maanantai 14. elokuuta 2017

Heidi Pesosen toko 4/6


Oltiin taas tokoilemassa ATD:n järjestämällä Heidi Pesosen kurssilla. Olin ostanut meille toisenkin treenivuoron, kun tällä hetkellä tuntuu olevan niin monta juttua mitä pitää treenata. Kuitenkin näissä(kin) treeneissä tuli ilmi, että meidän haasteet ovat kuitenkin aina aika samanlaisia. Ne ehkä näkyvät eri liikkeissä eri tavalla, mutta pohjimmiltaan ongelma on sama. Erilaiset häiriöt, Cavan keskittymiskyky ja mun taidot. Tuli treenissä huomattua parissa liikkeessäkin treenin tarvetta. Luoksetulojen loppuasennot vaativat vielä hiomista, suurin osa oli nättejä kyllä mutta parissa Cavalla tuli joku aivopieru ja jäi etuviistoon istumaan (olisiko ehkä kuitenkin ajatellut eteen istumista tms) ja toisella kerralla jäi sivulle seisomaan.

Seuraaminen oli treenissä aika huonoa, syytän treenaamattomuutta. Hyviä pätkiä tuli, mutta vasemmalle käännöksissä käytti takapäätä tosi laiskasti. Seuruutreeniä siis nyt, etenkin lyhyet pätkät tuntuu olevan vähän haastavia. Varmaan tullut liikaa palkkailuta vasta pidemmän kaavion päätteeksi kun nyt tuntuu lähtevän alussa joko hieman laiskasti mukaan ja sitten reipastuu tai vaihtoehtoisesti keulii alkuun liikaa ja edistää/poikittaa hieman. Korjailtiin vasemmalle käännöksiä tekemällä pientä neliötä, jossa käännyttiin kulmassa aina vasemmalle ja sitten seis. Alkoi lopuksi jo tosi kivasti käyttää myös takajalkojaan.

Häiriöitä otettiin liikkeiden väleihin, niissä ei ollut nyt mitään ongelmaa. Tosi napakat ja iloiset siirtymät saatiin tehtyä. Katsottiin vähän myös sosiaalista palkkaa ja siitä saatiin kehuja ja ohjaajalle käskyn muistaa palkata koiraa myös treeneissä sosiaalisesti kun se sosiaalinen palkka on Cavalle myös ihan oikea palkka ja se aidosti ilahtuu siitä.

Tehtiin ensimmäisessä setissä kisamaisia lyhyitä kokonaisuuksia, pääpaino kuitenkin liikkeiden väleissä ja niistä isoin palkka (lelu), liikkeistä itsestään "vain" sosiaalinen palkka. Tämä meni aika hyvin, olin iloinen Cavan siirtymiin, mutta onhan niissä treeniä. Pitää itse koko ajan keskittyä satasella ja pitää Cava tiukasti käskyn alla. Jos se ei ole käskyn alla niin nopeasti saa omia ideoita.  Ensimmäisen kierroksen lopussa se kerran karkasi treenikaverin luokse, mutta tuli iloisesti luokse eikä merkkiäkään paineistumisesta näkynyt, onneksi!

Ensimmäiseltä kierrokselta siis saldona; tosi hyviä siirtymisiä, hyviä liikkuroituja luoksetuloja ja liikkeestä maahanmenoja, seuraamiseen saa hakea taas hieman ryhtiä, mutta fiilis siinäkin ihan kiva. Kokonaisuutena ehkä Cavan vire vähän laiska. Teki se innokkaasti, mutta ehkä se paras fiilis kuitenkin uupui.

Toisella kierroksella aloitettiin kehään tuloilla. Alokasluokassa kehään mennään hihnan kanssa ja hihnassa Cavalla olikin hieman erilainen mielentila kuin vapaana ollessaan. Selkeästi se ei ihan tajua että hihnassakin saatetaan olla hommissa. Tää on toki ihan ymmärrettävää kun treenataan pääasiassa niin, että se on vapaana ja remmikäytös sillä ei ole paras mahdollinen. Selkeällä käskytyksellä se tajusi kuitenkin että hommat alkoivat, vaikka remmi pysyi vielä päällä. Tätäkin voisi silloin tällöin treenailla.

Alussa tehtiin ihan vaan perusasentoja, kun Cava nyt päätti että maassa ollut esteen rima oli kummallinen ja sen lähellä ei voi olla. Vaatimalla siltä helppoja juttuja (perusasentoa ja maahanmenoa) sain sen kuitenkin keskittymään ihan mukavasti ja rimakin unohtui. Loppuaika hiottiin meidän kaukoja. Otettiin niihin lelu häiriöksi ja sehän olikin hörökorvalle ihan liikaa. Mua alkoi jo vähän ahdistaa sen lelukooma kun se ei totellut mitään käskyjä. Istui sivulla ja piti kontaktia mutta ihan sama mitä sille sanoin niin ei. Normaalisti maahanmeno käsky on kuitenkin tosi vahva niin tuntui ihan epätoivoiselle kun Cava vaan tapitti mua sen näköisenä että ei nyt ymmärrä :D Leluista luopumista siis nyt PALJON treeniin. Kaukoihin haluaisin muutenkin lisää napakkuutta.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Paluu treenien pariin


Cavan sterkan jälkeen on ollut hieman hankala päästä taas säännölliseen treenirytmiin. Meillä ei kesällä ole kauheasti ollut ohjattuja treenejä, joten enimmäkseen ollaan treenattu vaan itsekseen ja ehkäpä siitä syystä treenit hieman jääneet. Blogiakin tullut tästä syystä päiviteltyä vähän. Varmasti tehnyt ihan hyvää molemmille lomaillakkin vaan. Nyt kuitenkin koitettu ottaa ryhtiliikettä ja käydä vähintään kerran viikossa treenaamassa porukalla. Treeneissä on ollut paljon hyviä pätkiä ja hyviä juttuja, mutta myös ihan uusia ongelmia esiintynyt. Hyvää on ollut paikkis, se tuntuu menneen eteenpäin ja olen vähitellen uskaltanut haastaa Cavaa niissäkin treeneissä ja se tuntuu kestävän enemmän ja enemmän häiriötä. Muutamia liikkuroituja pätkiä ollaan myös tehty ja ne on ollut hyviä. Toki Cava vieläkin ottaa häiriötä ja tarvii erilaisia häiriötreenejä. Muuta hyvää on ollut nyt kaukot ja häiriötreenit ylipäätään.

Uutena ongelmana on kuitenkin ollut Cavan paineistuminen. Tää on asia, joka mua itseäni harmittaa ihan valtavasti. Sillä on nyt useammissa treenissä esiintynyt paineistumista jossain kohtaa treeniä. Tilanteet ovat olleet osin samankaltaisia ja osin taas täysin erilaisia. Omat keinot tuntuvat tämän kanssa loppuvan kesken ja olo on hieman neuvoton. Alkuun paineistumisia tuli tilanteissa, joissa Cava karkasi esim. moikkaamaan jotain ihmistä ja ajattelin sen johtuvan siitä, että usein ehdin ärähtää sille kun se lähti ja Cava otti siitä itseensä, herkkis kun on. Nyt paineistumisia tullut kuitenkin ihan oudoissakin tilanteissa ja mulle on tosi hankala hahmottaa mistä paineistuminen johtuu. Toivottavasti kyseessä olisi vain joku vaihe mikä menisi itsestään ohi.

Hyppyä päästiin viime viikolla treenaamaan ja se oli ihan hyvä, tosin taas Cava alkoi yhden huonon hypyn ja riman tiputuksen jälkeen hieman jännittämään. Ratkaistiin treenissä tilanne sillä, että pari kertaa juoksutettiin sitä vain siivekkeiden välistä. Sen jälkeen muutama hyppy riman kanssa ja siihen lopetus. Täytyy siis edelleen olla hypyn kanssa tarkkana ettei neiti herkkäpepulla mene fiilis. Tehtiin samoissa treeneissä myös merkin kiertoa ja siinä heitin Cavalle lelun sivuun valmiiksi palkaksi ja tuli todettua, että se ei vielä ihan pysty luopumaan heiteystä lelusta. Lisää siis leluhäiriöitä treeniin ja ylipäätään maassa olevista leluista luopumista. Samanlaista huomasin kesäkuussa kun treenattiin ruutua ja vein sinne lelun valmiiksi. Cavahan ei alkuun pystynyt tekemään mitään kun jäi leluun niin pahasti kiinni. Tämä siis nyt treenilistalla.

Pikaiset ja melko sekavat treenikuulumiset meiltä. Huomenna alkaa taas säännöllisemmät ohjatut treenit ja toivon mukaan blogikin herää niiden myötä henkiin. Kivoja treenikuvioita meillä on syksyksi tiedossa, joten eiköhän blogikin tästä aktivoidu.


torstai 20. heinäkuuta 2017

Paimennus 41 & 42

Tiistaina 18.7 oltiin Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Pikkukoira oli taas ihan kamala :( Meidän viimeisimmät paimentelut ovat menneet niin huonosti, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ei ole kivaa kun koira ei kuuntele ja käyttäytyy muutenkin huonosti. Karkaili lampaille ja juoksi lauman läpi ja muutenkin sikaili. Yhden kerran meinasi jäädä pahasti lampaan alle kun lammas ei väistänytkään/huomannut Cavaa. Tilanne näytti omaan silmään tosi hurjalle, onneksi ei lampaalle tai Cavalle sitten lopulta käynyt mitään. Se on todellakin ollut nyt ihan sokka irti lampailla. Eniten harmittaa, kun ollaan saatu tosi hyviä lähestymisiä lampaille ja Cava on ollut hyvin kuulolla, mutta sitten tapahtuu jotain ja homma menee ihan sekoiluksi. Oon itse ihan liian hidas Cavalle ja turhauttaa ja harmittaa tällä hetkellä tosi paljon.

Tiistaina meidän eka kierros kesti alle 5 minuuttia kun Cava oli tosiaan ihan vailla kontrollia, etten enää keksinyt muuta kuin heivata sen niskaperse-otteella takaisin autoon. Tosi masentavaa. Turhauttaa kun arjessa ja muuten se on niin hurjan kiltti ja väistää ja kuuntelee tosi pienestäkin sanomisesta. Nyt se on tuolla lampailla vaan porsastellut menemään ja tehnyt tosi huonoa työtä. Vähät välittänyt mun ärähdyksistä tai kepistä. Se kuitenkin osaa ja pystyy tehdä hyvin ja yleensä se tekee hyviä ratkaisuja, vaikka olisi vähän villimpikin. Nyt sen tekeminen ei ole muistuttanut edes etäisesti paimennusta.. 

Toisella kierroksella se oli vähän parempi, mutta ei paljoa lohduta kun oli se silti tosi kamala. Tuija kommentoi kuitenkin toisen kierroksen lopuksi että ainakin nyt me puhuttiin jo koiran kanssa samaa kieltä. No joo, mutta aika toivotonta menoa sekin oli. Mihinkään käskyyn Cava ei reagoinut ensimmäisellä kerralla vaan kaikkia käskyjä sai toistaa ja kepillä vahvistaa. Oli liian vauhdikas ja aivan liian lähellä lampaita ja siihen päälle vielä aivan liian kiihkeässä mielentilassa.


Yllä olevan kirjoittelin tiistain jälkeen, tänään oltiin taas Somerolla paimentamassa ja meno olikin sitten ihan eri. Mitä ton otuksen hörökorvien välissä oikein liikkuu? Ehkäpä tiistaina annettu kurinpalautus auttoi? (Kurinpalautus siis koiran vieminen takaisin autoon kun se sikaili ja toisella kierroksella vaadittu hallinta ja tottelevaisuus, vaikkakin käskyjä joutui toistamaan).

Tänään lauantaina 22.7 oltiin taas Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Tällä kertaa meillä oli kolme kierrosta lampailla. Fiilis oli ihan eri Cavalla ja toisaalta mullakin, olin tiistain jälkeen miettinyt pääni puhki Cavan sekoiluja ja tehnyt selkeämmän suunnitelman itselle. Seurasin tänään ja tiistaina tarkasti myös muiden treenejä ja se on kyllä valtavan opettavaista. 

1. kierros aloitettiin liinassa. Halusin liinan avuksi ja tueksi ja siitä oli kyllä hyötyä. Luulen, että liina rauhoitti omaakin mieltä ja olin sen myötä itsekkin paremmassa mielentilassa. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella vähän yli puolet liinassa ja vahvisteltiin maahanmenoja ja stoppeja. Tehtiin liinassa myös lähestymiä lampaille ja ne oli nättejä. Otin liinan pois lopuksi ja siinähän pikkukoira yritti heti pistää juoksuvaihdetta päälle. Argh! Mutta sain sen rauhoitettua nopeasti ja en antanut tuumaakaan periksi. Pieni tahtojen taisto, että saako Cava tulla lampaille niin lujaa ja läheltä kuin haluaa ja tällä kertaa erävoitto mulle. Loppuun saatiin mielettömän nättejä pätkiä. Hyviä stoppeja ja sitä etäisyyttä ja rauhaa, mitä oon kovasti kaivannut. Hyvä Kalapuikko!! Mua jopa hymyilytti kun lähdettiin jäähkälenkille. 

2. kierros aloitettiin myös liinassa. Lyhyt pätkä liinassa ja sen jälkeen vapaana. Toinen kierros oli meidän paras. Vapaana ei tullut isompia viuhahduksia ja stopit oli kivoja. Etäisyys ja vauhti myös hyvä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Cava lähti kaarelle tosi nätisti ja vauhdikkaasti. Kerrankin sitä vauhtia tuli oikeassa kohtaa. Kaaret oli pulleita ja hyvällä etäisyydellä ja Cava itse hidasti raville kun saavutti tasapainopisteen. Se on hurjan taitava, kunhan keskittyy oikeisiin asioihin ja mikä tärkeintä, on oikeassa mielentilassa.

3. kierroksen halusin myös alottaa liinassa, ihan lyhyt pätkä liinan kanssa ja sen jälkeen pikkukoira vapaaksi. Nättiä työtä tämäkin kierros. Vähän kärpäset häiritsi ja väsymys painoi. Yksi turha viuhahdus (pirulainen on kyllä järkyttävän nopea! juoksin sitä kierroksen verran kiinni keppi heiluen tässä kohtaa :D). Tuijalta saatiin vikan kierroksen jälkeen ihan ansaitusti kehuja molemmat. Mä olin hyvin hereillä ja reagoin nopeasti enkä antanut Cavalle yhtään periksi, Cava oli hyvä. Hyvä mielentila ja tekemisen meininki molemmilla ja kyllä meissä on toivoa. Ihanaa, että saatiin onnistunut paimennus. Niin monta treeniä mennyt vähän penkin alle että ollut aika toivoton olo. 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Leikityspäivä

Maanantaina käytiin Lohjan Koirakeskuksella leikitysillassa, missä maalimies leikitti koiria. Leikittäjänä oli maalimies Petri Artiola. Jokainen kertoi ensin hieman omasta koirastaan ja sen jälkeen sitä leikitettiin. Leikin jälkeen koirasta sai vielä palautteen. Alkuun kerroin, että Cava on aika herkkis tyyppi, mutta tykkää hurjasti leikkiä ja ihmiset on sen mielestä parasta. Sen herkkyydet ei siis varmastikkaan tässä tilanteessa tule esille, mutta ajattelin että tällainen leikitys voisi taas vahvistaa sen itseluottamusta hieman. Mainitsin myös, että ollaan kerran aikaisemminkin oltu maalimiehen leikitettävänä ja silloin Cava syttyi hyvin touhulle. Petri sitten sanoikin, että voi ei hänelle tulee paineet jos on aiemmin syttynyt ja nyt sitten ei syttyisikään Siitä ei kuitenkaan ollut huolta, Cava lähti heti leikkiin mukaan kun tajusi, mitä ollaan halliin tultu tekemään. Mulle ei ehkä niinkään tullut Cavasta uusia puolia esille, onhan se jo kerran aiemmin päässyt leikkimään maalimiehen kanssa. Edelleen se oli hurjan innokas ja maalimiehen sanojen mukaan aikamoinen tapaus. Oli kuitenkin kiva käydä uudelleen ja varmasti Cavalle tuli ainakin hetkeksi taas tosi iso ja vahva olo. Alla videot Cavan leikityksistä, hullu pikkukoira!



Ensimmäisen leikityskerran jälkeen maalimies kommentoi, että Cavalta ei ainakaan saalisviettiä puutu. Niin paljon saalisviettiä, että koira alkaa haukkumaan (=turhautuu) kun ei saa lelua. Cavaa totta tosiaan harmitti jos maalimies omi lelun itselleen. Cava taistelee hyvin ja tällaisen koiran kanssa on varmasti kiva tehdä ihan mitä vaan. Ainakin koirasta näkee, että se tykkää tehdä ja haluaa tehdä ihmisten kanssa. Kuulema tosi kiva koira. 


Toiselta kierrokselta ei enää saatu niin paljoa palautetta, maalimies kommentoi vaan että aikamoinen koira. Naureskeli vähän Cavalle, kun se ei halunnut omia lelua itselleen vaan monta kertaa hyppäsi maalimiehen syliin, että "LEIKI VIELÄ!". Sanoi, että varmasti meidän harrastamissa lajeissa hyvä juttu ettei koira omi leluja vaan vahvasti tuo niitä ihmiselle. Muutenkin Cava selkeästi tykkää leikkiä juuri ihmisten kanssa eikä niinkään itsekseen. Tähän sitten mainitsin, että Cava nauttii kyllä kovasti juoksemisesta, mutta sille voi huoletta antaa vaikka pallon suuhun ja päästää rallaamaan ja purkamaan kun se tulee aina takaisin eikä tosiaan omi niitä leluja. Petri tähän vielä sanoikin, että Cavalla onkin sitä mitä purkaa ja että sen moottori ei ihan helposti tyhjene.

Oli kiva huomata, että tunnen selkeästi jo koirani, kun siitä ei nyt kauheasti tullut itselle uutta infoa. Mukavaa oli saada maalimieheltä taas hyvää palautetta koirasta ja oli myös mielenkiintoista seurata muiden paikalla olijoiden leikitystä. Tosi erilaisia koiria! Olisi ollut hurjan hauskaa ja mielenkiintoista jos paikalla olisi ollut Cavan lisäksi muitakin aussieita. Jotain muutostakin Cavassa huomasin, se leikki tietyllä tavalla paremmin kuin viimeksi. Se oli vahvempi ja jotenkin enemmän tosissaan. Myös lelun tuominen maalimiehelle uudelleen kiinni pidettäväksi oli uutta. Lelujen tuomista ollaan tottakai vahvisteltu paljon ja kyllähän Cava hirveästi tykkää ihan vaan roikkua lelussa. Muuten leikin kehittyminen menee varmasti ihan kasvamisenkin piikkiin, Cavahan oli aika nuori kun se ekaa kertaa kävi leikitettävänä. Mun hurja pikkukoira, samassa paketissa herkkä pieni Sauks, maailman kiltein sylikoira ja toisaalta sitten vietikäs harrastuseläin. On se hauska paketti :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Retkellä ja rally-tokoa

Eilen lähdettiin heti aamusta retkelle Helsinkiin. Cava ei olekkaan tainnut koskaan päästä edes kaupunkikävelylle. Mentiin bussilla keskustaan ja siitä Kauppatorille ja Suomenlinnaan. Bussimatka sujui rauhallisesti mun jaloissa nukkuen. Kampista Kauppatorille kävellessä tuntui, että kaikki ovat liikkeellä. Saatiin sokkeloida ihmisvilinässä ja kylläpä pikkukoira yllätti! Käveli niin nätisti, että tuntui kun ei olisi ollut koiraa mukana ollenkan. Ensimmäinen pysähdys oli Kauppatorilla, missä syötiin aamupalaa ja ostettiin Suomenlinnaan mukaan mansikoita ja herneitä.


Mua jännitti eniten, että mitä Cava mahtaa sanoa lautasta. Se kun ei oo ikinä vesillä matkustanut. No eipä se tehnyt muuta kuin nukkui mun jaloissa. Ei välittänyt ohi kävelevistä ihmisistä eikä selän takana räksyttävistä pikkukoirista. Ihan paras RetkiSauks <3 Käveltiin aikalailla koko Suomenlinna ympäri ja nautittiin ihanasta säästä. 

Suomenlinnassa kiertelyn jälkeen palattiin takaisin keskustaan ja käytiin syömässä. Ravintolassa Cavaa taisi retkipäivä jo hieman väsyttää ja se nukkui sikeästi pöydän alla. On se kyllä ihanaa kun on koira, jonka kehtaa ottaa mukaan ihan minne vaan! 


Kotiin tultiin vaihtamaan vaatteet ja hakemaan treenikamat mukaan ja lähdettiin melkeen suoraan rally-tokoilemaan Heidin ja Särmän kanssa. Ei olla taidettu tehdä rallya lainkaan meidän vikan ALO-kokeen jälkeen ja nyt ois haaveissa ilmottautua AVO-kokeeseen. Pitäisi siis vissiin treenata. Rakennettiin AVO-tasoinen rata ja mentiin se Cavan kanssa useammassa pätkässä. 

Jotain huomioita itselle:
- AVOssa pitää kääntyä paikallaan (vrt. ALOssa sai tehdä laajemmat käännökset)
- etenkin 360 ja 270 asteen käännöksissä Cava helposti istuu, joten pitäisi itse kääntyä reippaammin
- maahanmenot tökkii taas.. 
- spiraali ja pujottelu on Cavalle aika tylsiä ja pitäisi niitä treenata enemmän ja palkata enemmän ja yllätyksellisemmin
- kaivattaisiin molemmat ratatreeniä ja rutiinia ja toki yksittäisten kylttienkin hiomista

Hyvää oli ehdottomasti Cavan asenne, se teki tosi kivalla fiiliksellä ja keskittyi hyvin. Ei tuntunut painavan yli 6 tunnin päiväretki ollenkaan ja Cava keskittyi treenissä hienosti. Olin treenien jälkeen niin onnellinen meidän tekemisestä ja jäi treeneistä tosi hyvä mieli. Toki aina löytyy hiottavaa, mutta oli meillä kyllä hurjan kivaa taas päästä yhdessä treenaamaan. Nämä olikin sterkan jälkeen ekat kunnon treenit! Kiitos Heidi seurasta ja neuvoista :)