keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Paimennuksen ratakurssilla

Helatorstaina osallistuttiin paimennuksen ratakurssille. Kurssi pidettiin Seutulassa ja paikalla oli tuttuja ihmisiä ja kolme ihanaa ja suloista bordercolliepentua. Pentuterapiaa siis koko päivä! Oma pentukuume nostaa säännöllisesti päätä, eikä tällaisten pienten söpöläisten palluttelu kyllä tee hyvää.  Toistaiseksi itsellä ei kuitenkaan ole suunnitelmissa kasvattaa koiramäärää nykyisestä vaikka olisihan se oma pentu ihana ja hirveästi on jo ajatuksia miten seuraavan koiran kanssa aikoo KYLLÄ TEHDÄ KAIKEN IHAN TOISIN. Tosi hyvä sää sattui ratakurssille, ei ollut liian kuuma mutta aurinko paistoi ja kenellekkään ei varmasti ratasuoritusten jälkeen jäänyt kylmä, sai ihan tosissaan tehdä hommia. Ainakin Cavan kanssa.

Tässä mun lempparipentu! <3 

Päivä alkoi rataantutustumisella ja käytiin kaikki tehtävät läpi samalla kun kouluttaja näytti omalla koiralla miten rata kuuluisi ajaa. Kauhistutti, koska radalla oli paljon sellaisia tehtäviä mitä me ei Cavan kanssa olla koskaan aiemmin tehty ja muutenkin viimeinen vuosi on paimennuksen osalta mennyt enemmän tai vähemmän surkeasti. Heti alkuun piti lauman kanssa kulkea useammasta portista ja porteista kulkemiset nostattaa Cavaa. Ajattelinkin siinä tutustumisessa että meidän meno varmaan tyssää jo tähän. Jos porteista selvisi ei rata paljoa helpottunut, sillä porttien jälkeen oli pätkä poispäinajoa kujassa (me tosin tehtiin ihan peruskuljetuksella kun ei osata poispäinajoa), josta lampaat kerättiin aitauksen kulmaan, missä oli tarkoitus suorittaa lampaan käsittely ja napata lammas syliin ja tsekata sen takasorkka. Tässä kohtaa pieni stressihiki jo valui otsalta ja mietin että miten ihmeessä selvitään.. Radalle mahtui myös pätkä kuljetusta pyörää taluttaen tai pyörällä ajaen sekä häkitys ja pyörän palautus oikealle paikalle. Lopuksi lampaat vietiin ns. varikolle ja sieltä vielä siirrettiin sopiva määrä lampaita seuraavalle koirakolle.

Cavan radat ei olleet todellakaan kovinkaan siistejä, se kaahotti menemään minkä tassuistaan pääsi ja yhtäkään stoppikäskyä neiti ei kuunnellut ja toteuttanut ensimmäisellä käskyllä, eikä kyllä aina edes kymmenelläkään käskyllä. Mielentila huiteli korkeuksissa ja hyvätkin hetket tuntui hukkuvan kaiken sen kaaoksen sekaan. Mikään onnistunut fiilis ei ollut kurssilta lähtiessä vaan oma kroppa ja mieli oli aivan poikki päivän väännöstä ja olo pettynyt. Olin jo kirjoittanut useamman kilometrin mittaisen valitusviestin paimennusta harrastaville kavereille, mutta lopulta en jaksanut edes lähettää viestejä ja käydä pettymystä muiden kanssa läpi. Olo oli jälleen kerran kuin jyrän alle jäänyt, tämä ollut viime aikoina aika vahvasti teemana meidän paimennustreeneissä. Välillä oon miettinyt että ainakaan homma ei voi enää mennä huonommin, mutta kyllä Cava on mut onnistuntu moneen otteeseen lammasaitauksessa yllättämään ja selväksi on tullut että kyllä se vaan voi vieläkin huonommin mennä.

Mä myönnän olevani super kriitiinen etenkin itseäni, mutta myös Cavaa kohtaan ja tämä ei aina oikein toimi paimennuksessa (tai missään muussakaan lajissa). Etenkin kun oon itse yleensä suurin syypää siihen että treenit menee miten menee ja se oma turhautuminen ja harmistus ei auta kauheasti eteenpäin. Ollaan nyt keväällä paimennettu aika ahkerasti (tai niin ahkerasti kuin oma aika ja rahatilanne tällä hetkellä sallii), mutta edistystä ei oo juurikaan tullut ja oma olo on ollut tosi pettynyt ja kurja treenien jälkeen. Toisinaan kurja olo jatkuu vielä seuraavana päivänä ja on tehnyt mieli luovuttaa niin monta kertaa etten jaksa enää edes laskea. Kriittisyyden lisäksi oon kuitenkin sen verran itsepäinen, ettei luovuttaminen ole tullut kyseeseen vaan aina jostain on revitty jaksamista ajaa taas uusiin treeneihin pettymään. 

Pari päivää ratakurssista olin saanut nieltyä pahimman pettymyksen ja pystyin jo miettimään kurssia vähän eri näkökulmasta. Ensinäkin me suoritettiin rata alusta loppuun molemmilla kierroksilla, joo se oli rumaa ja kaukana seesteisestä ja tyylikkäästä suorituksesta, mutta siitä huolimatta me selvittiin kaikista tehtävistä. Ei ehkä ensi yrittämällä ja ei ehkä ihan puhtain paperein, mutta kuitenkin tehtiin ne tehtävät eikä jätetty hommaa kesken. Toisekseen jos mietin ratakurssia edeltäviä treenejä niin me suoriuduttiin tehtävistä meidän omalla tasolla. Se tottakai harmittaa ettei se oma taso tämän parempaan suoritukseen kykene, mutta onhan se kaiketi jonkunlainen onnistuminen että pystyttiin tekemään tehtävät edes sillä meidän omalla osaamistasolla. Ainakaan en voi tällä hetkellä Cavalta enempää vaatia, vaikka hitto vie tiedän että se pystyisi parempaan jos vaan sillä olisi toinen ohjaaja jonka kanssa tehdä. Sori Cava, kyllä mäkin vielä opin! Hitaalle ohjaajalle Cavan kaltainen pyörremyrsky ei ole helpoimmasta päästä ohjata, mutta niinkuin meidän tokokouluttaja sanoi, tämmöisten koirien kanssa ei pidä jäädä käsijarru päällä pelkäämään vaan oppia nauttimaan vauhdista ja pysyä kyydissä. Näillä mennään, kohti seuraavia paimennustreenejä!

Erityismaininta vielä tokan radan lopulle, siellä saatiin meidän yhteistyö hetkellisesti paremmalle tasolle ja suoritettiin rata tyylillä (siis meidän osaamistasoa paremmin ja seesteisemmin) loppuun. Vaikka kaikenlaista mahtui kahdelle radalle niin sentään meille tosi vaikea treeni päättyi onnistumiseen. 

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kokeen jälkeiset treenit

Lauantaina ajettiin kokeen jälkeen suoraan hallille treenaamaan. Tämä ei ollut alunperin suunnitelmissa, mutta en saanut treenipaikkaa myytyä joten ajattelin sitten että käydään käyttämässä oma vuoro itse kun oli matkan varrella kotiin. Tehtiin aika kevyt treeni kun takana oli kuitenkin jo monen tunnin reissu. Otettiin kuitenkin kokeen ongelmakohdat uusiksi ja toistettiin hyppy ja sen jälkeen liikkeestä seisominen. Seisominen oli nyt tosi hyvä, keskittynyt. Niitä tehtiin muutama, yhdessä toistossa taisi tulla pieni keskittymiskatkos ja katsoi muualle, mutta muuten piti tosi hyvin kontaktin muhun. Näissä ajatuksena, että aletaan jääviinkin lisäämään hieman kriteeriä ja keskittymistä. Tavoitteena, että Cava pitäisi kontaktin muhun kun kävelen pois ja palaan luokse. Keskittymistä kasvatettiin lelupalkalla, otin lelun esiin kun käännyin Cavaa kohti ja kohti kävellessä vapautus ja lelun heitto Cavan taakse.

Näiden lisäksi otettiin maassa odottamisia. Näihin pakko todeta, että Cavan maahanmenot sivulta on parantuneet tosi paljon! Tehtiin odottamisia apparin kanssa niin, että apparilla oli namit kädessä ja käsi auki, jolloin Cavan tehtävä oli luopua nameista. Ei ollut Cavalle ihan helppoa, mutta se keskittyi hyvin ja saatiin ajatusta paremmin pois maasta ja haistelusta tällä. Tykkäsin myös, että luopumisen kautta treenattuna Cavalle tuli kivempi fiilis tehtävän suorittamiseen. Se oli tarkemman ja keskittyneemmän oloinen. 

Virtaa riitti vielä hyvin kokeenkin jälkeen treenaamiseen ja itselle tuli huomattavasti parempi mieli treenien jälkeen kun mikään ongelmakohta ei vaikuttanut olevan mahdoton korjata. Hyvä siis kun mentiin kotiin hallin kautta. Työtä tuo mun selän takana haistelu varmasti vaatii, veikkaisin että siinä kyse on jonkunlaisesta sijaistoiminnosta ja Cava ehkä hieman ahdistuu/paineistuu tilanteesta tai ei koe tilannetta mukavaksi itselleen. En muista, että sille olisi tällaisessa tilanteessa koskaan sattunut mitään ikävää, mutta herkkisCavan tuntien kyse voi olla hyvinkin pienestä jutusta joka sille on sitten aiheuttanut huonon fiiliksen näihin. Uudenlaisen tunnetilan rakentaminen tuskin onnistuu ihan hetkessä, mutta nyt on jo hieman itsellä ajatusta miten lähteä asiaa korjaamaan. 

Näin ihanassa kelissä päästiin jo ulos treenaamaan! 
Sunnuntai aamuna suunnattiin tämän kauden ensimmäisiin ulkotreeneihin (vähänkö jeee!!). Aloitin treenit vahvistamalla jäävien asentoja. Autoin aika paljon ja kuljin itse peruuttaen. Tavoitteena saada napakoita asentoja ja muistutella taas tekniikasta Cavalle. Tämä oli Cavasta hurjan hauska leikki ja treeni alkoi tosi kivalla fiiliksellä. Kun oltiin vähän jumpattu jääviä aloitettiin treenin varsinainen aihe, ruudun paikan korjaukset. Tehtiin muutamia korjauksia niin, että jätin Cavan ruutunauhan taakse. Tästä kulmasta korjaukset sujuivat yllättävän hyvin ihan ruutu käskyllä. Yleisin ongelma Cavalle onkin se, että se juoksee ruudusta yli. Otetaan varmaan nyt ensimmäiseksi tavoitteeksi saada se tajuamaan ruudun korjaus ylijuoksutilanteessa ja niin, että itse olisin kauempana. Nyt tehtiin tosi läheltä (olin itse ehkä n. 2-3m ruudun etunauhasta ja Cava sitten ruudun takanauhan takana alle metrin päässä), koska näitä ollaan tehty niin vähän ja jos oon itse kauempana niin Cavakin tulee herkemmin sitten enemmän eteen eikä keskity niin paljon ruutuun vaan ajatus ehkä enemmän luoksetulossa. Läheltä tehtynä ei Cavankaan vauhti kiihtynyt niin paljon ja se tuntui selvästi ajattelevan enemmän ruutua. Otettiin muutamat toistot myös sivuilta. Harvoin Cava liian sivuun ajautuu ruudussa, mutta ei varmasti ole haittaa opetella korjauksia myös sieltä. Korjaukset sivulta oli selvästi vaikeammat ja niissä Cava ajatteli huomattavasti enemmän eteenpäin eikä mun mielestä ainakaan ihan tajunnut ajatusta siitä ruudun paikasta vaan tuli sitten enemmän kohti. Molemmista sivuista kuitenkin loppuun muutamat onnistuneet toistot joihin lopetettiin. Jatketaan treenejä myöhemmin lisää! Jottei ruutu muutu ihan tylsäksi niin otettiin pidemmästä matkasta yksi EVL tyylinen ruutuun lähetys ja vitsi miten hienosti Cava teki!

Loppuun vielä muutamia liikkeiden välejä liikkuroidusti. Ne sujui kaikki kivasti, mutta pientä jumia tulee kun pitäisi mennä maahan liikkurin käskyn jälkeen. Ehkä Cava vähän turhan voimakkaasti keskittyy nyt luopumaan liikkurista. Lisää treenejä liikkurin kanssa siis! Liikkeiden välit oli napakat ja perusasennoissa hyvä kontakti. Ainut missä kontakti hieman tippui kun otettiin aloitus ruutua kohti ja liikkuri sanoi, että seuraavana ruutu liike :D on se fiksu koira ja kuuntelee ja ymmärtää ihmisten puhetta varmaan enemmän kuin mä tajuankaan. Näitä ruudun aloituksia varmaan ois hyvä tehdä jonkun verran lisää. Toisaalta en tiedä haittaako se jos koira siinä aloituksessa vilkaisee eteenpäin. Cavan kohdalla kuitenkin tykkäisin jos se pitäisi kontaktin. Yhdessä möllikokeessahan se on nykäissyt aika voimakkaasti eteenpäin tällaisessa tilanteessa.

Eilen oltiin vielä Ninan tokotreeneissä AgilityAkatemialla. Aloitettiin treeni paikkiksella. Tein pitkästä aikaa vähän helpotetusti lyhyemmästä matkasta ja palkkasin kontaktista. Cava oli rento ja keskittyneen oloinen. Teki myös superhienon siirtymän paikkisriviin! Istumisasento on edelleen aika ryhditön, jatketaan jumppaamista. Omalla treenivuorolla keskityttiin haisteluun. Nina lisäisi Cavalle jääviin hieman haastetta ja tosiaan kriteeriksi sen, että pitää kontaktia. Niin että Cava joutuu keskittymään eikä sille jää aikaa ajatella haistelua. Tehtiin tätä lelupalkalla ja sitten lopuksi kokeiltiin pari, missä jätettiin maahan nameja. Näistä Cavan oli tosi vaikea luopua, mokasi pari kertaa ja aluksi ei suostunut edes tehdä jäävää siinä namien kohdalla (oli selvästi liian vaikea luopua ja sen takia sitten koki helpommaksi jatkaa seuraamista kuin ei olisi mun käskyä kuullutkaan), mutta muutaman toiston jälkeen alkoi tsempata ja paransi suoritusta huimasti. Pystyi jopa tekemään liikkeestä maahanmenon namien viereen ja silti nenä ei mennyt maahan. Jee! Jatketaan näillä. Uusi koeilmo laitettu jo menemään loppukuulle kokeeseen. 

lauantai 2. maaliskuuta 2019

AVO2 249p

Tänään suunnattiin tokokokeeseen melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Koe järjestettiin Janakkalassa ja puitteet siellä oli tosi hyvät. Tuomarina Kaarina Pirilä. Mua jännitti aika paljon ennen koetta ja sinne ajaessa, mutta kisapaikalla jännitys rauhoittui. Cava hieman paineistui viime talven hallikokeissa ja mietin pitkää uskallanko ilmoittaa sitä hallikokeeseen ollenkaan vai olisiko koiralle reilumpaa kisata vaan ulkokaudella. Pitkän tauon jälkeen halusin kuitenkin päästä kokeeseen testaamaan osaamista, joten laitoin ilmon menemään. Autossa tuli pieni ahdistus kun mietin, että en oo tehnyt kuitenkaan mitään toimintasuunnitelmaa sen varalla, että jos koira ahdistuu. Onneksi sellaista ei kuitenkaan sitten lopulta tarvittu vaan Cava oli oma iloinen itsensä kisapaikalla <3 Tämä olikin sitten tämän päivän isoin (ja tärkein) onnistuminen.

Koe alkoi tavalliseen tapaan luoksepäästävyydellä. Hieman jännitti kun tuomari sanoi, että koirien tulisi tulla löysähköllä remmillä ja ei saisi hyppiä. Cava kun on hieman sellainen syliin rajulla voimalla tuleva tyyppi. No ratkaisin asian pitämällä suht lyhkäisellä remmillä. Tuomari oli ymmärtäväinen ja sanoi, että kovin iloinen koira tulee sieltä.

Ekana oli paikalla istuminen, avoimessa luokassa oli kuusi koiraa ja tehtiin istuminen yhdessä porukassa ajan säästämisen takia. Oli komea rivi eri rotuisia tokokoiria. Paikkis sujui rauhallisesti. Cavalle siitä 10. Oisin tykännyt jos se ois pitänyt paremmin kontaktia muhun, nyt katsoi sivusilmällä koko ajan ovelle päin kun ihmisiä kulki sisään ja ulos. Oli kuitenkin rauhallinen, mutta uteliaisuus voitti ja jäi tuijottelemaan liikkuvia ihmisiä. Kehään menot ja sieltä pois tulot oli jotenkin kaoottisia. En tiedä onko kyse siitä kun mennään ekaa kertaa kehään vai siitä että sinne mennään jonossa muiden kanssa. Kovin herkästi vetää remmissä ja ei oikein tahdo ottaa kontaktia. Ei kuitenkaan vaikuta erityisen kiinnostuneelta muista koirista, mutta ei ole oikein sellaisessa työmoodissakaan.

Nouto 10
Yksilöliikkeet alkoi noudolla. Tultiin kehään ilman hihnaa ja se tuntui sopivan Cavalle paremmin. Saatiin tosi kiva ja keskittynyt kehään tulo ja oli kiva aloittaa yksilöliikkeet sillä fiiliksellä. Mulle pisteet, että heitin tosi pitkälle kapulan (mulla on monesti kapula lentänyt hädin tuskin sitä vaadittua 10m matkaa, mutta nyt meni selvästi yli 10m). Lensi jopa niin pitkälle, että Cava ei ensin nähnyt minne kapula lensi. Lähti hirveällä vauhdilla, mutta aika vinoon. Korjasi sitten linjaa kun bongasi kapulan. Tuomaria hieman nauratti. Kiva kuitenkin ettei tästä mennyt pisteitä vaikkei kapula ihan niin näppärästi löytynytkään!

Kierto 10
Kierto oli hieman samalla tavalla asetettu kuin meidän yhdessä möllikokeessa, eli n. 90° kulmassa ruutuun nähden. Hieman vatsaa kipristeli, että miten mahtaa käydä kun Cava vielä virittelyissä vilkaisi ruutuun enkä ollut varma oliko se bongannut merkin, mutta liikkuri sanoi jo, että liike alkaa niin siinä ei oikein voinut kuin vaan itse pitää katseen kiertomerkissä ja toivoa parasta :D hieno kierto, vauhdikas merkille juoksu, tiivis kierto ja vauhdikas sivulle tulo. Huh! Ei oo mennyt viime aikojen kiertotreenit hukkaan.

Seuraaminen 10
Muutama pieni kontaktin tiputus, mutta kaiken kaikkiaan tuntui laadukkaalle ja rennolle seuraaminen. Juoksusta normaalivauhtiin siirryttäessä pieni pomppu käteen. Peruutus onnistui hyvin!

Estehyppy 9,5
Hieman taas kyttäili kun esteestä otettiin yksi lauta pois, mutta palasi ihan ok kontaktiin. Hyppy ok, mutta kun tuli perusasentoon niin törmäsi käteen. Siitä puolen pisteen vähennys.

Liikkeestä seisominen 0
Stoppi tuntui löysälle ja kun käännyin koiraa kohti niin Cavalla olikin vallan mainiot haistelut mielessä ja kun lähdin kulkemaan koiraa kohti niin Cava tuli reilusti eteenpäin ja kääntyi sitten vielä mun mukana... :( tosi harmillinen nollaus.

Luoksetulo 8,5
Pistevähennykset haistelusta. Tuomarin sanojen mukaan taas hysteeristä haistelua.. :( voi itku kun näitä on treenattu niin paljon ja silti vaan nenä vie.. todennäköisesti kyse jostain sijaistoiminnosta. Tällä hetkellä Cava vaikuttaisi hieman ahdistuvan kun mä oon selkä siihen kohti. Ehkä joskus tämmöisessä tilanteessa sattunut jotain kurjaa/säikähtänyt tms? Nyt pitäisi saada tunnetila muutettua rennoksi ja keskittyneeksi.

Kaukot 9
Pistevähennys alun haistelusta, oli jopa hieman liikkunut paikoiltaan kun haisteli niin voimakkaasti. Itse kaukovaihdot oli tosi napakat, kaikki ensimmäisellä käskyllä ja tosi hyvällä tekniikalla. Sellaiset iloiset pomppukaukot.

Ruutu 0
Ohjaaja jäätyi totaalisesti, en käskenyt Cavaa maahan ja Cava ratkaisi tilanteen juoksemalla mun luokse takaisin.. Typerä moka ja olisi tehnyt mieli lyödä oma pää seinään.

Liikkeestä istuminen 9
Hyvä istuminen, pistevähennys kun pomppasi liikkeelle lähdettäessä.

Kokonaisvaikutus 10
Tuomari tykkäsi tokoCavasta kovasti, kukapa ei <3 Sanoi heti alkuun, että sulla on todella hieno koira. Ja niinhän mulla on. Kehui myös laadukasta seuraamista, sanoi että hienon pohjatyön olen tehnyt ja Cavan tekninen osaaminen riittää tokossa pitkälle, ihan arvokisatasolle jos niin haluaa. Super hyvä mieli jäi näistä kommenteista! Harmitteli vielä palkintojen jaossa, että näin taitavalle koirallekkin voi sattua mokia. Liikkeiden välit sujui kivasti, vastasi sosiaaliseen palkkaan ja pysyi kivasti kontaktissa koko kehän ajan. Että vaikka ei pisteillä tänään juhlimista ja muutama isompi moka niin paljon hyvääkin niiden vastapainoksi

Pisteitä yhteensä siis 249p AVO2-tulos ja 3. sija.

Oma fiilis ollut kokeen jälkeen hieman harmistunut vaikka hyviä asioita on runsaasti enemmän kuin niitä huonoja. Jotenkin olin ajatellut, että ykköstuloksen saamisen pitäisi olla helppo juttu jos Cava on hyvässä vireessä ja ei ahdistu hallikoetilanteesta. No väärässäpä olin ja aika kovasti, melkeen nolottaa omat suuret luulot omasta ja koiran osaamisesta. Hieman hymyilyttää kun niin ahkeraan tullut haaveiltua jo voittajaluokankin korkkaamisesta. Nyt järki käteen ja palautus maan pinnalle. Treenataan haistelut pois ja avoin luokka kuntoon ja mietitään voittajaluokkaa sitten syksyllä/ensi vuonna. Nyt on ensi viikolle sovittu treenejä ja nöyränä aletaan hiomaan yhteistyötä oikeasti kisavalmiiksi!


perjantai 1. maaliskuuta 2019

Viimeistelyjä


Ilmotin Cavan maaliskuun alkuun tokokokeeseen. Viime tokokokeesta on kohta puoli vuotta aikaa ja mahassa kipristeli ikävästi jo pelkästään virkku ilmoittautumista tehdessä. Säännöllinen kisoissa käyminen tekisi ehkä hyvää, muistaisi ettei se ole niin kauheaa ja viimeksikin selvittiin :D Mietin pitkää, että kisattaisiin seuraavan kerran vasta ulkokaudella kun Cavalla on taipumusta ahdistua hallikokeissa. Nyt se on kuitenkin kisannut parit epikset hallissa ja ollut ok, ei mitenkään erityisen paineistunut tai tehnyt tyhmiä mokia paineistumisesta johtuen. Mokia kyllä on tullut mutta ihan muista syistä (mm. siitä kun tassut vie ja kuuntelu ei ihan pelaa).

Tämän viikon viimeistelytreeneihin on kuulunut tokoa, mutta sen lisäksi ollaan tehty aksaa, paimennusta ja rally-tokoa. Vähän erilaiset valmistelut siis tällä kertaa. Yleensä olen viimeisen viikon ennen koetta uhrannut kokonaan tokolle (tai ennen rallykokeita rallylle). En usko, että Cavalle on loppujen lopuksi kauheasti väliä mitä treenataan, kunhan se on päässyt kunnolla liikkumaan ja tekemään. En pitäisi sille siis viikon vapaata treeneistä ennen koetta, mutta se treenataanko tokoa vai muita juttuja tuskin on kovin oleellista. Omalle päälle tekee vähän tiukkaa kun olisi noin viismiljoonaa yksityskohtaa, joita haluaisin Cavan tokossa saada paremmaksi.  Todellisuus kuitenkin on, ettei viikossa ehdi ihmeitä tekemään, joten ollaan tyydytty muutamia häiriötreenejä lukuunottamatta tekemään melko helppoja treenejä ja nostamaan omaa ja koiran varmuutta, että liikkeet me kyllä osataan ja sen lisäksi nauttimaan yhteisestä tekemisestä muiden lajien merkeissä. Viikonloppuna sitten nähdään kannattiko tällainen viimeistely vai olisiko sitten kuitenkin pitänyt hinkata jotakin.

Jäävien seuruu on mennyt aika kammottavaksi, sille on pakko tehdä kokeen jälkeen jotain. Koitettiin jo ennen koetta hieman paikkailla tilannetta, mutta siitä ei ollut juurikaan apua, joten tällä osaamisella mennään. Asennot Cava pääasiassa ottaa kuitenkin oikein ja se on nyt tärkeintä. Kaukot on tahmanneet ikuisuuden ja niihinkin otettiin tällä viikolla muutama täsmätreeni häiriötä ja Cavalle helppoa palkkaa hyvästä keskittymisestä. Kaukojen treeniin olin tyytyväinen, Cava vastasi siihen hyvin. En tiedä näkyykö tämä vielä viikonlopun kokeessa, mutta aiotaan ehdottomasti jatkaa tätä. Häiriöitä otettiin siis mukaan aika maltillisesti, mutta sekä liikkeen alkuun, että siihen kun käännyn koiraa kohti. Ei otettu juurikaan vaihtoja vaan palkka siitä kun oli keskyttynyt ja auki mua kohti. Vaihdothan Cava osaa ja tekee kun keskittyy, mutta viime aikoina haistelu ja liikkurin tuijottelu on saanut sen tahmaamaan ja pahimmillaan jopa olemaan täysin kuuro mun käskyille.

Nouto on ollut aika hankala liike kun Cavalla on taipumusta nykiä heitetyn kapulan perään tai ainakin valahtaa matalaksi korppikotkaksi tuijottelemaan kapulaa. Tähän ehdin parissa treenissä hieman puuttua antamalla Cavan tarjota perusasentoa kapulan heiton jälkeen. Cava oli siis ilman käskyä, heitin kapulan ja kun se itse tarjosi perusasentoa sai joko noutaa tai sitten lelun. Tämä on toiminut hyvin ja pakottaa Cavaa hieman paremmin keskittymään ja toimimaan, ei voi vaan jumittaa tuijottamassa kapulaa. Hurjasti Cava on tässä edistynyt kun viime talvena tuskailin vielä sitä kun se saattoi ihan pokkana karata perusasennosta kapulan perään ja vähät välittää mun huomautuksista. Nyt se voi olla ilman käskyä ns. vapaalla ja silti hakeutuu itse perusasentoon kapulalle karkaamisen sijaan. Ei se nouto vieläkään ihan sitä ole mitä toivoisin, mutta yksi ongelma kerrallaan! Nostot ollut nyt treeneissä hyviä ja perusasentoon palautus ok. Pari kertaa joutunut muistuttamaan sivulla viedä pidosta, mutta ei niissä mitään ihmeellistä.

Perus seuraaminen on ollut miellyttävää, Cava tulee kivasti mukana ja olen saanut jonkun verran puututtua sen painamiseen. Jonkun verran otettu nyt hallissa vaikeampia juttuja, esim seinää päin seuraaminen ja seinän lähellä tehtävät käännökset. Peruuttamisen jälkeinen perusasento saattaa helposti jäädä tekemättä pidemmissä kaavioissa, joten sitä myös vahvistettu. Samoin tempon vaihteluja tehty ja niihin oon tosi tyytyväinen. Aikaisemmin ero juoksun-normaalin-hitaan välillä oli melkoinen. Seurasi kaikissa tempoissa hieman eri tavalla. Nyt tasaantunut ja eroa ei huomaa niin paljon eri tempojen välillä. Perusasennot saattaa olla hieman vinoja pidemmissä kaavioissa, mutta niissä myös painaa herkemmin, eli ei ole ihan suora.

Sunnuntaina tehtiin agilityä, teemana takaakierrot ja ininit, Cava tuntui tosi hyvälle. Sen jalka on ollut jo pidempää hyvä kun hoidettiin se kraniosakraaliterapialla, liike ollut normaalia ja viime kerralla ei löytynyt kuin vain pieniä jumeja (ei enää tähän jalkaan liittyen). Tästä johtuen uskalsin ottaa vähän aksaakin. Aika possu aksakoira se on, mutta se on saanut olla siellä aika vallaton kun ei tavoitteellisesti aksaa tehdä. Ehkä kuitenkin jokunen yhteinen pelisääntö tähänkin lajiin olisi ihan paikallaan. Takaakierrot oli hyvin mielessä ja ininit uusi juttu. Cava nautti hurjasti kun pääsi spurttailemaan putkeen. Tokokoiralle ohjaajan liike oli hieman ihmetystä aiheuttava asia ja ohjaajan pitäisi oppia juoksemaan. Kiitos Siiri treeneistä ja seurasta!

Paimentamassa käytiin tiistaina ja olipahan taas menoa. Cava on ollut varsin vallaton, viime kesänä se joutui aikamoiseen kurinpalautukseen paimennuksessa ja menikin sen jälkeen monta kuukautta kiltisti lampailla, mutta nyt on taas mopo keulinut ja mun on kyllä hankala hallita mustaa pyörremyrskyä kun se iskee kaasun pohjaan lammasaitauksessa. Mennyt kerran jos toisenkin hermot omaan kädettömyyteen ja koiran perseilyyn, mutta niin vaan taas urhoollisesti raahauduttiin treenaamaan. Cava aloitti molemmat kierrokset tyylikkäästi karkaamalla lampaille (lampaat oli onneksi metallihäkissä, joten mitään harmia ei tästä aiheutunut, kuin ehkä korkeintaan mun itsetunnolle). Luulen, että se että lampaat oli metallihäkissä oli jotenkin outo tilanne Cavalle ja se kiihdytti. Yleensä lampaat on portilla ja sieltä haetaan ne mukaan. En muista että Cava olisi varmaan yli vuoteen (tai kahteen) aloituksessa tolleen karannut, joten toivon ettei tämä ole joku uusi ongelma vaan johtui ainoastaan uuden tilanteen aiheuttamasta hämmennyksestä. Otettiin aloitus molemmilla kierroksilla kuitenkin niin monta kertaa uudelleen että päästiin nätisti häkin lähelle ja vasta käskyllä Cava lähti kiertämään häkin taakse kun avasin portin ja saatiin otettua lampaat ulos. Ensimmäisellä kierroksella taisteltiin maahanmenojen kanssa. Ne on edelleen surkeat, mutta ei auta kuin treenata. Liikkeelle lähdöt oli kovin vauhdikkaita, mutta koitin pitää oman keskittymisen nyt vaan maahanmenoissa ja saada niitä paremmin läpi. Kyllähän ne saisi olla nopeampia, toimia ekalla käskyllä ja niin edelleen, mutta joka kerta Cava kuitenkin teki maahanmenon kun pyysin (vaikka välillä siihen tarvittiin noin 150 käskyä). Plussaa myös itselle, että vaikka Cava oli todellinen luupää niin aloituksen kuin maahanmenojenkin suhteen niin omat hermot pysyi tällä kertaa aika hyvin kasassa. Tokalla kierroksella tehtiin suuntia. Ne oli aika kammottavia alkuun ja jouduttiin ottamaan monta kertaa uusiksi ennen kuin saatiin siedettäviä aikaiseksi MUTTA näissä maahanmenot toimi jopa ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen maahanmenosulkeiset ei siis ehkä mennyt täysin hukkaan. Alkuun koitti siis rynniä suoraan laumaa päin tai muuten ei avannut kaarta tarpeeksi, ei ottanut oikein kunnolla painetta läpi lähetyksissä (enkä mäkään toisaalta ehkä antanut painetta kunnolla vaan vähän laiskasti vaan lähetin sen kaarelle, kyllä se osaa - no ei osaa, vielä). Paransi kuitenkin ja viimeisimmät toistot alkoi jo muistuttaa pieniä kaaria. Peruskuljetus oli vaikeaa kun vauhtia oli ihan liikaa ja lampaat asettuivat tosi tiiviisti mun jalkoihin, joten sitä tehtiin vähemmän.

Rallytokossa teemana oli möllikoe. Cava joutui voittajaluokan radalle, ja oli kyllä aikamoista hakemista. Cava ei ole juurikaan rally-tokoillut. 72 pistettä, eli tulos saatiin kuitenkin. Haastavaa oli oikealla puolella seuraaminen siinä meinasi useammassa kohtaa valua vasemmalle, etenkin käännöksissä. Uudet kyltit onnistui koiralta tosi hyvin, mutta ohjaaja sössi kahdeksikon ja lähti kiertämään väärin ja tuli pyörittyä varmaan useampi väärä kierros ennen kuin tajusin että nyt ei mene oikein. Uusinnalla selvittiin jatkamaan rataa. Peruutus oli aika rumaa, mutta siinä ohjaaja lähti kiirehtimään ja koiralla oli vaikea pysyä vauhdissa mukana, joten malttia tähän niin koirakin onnistuu. Kesälle voisi ottaa tavoitteeksi RTK3 kuitenkin. Tekninen osaaminen oli kokonaisuudessaan hyvää ja monet kyltit Cava suoritti ihan kuin mitään taukoa lajista ei olisi tullutkaan. Muutama isompi moka, mutta sitäkin enemmän onnistumisia.

tiistai 12. helmikuuta 2019

Korjaussarjaa

Eilen tokoiltiin AgilityAkatemialla Nina Mannerin koulutuksessa. Cavan kanssa paneuduttiin möllikokeessa esiin tulleisiin virheisiin/ongelmiin. Eli luoksetulon/kaukojen odotus, jäävissä/paikkiksessa koiraa kohti palaaminen ja ruutu-kierto erottelu.

Cavalla oli kiva ilme koko treenin, mutta saatiin sieltä ongelmaakin hieman esille. Ei ehkä yhtä korostetusti kuin "koetilanteessa" näkyi, mutta kuitenkin pientä epävarmuutta. Sekä jätöt/odotukset ja koiraa kohti palaamiset on varmaan niitä liikkeen osia, mitä tulee vähiten treenattua. Helposti tulee palkattua nopea luoksetulo, hyvät kaukovaihdot ja napakat jäävät. Kuitenkin tärkeitä osia kaikki ja herkkis-Cavalla näkyy näköjään melko helposti jos joku liikkeen pala on epävarma. Odotuksissa en ole ihan varma mistä haistelu/levottomuus johtuu. Onko se paineistunut/ahdistunut? Mä en oo ainakaan huomannut/muista että Cavalle olisi mitään kurjaa näissä tilanteissa käynyt, mutta Ninakin sanoi, että joskus se voi olla joku hyvin pieni ja kauempaakin tapahtunut asia, jonka koira on kokenut epämiellyttäväksi ja yhdistänyt juuri siihen liikkeen osaan. Vaikka tyyliin että kauempaa on rähähtänyt koira ja Cava on sitten kokenut olonsa epävarmaksi yksin odotellessa. Toisaalta kyse voi myös olla siitä, ettei Cava koe tehtävää niin tärkeäksi ja keskittyminen alkaa rakoilla ja tulee haistelua/muualle tuijottamista.

Odottamisiin on kokeiltu monenlaisia keinoja, kaikki ovat kyllä jossain määrin auttaneet, mutta taas tuli itselle muistutus siitä, että tätä pitäisi treenata ja ylläpitää säännöllisesti. Jos vertaan muihin liikkeisiin niin toistoja tähän on tullut todella vähän vaikka ajoittain tuleekin treenattua. Aiemmin ollaan kokeiltu mm. niin, että avustaja naksauttaa kun koira on hyvä ja palaan sitten palkkaamaan. Tämä toimi jonkun aikaa, mutta Cava alkoi nopeasti yhdistää tätä siihen, että kannattaa skarpata silloin kun joku tulee siihen lähelle. Kisoissakin on käynyt kerran niin, että Cava haisteli, mutta kun tuomari siirtyi hieman lähemmäksi Cavan ilme muuttui ja se alkoi keskittyä :D Tärkeää siis olisi ainakin vaihdella avustajan paikkaa ja peilin kanssa tätä voisi treenata itse ilman avustajaa. Lisäksi on kokeiltu kauempana olevan avustajan kanssa niin, että kun avustaja antaa merkin niin oon huutanut palkkasanan ja Cava saanut juosta mun luokse lelulle. Tämä on toiminut parhaiten, mutta Ninan mielestä tätä ei välttämättä kannata ihan kauheasti käyttää Cavan tyyliselle koiralle. Se on varmasti nyt toiminut hyvin, kun toistoja on tehty vähän, mutta tässä on vaarana, että Cavalle kasvaa liian suuri odotus palkalle ja siitä seuraa ongelmia, esim. karkaa herkemmin perään tai odotuksesta ei tule rento ja keskittynyt (mikä olisi tavoite) vaan liian jännittynyt. Tätä aiotaan toki jatkossakin käyttää kun on toiminut, mutta lisätään rinnalle muitakin vaihtoehtoja. Keskittymistä on myös näissä odottelutilanteissa koitettu parantaa sillä, että saatan kesken matkan kääntyä ja pyytääkkin Cavalta jonkun asentovaihdon, näin sen kannattaa olla koko ajan tarkkana, koska käsky voi tulla myös kesken matkan. Tätä voisi vaikeuttaa myös niin, että käsky tulisi mun ollessa selkä Cavaa kohti (vaatii toki avustajan/peilin). Nina ehdotti näiden treenitapojen lisäksi sitä, että avustaja tosiaan seisoo kauempana tai käyttää peiliä apuna, ja välillä kehuu koiraa matkan aikana jos se on hyvin, mutta ei kuitenkaan käänny ympäri, voi joko pysähtyä tai jatkaa matkaa. Tärkeää olisi myös vaihdella sitä koska palkkaa, joskus ihan muutaman askeleen jälkeen ja joskus sitten käveleekin sinne n. 30-35m päähän mikä on EVL:ssä luoksetulon matka (tai toki pidemmällekkin). Eli näihin otetaan nyt tämä kehu käyttöön, vähennetään lelupalkkaa (ei kaikista toistoista) ja otetaan namipalkkaus mukaan ja vaihdellaan, että saako Cava juosta odotuksesta hakemaan palkan multa vai palaanko sen luokse palkkaamaan.

Jäävien huono ilme harmitti mua kovasti kokeen jälkeen ja mietin kuumeisesti, että mitä oon tehnyt väärin kun koira näyttää niin hakatulle kun palaan kohti. Eikö mun kohti tulemisen pitäisi olla positiivinen juttu? Nina kuitenkin lohdutteli, että ongelma on loppupeleissä aika tyypillinen ja hänenkin koiralla on ollut saman tapaista. Jälkeenpäin ajateltuna mä oon aika kova höpöttämään Cavalle treeneissä ja etenkin jäävissä kohti palatessa tulee lähes aina kehuttua koiraa treeneissä. Ehkä kisatilanteessa painostava hiljaisuus saa sen hieman epävarmaksi että tuliko tehtyä oikein vai ei. Nina neuvoi, että parempaa ilmettä voi lähteä ihan vaan naksuttelemaan, siitä että koira ottaa iloisesti kontaktia, korvat on pystyssä ja ilme rento. Toisena juttuna voisi kokeilla myös sitä, että jos koiran ilme on huono niin pysähtyy paikoilleen. Todennäköisesti sille on kuitenkin palkitsevaa se, että tulen luokse ja toisaalta jos se kokee mun kohti tulemisen painostavana niin paikalle jääminen/parin askeleen peruutus voisi toimia. Eli koiran luokse mentäisiin vaan kun se on rento ja ilme on iloinen/neutraali. Kehua voi edelleen, mutta olisi hyvä tehdä myös hiljaa näitä paluita ja katsoa että miten se vaikuttaa koiraan. Nyt otettiin muutama toisto eri jäävillä, mutta Cavalla oli suurimmaksi osaksi tosi kiva ilme. Parissa kohtaa pientä huulten nuoleskelua ja pois katsomista, mutta muuten ei oikeastaan ongelmaa näkynyt. Selvästi korostuu siis kisatilanteessa. Täytyy treenata ottamalla pari kisamaista kokonaista liikettä alle ja sitten jäävä/t ja katsoa miten vaikuttaa. Toisaalta vaikka näitä vahvistaisi ilman että ongelmaa pahemmin tulee esiin niin varmasti vahvistaa liikettä ja tekee Cavalle mukavamman olon myös sinne vaikeampiin tilanteisiin.

Ajattelin möllikokeen kierto-ruutu sekoilun olleen vaan pieni ajatuskatko/työtapaturma, mutta Cava olikin saanut tästä varsin sitkeän päähän pinttymän. Laitettiin kierto ja ruutu hieman samanlaisiin asetelmiin kuin kokeessa ja Cava tosiaan kaarsi heti ensimmäisellä toistolla ruutuun, samoin toisella ja kolmannella toistolla, tosin kiersi ensin merkin ja sen jälkeen kiihdytteli kohti ruutua sen sijaan että olisi tullut mun luokse. Helpotettiin hieman näyttämällä mulla olevaa lelua ja ensimmäisen onnistuneen toiston sain jessaamalla Cavan melko nopeasti kierron jälkeen. Seuraavalla toistolla juoksi jo kokonaan mun luokse. Tässä välissä otettiin yksi ruutu ja sen jälkeen yritettiin kiertoa uudelleen, mutta jälleen hörökorva otti spurtit ruutua kohti :D sitkeästi tuhma! Lopuksi saatiin pari onnistunutta kiertoa, mutta kyllä tästä joutuu varmaan vielä muutamat väännöt neiti hörökorvan kanssa käymään. Nostetaan vähän kierron motivaatiota ja jatketaan erottelutreenejä. Cava tosin lähettää tokopäättäjille toiveen uudesta kierto-ruutu liikeestä tokokokeisiin. Liikkeeseen voi Cavan puolesta lisätä myös agilityputken ja nouto-osuuden. Etäisyydet mahdollisimman pitkät, jotta on todella tilaa juosta.

Perjantaina oltiin myös tokoilemassa Ninan kurssilla, siellä tehtiin EVL eteenmenoa lelujen avulla. Cavan mielestä oli paras mahdollinen treeni kun sai juosta kovaa ja aina tuli lelu jossain vaiheessa vastaan: