. 20min, ennenkö alkoi valittaa kylmyyttä.






keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pentutreffit

Tänään pakkaset ovat kiristyneet ja ulkona on ollut yli -20 astetta kylmä. Cava on palellut ja Koda on nauttinut :D Kodalla on niin valtava pehko, että kylmemmät kelit ovat aina olleet sen mieleen. Aamulla Cava kääntyi itse kotiin päin vain muutaman metrin kävelyn jälkeen. En ole viitsinyt kiusata pentua kylmässä vaan ollaan menty sisälle kun se on tehnyt tarpeensa.

Päivällä ajelin kaverini luokse Otaniemeen, koska olimme sopineet pentutreffit. Kaverillani on ihastuttava 13 viikkoa vanha kääpiövillakoirauros Carbo, jonka kanssa Cava tuli hyvin toimeen. Leikit olivat vauhdikkaat kunhan molemmat ensin hieman lämpesivät toisilleen. Olivat vielä aika hyvin saman kokoisia, joten leikit sujuivat. Muutama viikko niin Cava on kasvanut jo sen verran reilusti, ettei niistä taida enää leikkikavereiksi olla. Vaikka aika hyvin Carbo vielä pisti Cavalle vastaan ja välillä näytti jopa olevan voitolla leikkipaineissa. Tosin lopuksi Cava keksi itseään viihdyttävän leikin ja ensin se kellautti Carbon selälleen ja sen jälkeen tarttui Carboa jalasta ja retuutti siitä.. Kerrassaan ihastuttava :) Onneksi Carboa ei kuitenkaan tainnut sattua vaan ylös päästessään se antoi Cavalle samalla mitalla takaisin. Pennut on kyllä ihan parasta <3


Olen ollut tässä hetken hieman huolissani, koska Cavalla on ollut vaikeuksia rauhoittua. Se on ollut hieman levoton ja tuntunut, että se rauhoittuu aikaisempaa huonommin. Ollaankin ehkä noin viikko tehty normaalia enemmän rauhoittumisharjoituksia ja eilisen ja tämän päivän jälkeen omakin huoli on helpottanut. Eilen Cava tosiaan oli ihan rentona pötkylänä työpaikallani suurimman osan ajasta ja tänään se rauhoittui hyvin mun syliin Carbon kanssa leikkimisen lomassa. Sanoisin, että molemmat olivat aika haastavia paikkoja rauhoittua ja silti ne sujuivat Cavalta erinomaisen hyvin. Toki rauhoittumisharjoituksia pitää vielä jatkaa läpi sen pentuiän sekä vaihdella paikkoja, joissa siltä vaatii rauhoittumista. Toistaiseksi kuitenkin on rauhoittunut kaikissa paikoissa hyvin ja minunkin pitäisi lopettaa stressaaminen asiasta.


Tuntuu vaan, että rauhoittumisen harjoittelua on (syystäkin) painotettu tosi paljon varsinkin tällaisen aktiivisen rotuisen koiranpennun kohdalla. Monet ovat sanoneet, että olisivat oman koiransa kanssa voineet tehdä rauhoittumisharjoituksia enemmän ja kasvattaja kehotti myös harjoittelemaan rauhoittumista. Myönnän, että meidän sheltit eivät ole pentuaikana harjoitelleet rauhoittumista juurikaan eikä niiden kanssa siis tehty mitään rauhoittumisharjoituksia. Ihan kivoja koiria niistä kuitenkin kasvoi. Nyt olen pelännyt, että saan Cavasta ihan sekopäisen adhd:n, joka ei kykene rauhoittumaan lainkaan. On se kuitenkin ainakin vielä rauhoittunut aina hyvin paikassa kuin paikassa. Pitäisi ehkä tehdä itse jotain rauhoittumisharjoituksia, että tämä heikkohermoinen omistaja lopettaisi turhan stressaamisen!


Oli kivaa nähdä muitakin pentuja kuin vain Cavan pentuesisaruksia ja itsellekkin tuli hieman parempi fiilis kun huomasin, että kyllä se Carbokin vielä maisteli ihmisten sormia ja hiuksia ja sattui pisuvahinkoja sisälle. Olin myös iloinen, että Cava käyttäytyi koko vierailun ajan tosi nätisti ja se on kyllä ihana pentu ottaa ihan minne vain mukaan. Maailman paras pieni aussielapsi! Kuvia leikkitreffeiltä tuli aika vähän, sillä kahta mustaa karvapalleroa, jotka päätyivät suurimmaksi osaksi ajasta leikkimään tuolin alle varjoon oli sisätiloissa yllättävän vaikea kuvata.

Leikkitreffien jälkeen Cava on ollut loppu päivän aika väsynyt ja nukkunut paljon, joten olen antanut sen lepäillä rauhassa. Toivottavasti se malttaisi nukkua vielä yönkin hyvin :) Huomenna on varmasti luvassa riiviömäistä menoa heti aamusta alkaen.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Toimistokoira

Aamu aloitettiin naksutteluilla. Naksuttelin Cavalle alkuun kontaktista ja pikkuhiljaa aloin odottaa muutakin toimintaa. Tänään Cava tarjosi maahanmenoja ja ne olivat aika hienoja! Jonkun verran tarjosi lonkalla makaamista tai muuten epäryhdikkäänä olemista, mutta kun en näistä naksauttanut se tarjosi loppua kohden pelkkiä suoria ja ryhdikkäitä maahanmenoja. Hieno puupi!

Päivällä menin käymään töissä muutaman tunnin ajan ja Cava pääsi seuraneidiksi mukaan. Suurin osa oli palaillut joululomilta, joten Cavalla oli melkoinen yleisö :) kaikkia tervehdittiin häntä vispaten ja märillä pusuilla. Kaikki ei tokikaan meillä töissä pidä koirista, joten en usko että enää viitsin pentua ottaa mukaan vaikka valtaosan mielestä se onkin super ihana. Töissä Cava nukkui suurimman osan ajasta, muutaman kerran heräsi ja käytin tällöin ulkona. Yhtäkään vahinkoa ei sattunut sisälle. Jee! 


Täytyy sanoa, että ihana pentu kun vaan rennosti nukkuu vieraissakin paikoissa ja aikamoisen ihmismäärän keskellä. Ei onnistuisi moneltakaan pennulta.

Olin lupautunut tänään auttamaan äitini koirien hoidossa, joten lähdin töistä ajoissa ja suuntasin vanhempieni luokse. Cava pääsi ensin pihalle ja sen jälkeen se joutui sisälle harjoittelemaan yksinoloa shelttien lenkin ajaksi. Oli kuulema ollut hiljaa koko lenkin ajan. Mahtavaa! Välillä on nimittäin yksinollessaan jäänyt huutamaan kuin hyeena. Lisäksi shelttien lenkillä sain kyherrellä tyytyväisenä kun vastaan tuli raivoisasti rähisevä pikkukoira ja meidän kaikki kolme shelttiä ohittivat tämän pikkumonsterin hallitusti ja hiljaa. Huipputyyppejä :) 


Cava nukkui tänään suurimman osan päivästä, joten nyt illalla onkin ollut virtaa kunnon pentuhepuleihin. Kerkesi myös syödä yhdet mun isän kengistä kun oli hetken ilman vahtia ja en tajunnut kenkiä siirtää kaappiin :( voi harmi. Olisivat edes olleet minun kengät.. Vaikka sattuuhan näitä aina pennun kanssa, mutta harmittaa toki. Iltavilleissä pentu onnistui myös juoksemaan jostain ja saamaan kivan mustan raidan nenuunsa.. Eikä tuo tahra lähde millään irti. Mitähän lienee. Huomatkaa myös söpö ja viaton ilme "äitii.. mitä ne iltahepuwit oikeen on?" 

Cava on tosi vieraskorea koira, aina kun vieraita on paikalla/ollaan jossain kylässä niin se lähinnä vaan nukkuu ja söpöstelee ja kotona on kunnon pikkuhirwiö. Yleisin kommentti mitä siitä vierailta saan "eikö näiden pitäisi olla ihan adhd-koiria? onko sun pennulla kaikki hyvin kun se on näin rauhallinen?" Täytyy ehkä videoida sen jotkut hepulit :D alan vahvasti epäilemään, että tämä pikkumonsteri huijasi pentutestissäkin, kun sai sieltä kommentiksi, että "kiltti pentu". 


maanantai 4. tammikuuta 2016

Lumileikkejä

Vihdoinkin saatiin lunta tänne Etelä-Suomeenkin! En itse kauheasti pidä talvesta, mutta täytyy sanoa, että lumiset maisemat on vaan niin kauniit. Cava ei kyllä ollut niin innoissaan tästä valkoisesta, märästä ja kylmästä aineesta, joka yöllä oli satanut meidän lenkkipoluille. Hieman taitaa pieni vielä palella vaikka sillä on takkikin nyt lämmikkeenä.

En ole raaskinut pitää sitä kauaa ulkona kun aika pian alkaa nostella tassuja ja jäädä jälkeen. Pitää ehkä hommata sille jotkut töppöset. Saa nähdä miten loppuviikko sujuu, kun pakkasta on luvattu melkeen tuplasti.

Söpöjä pentukuvia:




sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Onnea on oma pentu


Uuden pennun kanssa on aina niin kovin jännittävää, ihanaa ja hurjaa. On mielenkiintoista seurata sen reaktioita uusiin asioihin ja on ihanaa päästä ns. piirtämään puhtaalle paperille ja omilla teoillaan vaikuttaa pennun kehittymiseen ja siihen, miten se suhtautuu asioihin. Eilen ja tänään ollaan puuhailtu taas paljon. On ollut kynsienleikkausta, harjaan totuttelua (vauhtineiti ei millään malttaisi pysyä edes 2 minuuttia harjattavana, onneksi siitä taitaa tulla sen verran kevyt turkkinen ettei kauheasti vaadi harjausta). Lisäksi ollaan lenkkeilty, käytiin mun isän työpaikalla ihmettelemässä ja ihmetelty imuria.

Kuten olen sanonut Cava on hurjan hauska pentu ja se on kehittynyt valtavan paljon tässä lyhyessä ajassa, minkä se on minun luona asunut. Se leikkii itsevarmemmin ja sille on kehittynyt uskomattoman tiukka puru leluihin, sen voisi valehtelematta varmaan nostaa ilmaan lelusta. Cava on ollut kyllä koko ajan innokas leikkimään ja purrut leluja hyvin, mutta nyt sen ote on muuttunut tosi varmaksi ja sen olemus leikkiessä on muuttunut. Se on paljon itsevarmempi ja sen silmät loistavat joka kerta kun kaivan lelun esille. Cava on myös oppinut "irti" käskyn, mikä tekee sen kanssa leikkimisestä mukavaa ja helppoa. Ollaan pikkuhiljaa alettu harjoitella myös kuolleille leluille irtoamista, siinä on vielä aika paljon hapuilua ja mieluiten Cava leikkisi minun kanssa. Sillä ei ole tarvetta lähteä kuskaamaan leluja ympäriinsä vaan yleensä se tuo lelut minun luokse ja on riemuissaan yhteisistä leikkihetkistä.



























Koda on pitkään ollut aika toispuoleinen koira. Sen kanssa on nuorempana harrastettu intohimoisesti tokoa ja se on sieltä oppinut pysymään tiiviisti minun vasemmalla puolella. Ollaan tässä viimeisen vuoden aikana hauskuutettu itseämme harjoittelemalla rally-toko juttuja ja oikealla seuraaminen ja muut oikealla puolella tehtävät liikkeet ovat olleet Kodalle todella hankalia. Cava puolestaan kulkee kontaktissa ilman pienintäkään ongelmaa sekä oikealla että vasemmalla. Näyttäisi jopa, että oikealla kulkeminen olisi sille luonnollisempaa kuin vasemmalla kulkeminen. Ei olla harjoiteltu seuraamista vielä, mutta olen palkannut sitä paljon kontaktista remmissä ulkoillessa, joten se usein hakeutuu joko oikealle tai vasemmalle puolelle ja hakee aktiivisesti kontaktia. Useimmiten se tulee oikealle itsestään ja toisinaan houkuttelen sitä kulkemaan myös vasemmalla puolella, jottei se ottaisi oikeaa puolta liian paljoa omaksi paikakseen vaan oppisi kulkemaan nätisti remmissä sekä oikealla että vasemmalla. Seuraamista ei olla tosiaan vielä harjoiteltu, eikä meillä ole tuossa toiminnassa mitään käskysanaa käytössä, olen vahvistanut sen luonnostaan kaunista remmikäytöstä palkkaamalla sitä lähellä pysymisestä (kun remmi on löysällä) ja kontaktin ottamisesta.

Lenkillä ohitukset sujuvat ihan hyvin, mutta Cava on vielä hieman liian kiinnostunut vastaan tulevista koirista tai ihmisistä. Ei onneksi kauheasti, joten uskon, että siitä tulee varma ja kiva ohittaja kunhan saadaan lisää ohitustreeniä. Me ollaan harmillisesti lenkkeilty usein sellaiseen aikaan ettei juuri ketään tule vastaan, joten näitä ollaan päästy treenaamaan tosi vähän. Suunnitteilla on kuitenkin tehdä retki Helsinkiin Cavan kanssa tässä piakoin, joten siellä päästään varmasti treenaamaan ainakin ihmisten ohittamista.




























Cava on viimeisen parin päivän aikana ottanut tavakseen vetää remmissä aina kun ollaan menossa kotiin päin. Nyt meidän "lenkit" ovatkin olleet sellaisia, että kävelemme n. 10-50m pois päin kodista ja sitten käännymme ympäri ja kävelemme takaisin kotiin päin, palkaten pienistäkin kontaktipätkistä ja remmin löysällä pysymisestä. Olemme toistaneet tätä niin monta kertaa aina lenkillä, kunnes ollaan päästy kotiin asti ilman järjetöntä vetämistä. Tuloksia on jo tullut ja Cava katsookin minua aina kysyvästi kun lähdetään kävelemään kotiin päin. Välillä silti innostuu vetämään. Kotiin on aina kiva mennä :)

Cavasta on myös hauskasti alkanut huomaamaan aina kun se haluaa ulos. Alkuun kirosin omaa hitauttani kun vahinkoja sattui välillä useinkin sisälle, mutta nyt osaan jo bongata Cavan käytöksestä milloin alkaa tulla hätä. Se on niin söpö kun hieman huolestuneena etsii pissapaikkaa ja kävelee takajalat hieman harallaan. Nopeasti sitä oppiikin oman pentunsa tuntemaan!

Kodasta ja Cavasta tulee päivä päivältä parempia ystäviä. Se on ollut ihanaa seurattavaa. Koda on minulle niin rakas. Se tulee aina olemaan ja sillä tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Vain yksi voi olla ensimmäinen. Sitä parempaa ensimmäistä koiraa ja parempaa ystävää en olisi itselleni voinut toivoa. Myönnän, että ensimmäisinä päivinä kun Koda suhtautui Cavaan hieman mustasukkaisesti ja myrtsisti, sydäntäni särki. Mietin, olinko tehnyt väärin hankkiessani itselleni uuden koiran. Kodalla on kuitenkin jo ikää 7 vuotta ja se ei ole täysin terve enää vaan sillä on pientä kremppaa, joten en usko sen elävän välttämättä kovin vanhaksi. Mietin, olisiko kuitenkin ollut parempi odottaa, että Kodaa ei enää ole ja hankkia pentu vasta sitten. Palava halu agilityn ja tokon pariin sai minut kuitenkin hankkimaan uuden pennun jo nyt. Tuntui itsekkäältä. Nyt tuntuu kuitenkin onnelliselta ja olen iloinen seuratessani pikkumustien yhteistä ilakointia pihalla. Kyllä koira tarvitsee lajitoverin. Koda on piristynyt valtavasti ja nuortunut varmasti vuosilla, ainakin mieleltään. Onneksi Koda hyväksyi pennun nopeasti, toki ei se sitä missään vaiheessa inhonnut, suhtautui heti innokkaasti ja uteliaasti uuteen tulokkaaseen, mutta pari ensimmäistä päivää hieman mökötti.


Ilmoitin Cavan myös keväälle pentutokokurssille. Cava pääsee 29.2 aloittamaan toko-opinnot Nina Mannerin tokokurssilla. Kurssi kestää 8 kertaa ja uskon, että saadaan tuolta kurssilta hyvät eväät meidän tokoharjoitteluun. Olen niin innoissani ja en millään malttaisi odottaa kurssin alkua, vaikka juu siihen on kyllä vielä aika pitkä aika.