maanantai 10. joulukuuta 2018

Rally-tokokuulumisia


Kun Cava joutui jäädä jalan takia sairaslomalle en halunnut kuitenkaan luopua kaikista meidän treeneistä, etenkin kun osa treeneistä oli jo maksettu ja myönnän olevani itse aikamoinen treeninarkki, joten pitempi treenitauko ei houkutellut itseä. Capo sai sitten lähteä eläkkeeltä tuuraamaan Cavaa treeneihin ja tyyppi osoittautuikin ihan loistavaksi rally-tokoilijaksi. Innostuin Capon kanssa treenaamisesta niin, että ilmoitin sen jopa kolmeen rally-tokokokeeseen. Jälkikäteen on myös pakko todeta, että oli hirveän opettavaista lähteä treenaamaan ihan erilaista koiraa kuin Cava. Sain paljon ajatuksia myös Cavan kanssa treenaamiseen ja tuntuu, että noin 1,5kk treenijakson aikana kehityin myös itse kouluttajana useamman harppauksen.

Capo on siis mun äidin koira virallisesti ja asuu mun vanhempien luona. Mä oon sen kanssa lähinnä treenannut ja Capo tulikin meille jo silloin kun vielä itse asuin kotona. Nuorempana se harrasti aktiivisesti agilityä ja on käynyt muutaman tokokurssin sekä itsenäisestikkin tokoiltu, viime vuosina ei kuitenkaan ole merkittävästi tehty mitään. Aikalailla nollista sai lähteä liikkeelle, etenkin takapään käyttö oli hankalaa ja meidän treeneihin onkin kuulunut myös tasapainotyynyillä jumppaamista ja takapäänkäyttöä treenattu tietenkin muutenkin. Rally-tokon tempuista eteentulo, saksalainen täyskäännös, kierrä koiran ympäri tehtävät ja lähtö vaativat eniten treeniä. Lähtö siksi, että Capo on innokas sähikäinen ja ei malttanut istua odottamassa lähtölupaa vaan tarjoili siinä maahanmenoja ja seisomisia ja muuta. Saksalainen ja eteentulo oli aikalailla uusia liikkeitä ja kierrä koiran ympäri tehtävissä Capo herkästi kääntyi mun mukaan. Aika monta juttua treenattavana ja kun ne muutkaan liikkeet ei mitään pommin varmoja olleet.

Tästä huolimatta suunnattiin 4.11 meidän ensimmäiseen yhteiseen viralliseen rally-tokokokeeseen Ojankoon HSKH:n kisoihin. Vaikka oon normaalisti ihan järkyttävä kisajännittäjä niin nää kokeet ei jännittäneet mua juuri ollenkaan.. Olin yllättävän rauhallinen koko päivän ja vielä koepaikallakin. Kunnes sitten hetki ennen omaa vuoroa alkoi vatsaa vääntää ja oli pakko istua hallin lattialle kun jännitti niin paljon että ajattelin ettei jalat kanna. Mitä olin oikein ajatellut ja ilmottanut kokeeseen koiran, joka ei ole lainkaan harjoitellut palkattomuutta? Joka on treenannut vasta noin viikon vuosia kestäneen tauon jälkeen? Miten voin laittaa koiran näin epäreiluun tilanteeseen? Tilanteeseen ettei sillä edes ole mahdollisuutta onnistua? Onneksi kisapaikalla oli paljon tuttuja ja sain koottua itseni ennen omaa vuoroa. Päätin, että kävi miten kävi niin mun tehtävä on kannustaa Capoa ja kertoa sille että se on maailman paras, auttaa sitä onnistumaan ja käyttää niin paljon käsi/kroppa/ym apuja kuin vain tarvitsee. Ja niin me sitten tärisevin jaloin asteltiin lähtökyltille. Cavan kanssa on helppo olla kisoissa kun se osaa niin paljon. Mun ei tarvi kuin murahtaa tai piipittää sille käskyjä (jännityksen asteesta hieman riippuu millaisena se oma ääni tulee ulos) ja Cava tekee. Se tekee parhaansa ja yrittää.  Capoa en voinut jättää kisatilanteessa yksin, koska se ei osaa teknisesti liikkeitä, joten mun täytyi auttaa sitä muutenkin kuin vaan käskyjä sanomalla.

Koko radan yritin puhua Capolle, kehuin sitä ja annoin käsiapuja, otin apuaskelia ja tein reilusti laajemmat käännökset. Ääni hieman tärisi jännityksestä, mutta se ei haitannut Capoa. Capo heilutti häntää koko radan, edisti seuraamisessa ja teki parhaansa. Radan jälkeen Capo sai syödä liian monta nakkia ja varmaan ahdistui kaikista mun sille antamista hellyydenosoituksista. Tyyppi selvisi ensimmäisestä kisaradastaan paljon paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Hetken päästä tulokset tulivat seinälle ja jouduin katsomaan ne varmaan viisi kertaa läpi ennen kuin uskoin. Me oltiin saatu radalta täydet 100 pistettä. Lopulta sijoituttiin tällä tuloksella vielä toiseksi lähes 40 koiran joukosta.

Parin viikon päästä 17.11 ajeltiin sitten Ylöjärvelle kisaamaan. Siellä oli tosi kiva rata ja Capo teki taas ihanasti parhaansa, ohjaaja kämmäili kuitenkin yhden -10 askel tehtävästä ja koira kävi nuuhkaisemssa yhtä kylttiä, joten pistesaalis tästä kokeesta 89 pistettä. Capon kanssa kisaaminen oli tosi rentoa, tämä Ylöjärven koe oli hallissa, jossa oli tosi ahdas sisääntulo ja Cavan kanssa olisi ollut ihan painajaismaista kulkea siellä ulos ja sisään, koska se ahdistuu ahtaissa paikoissa ja ahdistus purkautuu usein rähinänä. Capoa taas ei haitannut vaan se rennosti häntä pystyssä kulki ovesta sisään ja ulos ja ei haitannut jos tuli koiria vastaan. Itsellä ei ollut ihan paras kisafiilis tässä kokeessa ja luulin sen alkuun johtuvan vaan väsymyksestä kun koe alkoi alokasluokalla niin saatiin lähteä tosi ajoissa ajamaan kisapaikalle. Kotiin päin ajaessa oma olo kuitenkin huononi lisää ja olinkin sitten seuraavat pari viikkoa kuumeessa ja flunssassa itse. Capo pääsi muutamia kertoja treenaamaan tänä aikana kun oma olo parani, mutta pari treenit oli pakko jättää väliin ja tyytyä parantelemaan omaa oloa.

Koska kaksi kisaa oli kuitenkin mennyt tosi hyvin ja ihan yli omien odotusteni niin suunnattiin kolmanteen kokeeseen Tampereelle Tamskin hallille 2.12. Taas aikainen aamuherätys ja reippaan Capon kanssa matkaan. Hallilla oli pieni järkytys kun tajusin, että radalla kolme vikaa kylttiä suoritettaan juosten. Ei me olla sellaista harjoiteltu. En edes ajatellut että sellaista voisi tulla kokeessa vastaan. Ei ole kai ihan tyypillistä kun tuomarikin sanoi rataantutustumisessa ettei ole koskaan ainakaan omilla radoilla tämmöistä laittanut, mutta välillä pitää kokeilla jotain uutta. Oon samaa mieltä ja uusien asioiden kokeilu tottakai tuo lajiin lisää mielenkiintoa ja vaihtelua, mutta kyllä siinä oli olo, että ei olla ihan tällaiseen valmistauduttu. Juoksuun piti vielä lähteä hitaasta kävelystä eikä me pöljät oltu sitäkään harjoiteltu. En tykkää mennä kokeeseen huonosti valmistautuneena ja radalle lähdettäessä ei ollut yhtään varma fiilis. Tehtiin toki lämmittelyssä noita juoksuja ja hidastuksia, mutta ei mitenkään kummoisella menestyksellä. Juoksussa Capo kiihtyi ja alkoi haukkua ja hyppiä mua päin ja hitaassa kävelyssä se otti helposti ylimääräisiä istumisia.

Rata meni kuitenkin super hyvin, koira ei huutanut juoksuosuudella eikä istunut hidastuksissa. Ne oli mun isoimmat huolet radalla. Muutamalla pikkuvirheellä pistesaalis radalta 97 pistettä ja tässä vaiheessa hihkuttiin jo riemusta meidän perheenjäsenille kun Capolle uusi (ja ensimmäinen) koulutustunnus RTK1 varmistui. Kisakirjojen jaossa oli vielä hauska yllätys kun sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin sitten herkkuja ja palkintoja kotiin viemisiksi. Olo oli hieman ryytynyt kuukauden kisaputken jälkeen, mutta niin onnellinen. En olisi moista voinut uskoa ja meillä kyllä koko perhe iloitsi Capon suorituksista ja saavutuksista. Niin ne seniorikoiratkin vaan voi yllättää <3

maanantai 3. joulukuuta 2018

Moikka taas!

Blogin puolella on ollut tosi hiljaista. Pisin tauko koko meidän blogihistorian aikana on venynyt jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa. Cava on ollut sairaslomalla kun jalka on vaivannut sitä ja liikkuminen on ollut hassua. Ei olla siis paljoa päästy nyt treenaamaan. Pikkuhiljaa, varovasti yritetään kuitenkin taas päästä treenien pariin.

Cavan jalkavaiva tuntuu toistaiseksi jäävän pieneksi mysteeriksi ja siitä syystä en ole osannut asiasta oikein kirjoittaakkaan kun päällimmäisenä omassa mielessä on painanut ikävä epätietoisuus. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus, mitä ja miksi ja miten aiotaan nyt jatkaa. Ihan ensin lähdettiin tutkimaan Cavan erikoiseksi muuttunutta istuma-asentoa ja ajoittain lenkillä tapahtunutta toisen takajalan pompotusta. Käytiin Finnoon Evidensiassa laajassa ontumatutkimuksessa ja samalla koira kuvattiin selästä, lonkista ja polvista. Selkäkuvat lähetettiin kennelliittoon virallista spondyloosilausuntoa varten ja se tulikin jo ja puhdasta oli!

Ontumatutkimuksessa Cavaa juoksuteltiin edes takaisin, ympyrää, rappusia ja ties mitä muita kuvioita, mutta jalka oli oireeton. Luulen että se johtui pääosin Cavan korkeasta vireestä enkä saanut sitä tilanteessa rauhoittumaan ja ruokaakaan ei voinut antaa tulevaa rauhoitusta ajatellen.. Vähän hankala ongelma kun koira ei liiku koko ajan huonosti vaan hetkittäin. Juoksutusten jälkeen Cava pääsi vielä tutkittavaksi ja se kopeloitiin varsin tarkasti läpi. Kyljistä/kainaloista löytyi selkeät triggerit joihin reagoi, mutta niiden osalta kyse taisi olla vaan enemmänkin jumeista. Etujalkojen taivutuksiin ei reagoinut. Myös takajalkoja antoi taivutella ilman isompia reaktioita. Vasemman takajalan polvi tuntui tutkimuksessa sille, että se hieman liikkuu, mutta sitä ei kuitenkaan hereillä ollessa saatu selvästi luksoutumaan pois paikoiltaan.

Cava rauhoitettiin kuvia varten ja päätettiin kuvata selkä, lonkat (lonkathan Cavalla oli C/C vuoden ikäisenä otetuissa virallisissa kuvissa, joten haluttiin tarkistaa että tilanne ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan) ja myös polvet kuvattiin. Kuvissa kaikki näytti olevan ok, lonkat oli edelleen siistit, ei rikkoa ja selkä ok ja polvet myös siistit eikä esim. nivelrikkomuutoksia näkynyt. Nukutuksessa vasen polvi luksoutui kyllä varsin kevyesti pois paikoiltaan, joten ihan priima polvi se ei ole ja diagnoosiksi saatiinkin lateraalinen patellaluksaatio. Se, onko polvi ollut syypää oireisiin jäi kuitenkin hieman epäselväksi. Se on kuitenkin sen verran hyvä polvi etten sitä toistaiseksi aio lähteä leikkaamaan vaan nyt seurataan tilannetta, vahvistetaan kehonhallintaa ja lihaksia ja tarkkaillaan oireita. Ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen polvesta on kysytty kommentteja niin fyssarilta kuin eläinlääkäreiltäkin ja sen perusteella tehty päätös jättää polvi toistaiseksi leikkaamatta. Lilo kelpien blogissa oli hyvä ja asiallinen juttu patellaluksaatiosta, se kannattaa käydä lukemassa täältä, jos aihe enemmän kiinnostaa.

Tämän ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen Cavalta löytyi myös iso anturahaava tuosta vasemmasta takajalasta, jota se oireili. En tiedä koska ja miten haava on tullut jalkaan ja anturat tutkittiin kyllä eläinlääkärissä ja olin itse käynyt ne monesti läpi ennen lääkäriaikaa. Haava oli kuitenkin tosi syvä, pitkä ja reuna röpelöinen kun sen lopulta huomasin ja näytti sille kuin se olisi ollut jalassa jo pidempää ja revennyt alkuperäisestä haavasta lisää ja Cava oireili haavaa juurikin sillä jalan pompotuksella, jonka vuoksi eläinlääkärille mentiin. Erikoista kaiken kaikkiaan. Levon jälkeen Cavan liike oli selvästi parempi ja aloitettiin jo kertaalleen treenit. Liikkuminen meni kuitenkin uudelleen oudoksi, tosin jalan pompotus jäi nyt pois. Jouduin pyytämään treenikaveriakin jo katsomaan Cavan liikettä kun itse alan tuntea itseni hulluksi ja epäilen jo hieman omia silmiäni kun sen liikkumista on tullut tuijotettua aika paljon liikaa viime aikoina. Nyt Cava on ollut lisää levossa ja vähitellen koitetaan palata treenien pariin. Cava on ehtinyt tokoilemaan ja paimentamaan ja jalka ja liike on näyttänyt aika normaalille (niin normaalille kuin uskallan tässä vaiheessa sanoa).. Jalkavaivasta on viime aikoina tullut puhuttua kaikkien kanssa ja pahoittelenkin koirakavereilleni jatkuvaa valitusta aiheesta. Epätietoisuus on pahinta, mutta koska nyt ei oireita ole ja koira on pirteä ja haluaa tehdä niin tehdään ja toivotaan parasta. Toistaiseksi kuitenkin omassa takaraivossa jyskyttää pelko ja ahdistus ja myönnän, että joka kerta kun Cava astuu lenkillä oudosti mun sydän hyppää kurkkuun ja päässä alkaa pyöriä toinen toistaan synkempiä analyysejä tälle yhdelle hassulle askeleelle. Tämän enempää en osaa asiasta toistaiseksi sanoa, mutta toivon mulle ja Cavalle paljon yhteisiä, terveitä harrastuspäiviä.

Alla Cavan röntgenkuvia kiinnostuneille.







keskiviikko 26. syyskuuta 2018

TOKO AVO kisaharkka

Eilen meillä oli ATD:n talkooviikon möllitokopäivä ja mekin osallistuttiin Cavan kanssa sitten avoimeen luokkaan. Aikataulut hieman venyivät ja itsellä oli aamulla aikainen herätys niin jätettiin vikana ollut paikalla istuminen suorittamatta ja tehtiin vaan omalla vuorolla yksilöliikkeet. Tuomari kuitenkin arvosteli ne ja oli tosi kiva päästä tekemään liikkuroitu treeni! Lopussa video osasta liikkeistä. 

Hyppy 10
Kehä alkoi hypyllä. Perusasentoon tulo saisi olla hieman siistimpi. 

Liikkeestä seisominen 10
Tämä oli hieno!

Nouto 9,5
Nosto saisi olla rauhallisempi, tuomarilta jäi varmaan lopun vino perusasento huomaamatta niin siitä ei vähentänyt. Videolla näkyy kuitenkin tuo vino perusasento hyvin. Cavalle kuitenkin hyvä nouto, ei nykinyt kapulaa heitettäessä eikä pahemmin edes leikkinyt kapulalla. Lopun perusasennon vinous on tiedossa ja treenissä.

Luoksetulo 10
Maahanmeno super, mutta hieman haistelee jätössä taas.. Ei kuitenkaan ennakoi enää liikkuria pahemmin. 

Ruutu 10
Tähän niin tyytyväinen! Hieman tosin omaan silmääni lähti banaanille eikä juossut ihan suoraan, tämän ansiosta toki stoppasi sitten keskemmälle ruutuun.. En muista että olisi aiemmin juossut noin, mutta videolta ei näyttänyt pahalta. Toki video on vähän sivusta kuvattu eikä ihan suoraa takaa, mistä olisi tämä näkynyt ehkä paremmin.

Tosin aikamoinen nytkähdys tulee tuolla liikkurin "seuraavana liikkeenä ruutuun lähetys" :D onneksi sanoi vasta sen jälkeen että "liike alkaa" kun olin tuon etukeno perusasennon korjannut.

Liikkeestä istuminen 10
Hieno! 

Kaukot 6
..... kaukot jääneet vähälle treenille kun ovat liikkeenä niin "helpot". Nyt ollaan kuitenkin kahdesta avo kokeesta otettu 7 ja nyt mölleistä 6, eli ehkä olisi paikallaan hieman treenata. Alkoi haistelemaan ja ei noussut ylös ja useamman lisäkäskyn joutui antamaan.

Seuraaminen 9
Ihan siisti, ei mun mielestä pomppinut pahasti, tuomari sanoi että saisi olla kuitenkin tasaisempi. Juoksussa oikealle käännöksen jälkeen kontakti tippuu, ei olla kauheasti treenattu juoksua ja ei ainakaan käännöksiä siinä, ehkä tarvisi treenata :) täyskäännökset oli hyvät ja etenkin vasemmalle käännökset aika siistit eikä hirveästi irtoa. Peruutus oli aika epämääräinen. 

Merkin kierto 10
Hieno ja tiivis kierto! 

Kokonaisvaikutus 10
Vähän oli liikkeiden välissä häröilyä. Huomasin, että itse en ollut ihan selkeä niissä. Tuli sivulle, seuraa ja yhdessä käskyjä ja koska treenihalli ja tutut ihmiset niin annoin Cavan ehkä olla hieman vallattomampi kuin kisatilanteessa antaisin. Hieman oli liikkurilla järjestelyä kun hyppyä siirsi, merkki tötsää siirsi, kaukojen vaihtotaulua siirteli, liikkeiden väleissä siis kesti myös pidempää kuin mitä meillä normaalisti kokeessa on kestänyt, hyvä treeni siihen. Kaikki liikkurilla oleva (kapula, hyppy, kaukojen vaihtotaulu jne) kiinnosti kuitenkin Cavaa liikaa. Mun ryhti myös ihan hirveä, oisin antanu siitä -2 pistettä jos olisin itse tuomari!! Melkeen tekee pahaa kattoa videota kun itse seison ihan kyyryssä. 

Ilman paikalla istumista pisteitä kertyi 273 eli 1-tulos! Arvostelu tuntui aika kiltille, mutta toisaalta ei meillä nyt hirveästi mitään isompia mokia tullut. Liikkeet oli siistit. Kaukoista olisi ehkä voinut antaa 0 jos olisi ollut oikein tiukka tuomari ja noudosta ottaa pisteitä vinosta perusasennosta ja ehkä kokonaisvaikutuksesta, mutta tommoista pientä. Pitäisi vaan useammin käydä möllitokoilemassa. Huomaa kyllä, että tarvittaisiin molemmat (tai ainakin minä) kovasti kisamaista treeniä ja rutiinia niihin kisatilanteisiin. 



torstai 20. syyskuuta 2018

Kohti talvikautta

Tällä viikolla on tehty treenisuunnitelmaa loppuvuodeksi, aloitettu hallikausi ja kaivettu voittajaluokan liikkeet naftaliinista taas mukaan treeneihin. Loppuvuoden treenisuunnitelma näyttää melko uuvuttavalle, joten aika varmasti joudun jotain karsimaan pois. Miten onkin niin hankala saada realistisia treenisuunnitelmia aikaiseksi? Ehkä se tuosta vielä muotoutuu kun treenit lähtevät käyntiin. Tarkoitus olisi kuitenkin hinkata tokoa koko talvikausi kaikkien muiden lajien kustannuksella, rehellisesti tällä hetkellä oma motivaatio ja mielenkiinto ei oikein muihin lajeihin tunnu riittävän ja onhan toko pitkään ollut meidän päälaji muutenkin. Onneksi motivaatiota on tokoon tällä hetkellä muidenkin lajien edestä. Ehtiihän sitä agilityä ja paimennusta myöhemminkin taas tehdä (viimeistään siinä vaiheesssa kun tekee mieli heittää noutokapulalla vesilintua). Paimennus muutenkin niin paljon kivempi kesälajina kuin sitten kurassa ja kylmässä.

Meidän talven treenisuunnitelmaan kuuluu siis lähinnä tokoa ja erityisesti ylempien luokkien liikkeitä. Ne on kaikki jääneet vähän varjoon ja niitä on tullut tosi laiskasti tehtyä. Tunnari ei ole edennyt juurikaan alkuopetuksen jälkeen, hyppynoutojen treenaamista ei ole edes aloitettu, ohjattua noutoa ei ole tehty yli vuoteen ja viime talven jälkeen ylempien luokkien kaukotkin on jääneet ilman harjoittelua. Kovasti oon kuvitellut, että treenataan myös ylempien luokkien liikkeitä, mutta karu totuus on että alo/avo liikkeissä on ollut niin paljon treenattavaa ja hinkattavaa ettei aikaa ole juuri jäänyt pohtia voi/evl kiemuroita. Tässä treenipäiväkirja on kyllä ihan loistava, ei auta kuvitella että kyllä me niitä ylempienkin luokkien juttuja treenataan kun totuus tulee nopeasti esille kun vihkoa selailee.

Me pidetään talvikausi kokonaan kisataukoa, viime talvena Cava ahdistui kovasti hallikokeissa ja itselle jäi sellainen olo ettei haluta halliin mennä kisaamaan. Tarkoitus olisi kuitenkin treenata tätä ja koittaa bongailla epiksiä (rally/toko) ja käydä treenaamassa siellä hallikisatilannetta. Lisäksi tarkoituksena olisi käydä kisoissa ihan vaan turistina ja katsoa saisiko hörökorvaa yhtään rentoutumaan vaikka hälinää ympärillä onkin. Toisin sanoen onko ongelma muut koirat (tuntuu ottavan muista koirista painetta/häiriötä ja vaipuu omaan kuplaansa) vai onko ongelma kuitenkin mun jännittäminen, johon reagoi ja reaktio sitten korostuu siellä hallikisatilanteissa. Oltiin pari viikkoa sitten ASCA:n (Asutralian Shepherd Club of America) rally-tokokokeessa ja ne olivat hallissa. Cava ei pystynyt yhtään keskittymään ja suoritus oli kaikin puolin surkea ja se muistutteli taas itselle viime talven kurjasta fiiliksestä hallikokeiden jälkeen. Toki nämä oli rallyn SM kisojen jälkeisenä päivänä ja Cava oli myös selvästi väsynyt. Silti esim hallin ulkopuolella se leikki, seurasi iloisesti ja tuntui hyvälle, mutta hallissa siihen oli todella vaikea saada mitään kontaktia. Kisataukoa siis tiedossa, mutta toivottavasti kuitenkin saataisiin muuten treenattua näitä tilanteita ja joskus oltaisiin valmiita myös hallikokeisiin.


Keväälle olisi TK2 tavoitteena ja kesällä sitten voittajaluokan korkkaus. Nyt talven ajan keskitytään parantamaan hörökorvan häiriönsietoa, rakentamaan ehjempää koesuoritusta sekä opettelemaan niitä ylempien luokkien liikkeitä. Treenattavaa riittää, mutta Cava on tuntunut nyt hurjan hyvälle ja sen kanssa on ollut tosi kiva tehdä. Yhtenä isona projektina on myös seuraaminen, se on taas levähtänyt aikamoiseen kuntoon ja paikkaa pitäisi saada korjattua hieman taaemmaksi, kontaktiin lisätä kestoa+häiriötä ja peruuttaminen pitäisi saada kuntoon. Paikalla oloon tulee ylemmissä luokissa tämä 2min piilossa olo, joten sitä täytyy myös alkaa harjoitella säännöllisesti. Tämmöisillä ajatuksilla me suunnataan kohti talvikautta ja hallitreenejä. Millaisia treenisuunnitelmia muut ovat tehneet? Onko talveksi kisasuunnitelmia vai ehkä joku isompi projektiliike, joka olisi tarkoitus saada treenattua talven aikana kuntoon?

Me toivotaan vielä kovasti lämpimiä syyspäiviä, jotta ulkotreeneistä pääsee nauttimaan tänäkin vuonna pitkälle loppuvuoteen!

maanantai 17. syyskuuta 2018

AVO2 245p

Eilen kisattiin Helsingin Seudun Kennelpiirin tokon piirimestaruuskilpailut aurinkoisessa säässä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksella. Koe oli samalla Australianpaimenkoira ry:n rotumestaruuskoe. Cava kisasi avoimessa luokassa ja kummoista menestystä ei tällä kertaa tullut.

Paikalla istuminen 10
Avoimen luokan kehä alkoi paikalla istumisilla. Tämä sujui hyvin, Cava istui nätisti minuutin ja viime kokeeseen verrattuna ilmekkään ei ollut niin huolestunut. Loppua kohden valui hieman korppikotka-asentoon ja sain jo jännittää, että valahtaakohan maahan, mutta tässä kohtaa liikkuri onneksi jo huusi aika ja palattiin koirien taakse.

Kehä oli jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä setissä oli liikkeestä istuminen, merkin kierto, seuraaminen ja nouto. Toisessa setissä loput liikkeistä eli luoksetulo, kaukot, ruutu, liikkeestä seisominen ja hyppy.

Liikkeestä istuminen 0
Cava teki hienon maahanmenon. En tiedä miten sekoitti nyt maahan ja istu käskyt, ei ole tosiaan sille tyypillinen moka. Häsläsi vähän ja ei kuunnellut, käskystä teki vaan jotain eikä miettinyt. Tajusi itsekkin, että tuli valittua väärä asento, oli hieman paineistuneen näköinen kun palasin koiran luokse ja haisteli maata.

Merkin kierto 5
Olin sata varma, että saatiin tästä 0, mutta jostain syystä tuomari antoi 5. Cava bongasi kehänauhalta toisen keltaisen törpön ja lähti kiertämään sitä. Hassu moka tämäkin, se on yleensä tosi varma merkin kierrossa. Jouduin karjaisemaan takaisin ja sen jälkeen suoritti oikean kierron. Ehkä siksi jotain pisteitä, muutamalla muulla koiralla kävi sama moka ja bongasivat saman merkin kehän reunalla.

Seuraaminen 8
Ihan ok. Paras fiilis puuttui, oli hieman huonosti mukana, käännöksissä irtosi ja pari kontaktin tippumista tuli. Cavaksi kuitenkin siisti kun ei pomppinut.

Nouto 9
Leikkimistä kapulalla, mutta muuten siisti. Paljon parempi kuin viime kokeessa. Uskalsin heittää pitkälle, Cava ei nykinyt perusasennossa kapulan perään ja loppu oli myös hyvä. Pelleilyä siis vain nostossa ja siinäkään ei ollut niin paha.

Luoksetulo 9
Hidas maahanmeno, haisteli taas maata. Vähän siis oli kuitenkin ehkä paineistunut, vieressä EVL kehä ja muutenkin häiriötä oli normikokeeseen verrattuna aika paljon. Pitää nämä odottelut ottaa taas treeniin. Muuten siisti liike.

Kaukot 7
Jos teki koira hassuja mokia niin kaukojen huonot pisteet meni tällä kertaa täysin ohjaajan piikkiin. Unohdin kisajännityksessä meidän istu käskyn (miten tämä voi olla edes mahdollista) ja jouduttiin ottamaan kaksi käskyä ekaan istumiseen. Tokassa istumisessa oikein pomppasi ylös kun ohjaaja sitten vihdoin muisti oikeat käskysanat.. Tyhmä moka, mutta ei voi kuin katsoa peiliin. Maahanmenoissa oli hitautta.

Ruutu 9
Piste lähti siitä kun jouduin huutamaan seiso käskyn jo hieman ennen ruutua. Muuten siisti ruutu ja tuo ennakoitu seiso käskytys oli ihan suunniteltu. Tavoite oli saada koira ensimmäisellä yrittämällä ruudun sisään ja siinä onnistuttiin.

Liikkeestä seisominen 8
Tosi hieno seisominen, mutta jostain syystä Cava ei sitten tullutkaan perusasentoon liikkeen lopuksi. Kaksoiskäsky siihen ja käsiapu. Varsin hassu virhe kun yleensä ollut ongelma enemmänkin perusasennon ennakoiminen...

Hyppy 9
Tämä mainio. Alussa hieman Cava jäätyi kun liikkuri muutti esteen kokoa (tätä pitäisi treenata!!), mutta liike onnistui, voimakas hyppy ja super perusasento. Tähän oli hyvä lopettaa meidän hieman epäonninen koe.

Kokonaisvaikutus 7
Tuomari sanoi, että olisi antanut 10, mutta koska Cava karkasi (ilmeisesti tämä kun merkin kierrossa valitsi väärän merkin, tuomari tulkitsi kuitenkin yritykseksi poistua kehästä) niin ei voinut tuomari muuta kuin antaa seiskan.

Tulos AVO2 245p (lisäksi saatiin pieni palkinto, kun Cava oli avoimen luokan toiseksi paras australianpaimenkoira ja päästiin me sitten mitalejakin vastaanottamaan kun meidän joukkue, ATD mustat, voitti joukkuepronssia. Hienoja suorituksia meidän joukkuelaisilta!)

Paljon oli kokeessa hyvääkin, vire oli hyvä, Cava oli varsin iloinen ja suoritti tehtävät mielellään (paitsi tämä seisomisen jälkein perusasento). Liikkeiden välit olivat hyviä. Ja koska ykköstulosta ei tullut niin meillä on vielä vähintään kaksi koetta avoimessa luokssa ja päästään harjoittelemaan kisaamista lisää ennen voittajaluokkaa. Paikkis oli hieno, viime kokeessa hieman pieleen menneet ruutu ja nouto onnistuivat molemmat ja myös hyppy ja luoksetulo olivat hyvät. Koin myös, että onnistuin hyvin siinä, miten toin Cavan kisapaikalle. Tultiin hyvissä ajoin ja kierreltiin kehiä ympäriinsä ja palkkailin kontaktista ja katsoin miten Cava mihinkin reagoi/oliko jotain mikä jännitti/kiihdytti/kiinnosti liikaa. Sain Cavan myös ennen kehää kivaan moodiin ja se ei pahemmin välittänyt edes paikalla olleista tutuista vaan oli mun kanssa hommissa.

Eniten kuitenkin harmitti se, että virheitä tuli niin paljon. Pari nollattua liikettä olisi ollut ehkä ihan ok, mutta kun niitä virheitä tuntui tulevan koko ajan ja lähes joka liikkeessä. En siis ihan kokenut, että oltaisiin päästy meidän omaan osaamistasoon. Harmitti myös kun itse mokasin kaukot ja jännityksessä en taas riittävästi kehunut Cavaa liikkeiden välissä vaan oikeastaan pahemmin ilman kehumista siirryttiin liikkeestä toiseen. Tosin tämä ei Cavan tunnelmaa latistanut, että saattaahan tuo olla sille ihan toimiva tapa. Saattaisi kuitenkin ehka rentouttaa itseä jos muistaisi liikkeen jälkeen sanoa että hei olitpa pätevä. Olisiko se saanut Cavankin ehkä skarppaamaan seuraavaan liikkeeseen? Vai olisiko se villinnyt jo ennestään hieman huolimatonta ja häslää suorittamista huonompaan suuntaan?

Hieman harmitti taas Cavan käytös kisapaikalla. Oman suorituksen jälkeen sillä alkoi väsy painaa ja taas tuli rähinää muille koirille ihan liian paljon. Ajattelin, että helpottaisi jos jäätäisiin kisapaikalle hengailemaan, mutta Cava ei oikein kestä tota hengailua vaikka oltiinkin hieman syrjässä. Varmaan tulee yliannostus häiriötä ja sitten ei saa enää rauhoitettua itseään vaan tulee rähinä koko ajan vaan helpommin ja helpommin. Sai sitten mennä loppu ajaksi autoon lepäilemään.

Kokeesta tuli kuitenkin monta uutta ajatusta. Myös niitä varmempia liikkeitä kannattaisi treenata ennen koetta. Myöskään kaksi vapaapäivää ennen koetta ei ehkä ole paras mahdollinen valmistautuminen kokeeseen Cavan kaltaiselle häslälle ja häiriötreenejä pitäisi tehdä PALJON enemmän. Samoin kokonaisuuksia ja liikkurointeja pitäisi saada treenattua enemmän. Näillä lähdetään talven treenien kanssa liikkeelle. Hyödynnetään kaikki mahdollisuudet liikkurointeihin ja treenataan enemmän myös liikkeiden välejä, aloituksia ja loppuja. Katseet on kovasti jo voittajaluokassa, joten myös metallinouto, tunnari ja muut voittajaluokassa tulevat "uudet" liikkeet otetaan mukaan säännölliseen treeniin. Aiotaan myös tehdä enemmän jumppaharjoituksia talven aikana ja saada lisää voimaa takapäähän kaukoja ja esim. pidempiä paikalla oloja ajatellen. Istumisessa Cavan on hieman haastava pitää ryhdikästä asentoa.