maanantai 18. kesäkuuta 2018

Paimennuksia

Paimennuspäivitykset laahaavat hieman jäljessä. Meillä on teema pysynyt treeneissä melko samana ja mitään ihmeempiä edistyksiä/takapakkeja ei ole tullut ja treenit toistaneet aikalailla samaa kaavaa. Lyhyet  muistiinpanot kuitenkin alla, lähinnä itselle muistiin.

18.5 paimennus Pukkilassa isolla pellolla, Kristiina koulutti.

Ensimmäinen kierros oli melko kamalaa kaaosta ja lopulta Kristiinan piti tulla meidän avuksi. Cava juoksi kaikista kohdista mun painetta karkuun, mutta ei kuitenkaan ottanut sitä vaan aina sitten palasi samalla asenteella lampaille ja vähät välitti mun käskyistä. Hyvä ettei itku tullut! Kristiina tuli sitten meidän avuksi ja Cava laitettiin liinaan. Paluu pentutreeneihin siis. Mulle tiukka palaute siitä, että en voi vaan antaa Cavalle palautetta ja jättää tilannetta siihen vaan mun velvollisuus on tottakai kertoa Cavalle sillä palautteella, että toi ei käy, mutta tämän jälkeen sitten auttaa Cavaa onnistumaan. Tämä varmasti isoin haaste ollut. Mä vaan kiellän Cavaa kun se tekee väärin, mutta en sitten ole sen jälkeen osannut auttaa sitä toimimaan oikein. Tämä varmasti isoin epäkohta ollut ja on omassa ohjauksessani. Että osaan jo hahmottaa kun koira tekee väärin ja sanoa siitä, mutta sen jälkeen jään seisomaan tumput suorina ja ihmettelemään että mitähän sitten tapahtuu ja siinä Cava sitten ehtiikin taas ottaa pientä spurttia ja nostattaa kierroksia. Eli enemmän selkeyttä omaan ohjaukseen.

Cavan ollessa liinassa Kristiina piti liinasta kiinni idealla, että jos Cava alkaa juosta niin se saadaan stopattua. Mun piti vaan kävellä lampailla ja ohjata koiraa. Ei ollut helppoa ja sain ihan älyttömästi palautetta omasta ohjauksesta, milloin mulla oli keppi väärin, milloin liikuin väärään suuntaan, milloin en ohjannut koiraa vaan annoin sen ajelehtia ihan minne sattuu ja suunnilleen vaan itse kuljin perässä. Lopulta Kristiina tuli sitten kädestä pitäen lampaille näyttämään minne mun kuuluu liikkua, miten estän koiraa jne. Ihan perusjuttuja mutta tuntui olevan taas itsellä oma paimennuskartta ihan hukassa. Eka kierros kesti tosi kauan, käytettiin aikaa ensin Cavan kesyttämiseen ja sen jälkeen vielä pitkä tovi mun ohjauksen korjaamiseen.

Toisella kierroksella meillä oli koko iso lauma lampaita ja koska oltiin ekalla kierroksella tehty tosi pitkä pätkä ja molemmat oltiin Cavan kanssa aika kaikkemme antaneita niin tehtiin vaan lyhyt kuljetus aidan viertä pitkin koko laumalla. Aloitus oli taas Cavalta ihan törkeä. Se juoksi suoraa laumaa päin, ei välittänyt mun estoista ja olis jatkanut juoksentelua, mutta oltiin varmuuden vuoksi laitettu se liinaan ja mä pääsin astumaan liinan päälle ja hieman ärähdettyä sille moisesta. Oli kyllä hörökorvan ilme näkemisen arvoinen kun liina ottikin kiinni eikä päässyt hyvin alkanut spurttailu pidemmälle. Sen jälkeen olikin seesteistä menoa ja saatiin laumaa vietyä nätisti aidan viertä pitkin. Ongelmia aiheutti yksi jääräpää lammas joka monta kertaa kääntyi haastamaan Cavaa eikä tahtonut liikkua muun lauman mukana eteenpäin. Cavalla oli ollut sen verran tiukka kuri, ettei se sitten ihan rohjennut sanoa takaisin vaan enemmän pisti leikiksi lampaan kanssa. Mustakaan lammas ei oikein tahtonut välittää kun tulin Cavan tueksi hätistelemään lammasta. Vaikka toinen kierros oli jo huomattavasti parempaa menoa niin silti harmitti treenien jälkeen. Omassa treenipäiväkirjassa luki kehittävästi, että "vittu että vitutti" :D

Seuraava paimennuskerta oli 11.6 taas Pukkilassa isolla pellolla Kristiinan opissa.

Ensimmäisellä kierroksella taas Cava liinassa ja teemana ihan perusasiat. Riittävä etäisyys lampaisiin, oikea asenne lampaita lähestyttäessä/liikkeelle lähdöissä. Viime kerran käden vääntö näkyi positiivisesti Cavan asenteessa. Se kuunteli mua paremmin ja ei sulkeutunut omaan paimennusmoodiinsa johon ei muita mahdu kuin Cava ja lampaat. Mielentila oli hyvä koko kierroksen ja Kristiinakin kehui, että oli niin siistiä tekemistä, että sen olisi voinut koko kierroksen kuvata videolle ja käyttää sitä malliesimerkkinä. No kerrankin jotain positiivista meidän tekemisestä :D Maahanmenot oli hitaita ja niiden kanssa taistellaan edelleen että menisi ekalla käskyllä.. Cavalle maahanmenot tuntuu tarkoittavan lampailla vain vauhdin hidastamista.. liekö se jokunen kerta päästetty hommiin niin että pyydetty maahanmeno on jäänyt tekemättä niin mitäpä turhaa niitä sitten tekemään. Noottia ohjaajalle!!

Toka kierros aloitettiin lyhyellä poispäinajo pätkällä. Aika vauhdikasta menoa, mutta muutama tosi kiva ja keskittynyt pätkä Cavalta. Toisella kierroksella oli pakko vaikeutta hommia ja mukaan otettiin suuntakäskyt. Kävi kuten Kristiina ennustelikin, eli vauhti lisääntyy ja Cava kokeilee josko se voisi vähän tulla lähemmäs työskentelemään. Taas mulle ohjeet siitä, että samat perusasiat (etäisyys lampaisiin, riittävän nöyrä asenne koiralla) pitää tässäkin paikkansa vaikka harjoitus vaikeutuu ja tulee peruskuljetuksen lisäksi enemmän toimintaa mukaan. Ensimmäinen suuntakäsky lähetys olikin kammottava. Cava pisti pelleilyilmeen naamalle ja spurttasi kovaa ja läheltä. Onneksi pääsin aika hyvin puuttumaan ja loikkasin jotenkin ihmeen kaupalla Cavan eteen ja sain hätisteltyä sen sinne mistä lähtikin ja otettiin koko tilanne alusta. Palaute taisi osua oikeaan aikaan koska seuraava suunta lähti paljon hillitymmin ja hallitummin. Hieman liian läheltä Cava edelleen tuli mutta otti kepistä kivasti painetta ja sain sen hieman pyöremmälle kaarelle.

Useampi nätti suunta, lopuksi hieman maahanmenojen hinkkausta, nopea maahan ja heti takaisin hommiin, josko se motivoisi ottamaan myös ne maahanmenot käskystä. Tällä kierroksella sain varmaan ekaa kertaa ikinä kehuja mun ohjauksesta lampailla. Sain tilanteet nopeasti katki, otettiin tarvittaessa uusiksi tai jos jatkettiin siitä mihin jäätiin niin ohjasin siististi ja selkeästi. Jee! Ehkä viime kerran ohjaajan koulutus jotain tulosta tuotti. Pieniä juttuja, mutta tuntui isoille onnistumisille.


Kolmas paimennus 17.6. ja jälleen Pukkilan isolla pellolla Kristiinan silmän alla. 

Alku otettiin taas poispäinajolla ja muuten jatkettiin samaa kuin viimeksi, eli suuntakäskyjä, samalla pitäen mielessä riittävä etäisyys ja oikeanlainen asenne lampaita lähestyttäessä. Eka kierros taas aikamoinen tahtojen taisto. Kristiinalta mulle palautetta, että pitää antaa Cavalle tilaa ottaa paine ja heti kun se väistää niin ottaa paine pois ja lakata heilumasta kepin kanssa. Pääasiassa kepin pitäisi olla vaan kädessä ilman että sillä osoitellaan minnekkään, mutta mulla huono tapa jäädä heilumaan ja huitomaan ja kun oma ohjaus ei aina ole ihan niin justinsa niin joissakin kohdissa olin jopa kepillä osoitellut niin, että se tarkoittaa koiralle kovempaa vauhtia. Jaahas, eipä tartte miettiä miksi koira juoksee ku ohjaaja huitoo kepillä "vauhtia vauhtia".. Mä sain myös palautetta omasta ohjaamisesta suuntakäskyjen linjan leikkauksilla. Huidon ihan liikaa kepillä ja meen ihan liian pitkälle kun leikkaan koiran linjan ja annan koiralle vaan lähinnä tilaa lähteä sooloilemaan kuin että pitäisin ohjat paremmin omissa käsissä. On ollut kyllä ihan todella hyödyllistä kun oon viime aikoina saanut niin paljon kommentteja ja parannus ehdotuksia omaan ohjaukseen. Tuntuu että oma kehitys on ainakin mennyt vähän eteenpäin. Ekalta kierrokselta taas kivoja suuntia, musta tuntuu että Cavalla alkaa vihdoinkin olla ajatusta jo ihan suullisista käskyistä tai sitten vaan sain muutettua ohjausta koiralle selkeämmäksi. Kehuja taas mulle että vein tilanteet reilusti loppuun, autoin koiraa ja ohjasin selkeämmin.

Toinen kierros taas isolla laumalla. Aloitus huono. Perrrrkeleen hörökorva! Ärsyttää kun tän aloituksen saa tehtyä vaan kerran, vaikka nytkin sitten palautin sinne mistä lähti ja otettiin tilanne ihan samanlaisena uudelleen (ja paremmalla menestyksellä) niin se ensimmäinen ruma sinkoaminen lampaille oli kuitenkin jo alla. En tiedä, pitäisi varmaan joku kerta treenata vaan aloituksia jos jossain olisi mahdollista mennä monta kertaa lampaille ja viedä koiran vaikka välissä autoon. Olisi Cavalle ehkä riittävän iso pettymys jos se perseilisi ja sen jälkeen joutuisikin vaan autoon odottamaan eikä saa heti vaan uutta tilaisuutta tehdä paremmin. En tiedä. Muuten taas kivaa menoa, siistejä suuntia ja loppuun taas maahanmenosulkeisia. Ärsyttävää kyllä että ne maahanmenot on niin huonoja. On koitettu nyt hyvällä vaan että maasta nopea vapautus lampaille, mutta siltikään ne ei tunnu nopeutuvan ja ylipäänsä koko maahanmeno lampailla vaikuttaa olevan inhottavaa Cavan mielestä? Viimeksi kyllä paarmat kiusasi kun koira pysähtyi, lampaatkin oli normaalia villimpiä, että ehkä se osaltaan selittää, mutta ne maahanmenot on ollut kyllä huonoja jo varmaan vuoden.. ei vaan tunnu mitkään niksit auttavan mitä kouluttajilta saadaan. Ollaan vahvisteltu niitä myös ilman lampaita ja silloin ei mitään ongelmaa. Eli jotenkin se maahanmeno paimennuksessa on erityisen ikävä. Oon kyllä useamman kuin kerran ärähtänyt ne maahanmeno käskyt kun tilanne on mennyt liian vauhdikkaaksi, että ehkä siitä jäänyt ikävä fiilis Cavalle. Se on niin hitsin herkkä ja tästähän mulle kouluttajatkin on sanoneet ettei maahanmeno ole huomautus vaan huomautus väärin tehdystä tehtävästä on erikseen ja maahanmenokäsky sitten erikseen..

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Nouto-ongelmia


Cavan nouto on mennyt jossain vaiheessa tosi kurjaan kuntoon ja sitä on oikeastaan koko talvi koitettu korjata eri kouluttajien opissa ja milloin milläkin keinolla. Ongelmia on ollut monenmoisia ja vähitellen koko liikkeen treenaamisesta on tullut vastenmielistä niin minulle kuin varmasti Cavallekkin vaikkei se sitä ulospäin näytä. Vaikka ollaan saatu monelta tosi hyvältä kouluttajalta meidän noutohaasteisiin kommentteja ja erilaisia treeni-ideoita niin ei olla kuitenkaan päästy niillä kovin pitkälle. Ollaan toisinaan treenattu noutoa todella aktiivisesti ja toisinaan ollaan pidetty pidempiäkin taukoja treenaamisesta ja otettu vaan etäisyyttä asiaan. Cava ei ole sellainen koira, että sille välttämättä pidemmät treenitauot sopisi vaan se vaatii asioista säännöllisesti muistuttelua tai se herkästi alkaa keksiä ja kehitellä liikkeisiin omia kuvioita. Suurin osa liikkeistä pysyy kuitenkin hyvällä mallilla kun niitä malttaa silloin tällöin muistutella ja helpottaa harjoituksia reilusti jos jostain liikkeestä on ollut pidempi tauko.

Mun oma treenityyli ei tässä suhteessa ehkä täysin sovi Cavan kanssa yhteen, sillä mulle on paljon luonnollisempaa treenata liikkeitä hieman kausittain. Nykyisin koitan kiinnittää tähän huomiota treenisuunnitelmia miettiessä ja välttää tilannetta, missä osaan liikkeistä tulee pitkiä, joskus jopa kuukausien taukoja. Välillä onnistuu ja välillä väkisinkin jotkut liikkeet jäävät hieman paitsioon. Noudonkin osalta veikkaan tilanteen kehittyneen jonkun tällaisen pidemmän tauon jälkeen, kun en ole sitten muistanut helpottaa harjoitusta riittävästi Cavalle, se on ollut epävarma mitä siltä haluan, mä olen turhautunut (todennäköisesti) monen epäonnistuneen toiston ja lopulta monen epäonnistuneen treenin jälkeen, ja Cava herkkänä koirana on tietenkin pahoittanut mielensä mun turhautumisesta ja nouto-ongelmien kierre on alkanut. Kouluttajatkaan eivät ehkä ole täysin nähneet ongelman taakse ja heiltä meidän saamat neuvot ovat varmast päteviä ja voidaan niitä myöhemmissä vaiheissa hyödyntää. Koska meillä ongelmalla on sen verran pidempi tausta (tätä jatkunut jo monen monta kuukautta) ja siellä taustalla syinä on kaikkea mahdollista Cavan epävarmuudesta, huonosti opetetusta liikkeestä ja mun turhautumisesta (mikä on laittanut koiraan turhaa painetta), niin ollaan noudon kanssa tällä hetkellä aikalailla lähtöruudussa. Uskoisin, että tällainen soppa on aika helppo keittää kun puikoissa on mun kaltainen kokematon ohjaaja. Ei todellakaan ole ollut tarkoitus vaatia Cavalta asioita joita se ei vielä riittävästi osaa ja vielä vähemmän tarkoitus on ollut paineistaa sitä mun turhautumisella, mutta niin vaan on päässyt vähän huomaamatta käymään.

Luulen, että kouluttajatkaan eivät ole ihan nähneet taustoja tälle ongelmalle ja siksi meidän saamat hyvät neuvot eivät ole auttaneet noudon kanssa eteenpäin. Oili Huotari sanoikin yhdessä koulutuksessa todella hyvin siitä, että kouluttajatkin vaan jakavat omia ajatuksia ja ehdotuksia ja se on koiranohjaajan velvollisuus tuntea oma koira ja tietää mikä sille sopii. Mulle itselle on aina tärkeä tietää mistä asiat johtuu ja tuntuu, että nouto-ongelmaakin ollaan saatua vietyä nyt melko lyhyessäkin ajassa eteenpäin kun oon hahmottanut paremmin tätä kokonaisuutta ja sitä missä kaikessa on menty vikaan. Miten tärkeä se olisikin osata lukea ja tulkita sitä omaa koiraa ja olla sille reilu ohjaaja. En voi olla miettimättä, että oltaisiinko tältä monen kuukauden pään hakkaamiselta seinään voitu välttyä jos osaisin lukea Cavaa paremmin ja huomata sen epävarmuudet helpommin. Tähän ehkä syynä se, että Cava on monesti treenitilanteissa niin kiihkeä ja yleensä peittää osaamattomuuttaan ja epävarmuutta vauhdilla ja vaikuttaa helposti vaan tuhmalle keskittymiskyvyttömälle possulle vaikkei se osaa. Cava vaan on monessa asiassa jo niin kovin taitava ja etevä, että välillä ihan unohtuu, että se on vielä niin nuori eikä se osaa kaikkea, eikä tietenkään tarvitsekaan osata.

Mikä meillä sitten on noudossa ollut ongelmana? Rehellisesti sanottuna, ihan kaikki. Cava on kiihtynyt jo siitä kun liikkuri ojentaa mulle kapulan tai otan kapulan itse esiin. Sen jälkeen sen perusasento menee matalaksi ja koko kroppa on jännittynyt ja se paikallaan tekee pientä nykivää liikettä eteenpäin ja menee jokaisella nykäisyllä hieman matalemmaksi ja lopulta se pienesti tärisee koska odotusarvo kapulalle juoksemiseen on niin kova. Joudun edelleen muistuttamaan sitä voimakkaalla odota-käskyllä ennen kapulan heittoa tai se karkaa sinne omin luvin. Nouto-käskyllä Cava sinkaisee kapulalle ja kapulalla se iskee etutassuilla kapulaan vauhtia ja sen jälkeen jatkaa kapulan tökkimistä vielä hieman nenällä, tämän jälkeen ruma kapulan nosto ja muutaman askeleen juokseminen musta pois päin ja sen jälkeen isolla kaarteella mun luokse kääntyminen. Cavaksi hidas palautusvauhti ja muutama metri ennen mua otteen löystyminen ja kapulan pyörittely ja pureskelu ja lopulta yleensä vino perusasento.

Cavan noutosuoritus on ollut kaikkea muuta mitä siltä toivoisin ja tiedän sen pystyvän parempaan. Sen noudot ovat olleet joskus ikuisuus sitten paljon parempia. Nouto on tokoliikkeenä melko tärkeä, avoimessa luokassa yksi nouto (nelosen kertoimella) ja ylemmissä luokissa kolme erilaista noutosuoritusta/luokka. Jos noudot on rumia niin jo pelkästään niistä tulee iso pistekato jos ykköstuloksista haaveilee. Pakko siis ainakin yrittää korjata tässä olevia ongelmia ja olenkin tehnyt meille nyt treenisuunnitelman ja kesän ehdoton ykköstavoite on saada nouto taas kivaksi liikkeeksi. Ihan ensimmäiseksi ollaan jaettu nouto pienen pieniin osiin ja treenaillaan ja vahvistetaan kaikkia osasuorituksia erikseen. Treenejä meillä on vasta kolmet lyhyet takana, mutta suunta vaikuttaisi oikealta. Cava on ollut treeneissä tosi hyvällä mielellä, se on keskittynyt ja innoissaan, mutta kuitenkin rento ja selkeästi iloinen. Vitsi miten hyvälle mielelle taas puolestaan mä tulen kun nään sen tollaisena hyväntuulisena ja taitavana :) Ollaan siis tehty ihan pelkkiä pentutreenejä nyt noudon osalta ja aiotaan jatkaa niitä kunnes varmuus tulee kaikkiin osasuorituksiin ja sen jälkeen aina muutama pala kerrallaan kokeillaan rauhassa yhdistellä liike taas kokonaiseksi ja toivottavasti tällä kertaa onnistutaan siinä ilman isompia ongelmia.

Nyt Cava on saanut treenata noutokapulan nostamista maasta mulle käsitargettiin. Ensimmäisessä treenissä se yritti pyöritellä kapulaa melko pitkääkin eteenpäin ennen kuin tarttui siihen kunnolla ja nosti, mutta parin toiston jälkeen kapula alkoi nousta nopeammin ja Cavan itsevarmuus tuntui parantuneen jo yhden treenin jälkeen. Lisäksi Cava on saanut tehdä lyhyeltä matkalta perusasentoon tuloja. Aluksi tehtiin ihan vaan niin, että Cava sai tulla perusasentoon ja sitten vasta annoin sille kapulan suuhun ja palkkasin kun se hetken istui sivulla kapulan kanssa. Tässä ei ollut ongelmaa ja myös kapula suussa perusasentoon tulot ovat lähteneet parantumaan. Näiden lisäksi ollaan tehty kapulan kantamisharjoituksia ja oon niin onnellinen, että yhtäkään kapulan pyörittelyä tai pureskelua ei ole näissä treeneissä näkynyt. Cava on kantanut kapulaa mun sivulla vapaammassa "seuraamisessa" ja ollaan otettu myös juoksuspurtteja kapula suussa. Kaikissa ote pysynyt tiiviinä ja vakaana. Lisäksi ollaan tehty luoksetuloja kapula suussa, näissä olen välillä vapauttanut palkalle kesken matkan ja välillä ottanut sivulle. Perusasennot on ollut hyviä, varmaan ekaa kertaa ikinä kapulan kanssa. Uusimpana treeninä ollaan nyt kokeiltu sellaista, että jätän Cavan istumaan ja heitän kapulan lyhyen matkan päähän siitä (1-2m) ja kävelen itse jonkun matkan päähän ja käsken Cavan noutamaan. Tässä on ollut itsellä ajatuksena se, että kun Cava on lähempänä kapulaa se nostaa sen nätimmin ja toisaalta kun se on juuri katsonut mun kävelevän toiseen suuntaan niin se myös kääntyisi nopeammin mun perään. Tää on toiminut tosi hyvin ne muutamat toistot mitä ollaan kokeiltu. Nosto ja oikeastaan jo noston aikana alkava tiukka käännös mua kohti ja kovalla vauhdilla luokse! Näissäkin ote on pysynyt juuri niin hyvänä kuin pitääkin.

Kaikkia osasia ei olla vielä ehditty treenata ja meillä on vielä paljon tekemistä Cavan itsehillinnän kanssa heitettyä kapulaa kohtaan, nosto ja tiukka käännös mun luokse vaatii varmasti paljon toistoja alle, etenkin kun väärä tyyli on jatkunut melko kauan. Lisäksi luoksetuloihin ja kapulan kanssa perusasentoon tuloon haluan varmuutta pidemmältä matkalta. Nostoja myös ihan läheltä on varmasti syytä vahvistaa lisää ja melko uutena juttuna kapulan nostamista meidän välistä aiotaan treenata, ajatuksena olisi ensin aloittaa lähempää ja kun se sujuu lisätä matkaa ja lopulta myös kapulan etäisyyttä Cavasta niin, että jossain vaiheessa sillä on jo melko kova vauhti kun se saapuu kapulalle ja silti sen pitäisi vaan napata kapula mukaan ja jatkaa vauhdilla mua kohti. Paljon treenattavaa, mutta parin viime treenin jälkeen oon todella innoissani. Cavan hyvä asenne ja onnistumiset pistää tyytyväiseksi. Ehkä me vielä tämä nouto-ongelma saadaan selätettyä kärsivällisyydellä ja fiksulla treenaamisella.

torstai 17. toukokuuta 2018

Agilitykoulutuksessa

Me ollaan nyt kuukauden verran tehty agilityä melkein joka viikko. Meille tämä on jo aika paljon. Cava on tykännyt ja se tuntuu varsin taitavalle, vaikka treenejä on kovin vähän takana. Jonkunlaisia perustaitoja ollaan kuitenkin saatu kasaan. Eilen sitten lähdettiin kaverin seurana Turkuun Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen. Kyllä siinä pari kertaa tuli mietittyä, että onhan tämä ihan hullun hommaa, koska ei treenata agilitya kuitenkaan kauhean säännöllisesti ja toisaalta osataanko edes riittävästi että kehtaa "kunnon" treeneihin mennä. Treeneihin meno jännitti hieman, koska kokemusta ei kauheasti ole kummallakaan, mä olen ihan pihalla ohjauksista ja myöskin agilitytermit on mulle hieman epäselviä. Treenin aluksi kerroinkin, että ollaan molemmat ihan aloittelijoita ja pyysin olemaan ymmärtäväinen. Elina kuitenkin totesi nopeasti, että Cava on taitavampi kuin uskonkaan ja jopa mä sain mun ohjauksesta kehuja, vaikka oon aina kuvitellut olevani täysin surkea.

Tässä ratapiirros. Me tehtiin pätkiä 1-5 ja 7-10.


Tehtiin treeni kahdessa setissä, koska oli tosi kuuma niin koirat sai pienen juomatauon treenisettien välissä. Meidän ensimmäinen kierros meni 1-3 esteiden hinkkaamiseen, koska vinoeste (3) oli Cavalle vaikea. Mä olin ihan varma, että ongelma johtuu mun ohjauksesta, mutta Elina totesi, että kyse on kyllä ihan vaan siitä, että Cava ei vaan vielä osaa. Elina kehui, että mun ohjaus oli ihan oikea-aikaista ja jos oisin hänen koiria ohjannut niin ne olisivat kaikki menneet ihan oikein. Eipä siinä sitten muuta kuin Cavalle opettamaan, että myös vinossa linjassa olevia esteitä voi hypätä. Cava sai kehuja siitä, että se lukitsi ensimmäisen esteen hyvin ja irtosi sinne myös mukavasti. Mulle tosin tästä pieni palaute, että sen koiran tosiaan voi lähettää sinne hypylle eikä tarvi saattaa loppuun asti. 

Autettiin Cava tajuamaan tuo kolmoshyppy sillä, että käytin mun molempia käsiä apuna ja samalla rintamasuunta kääntyi enemmän hyppyä kohden. Cava tuntuu myös lukevan mun katsetta tosi paljon, joten mun olis tärkeä katsoa sinne minne Cavan haluan. Tykkäsin Elinan tyylistä tässä kun Cavalle annettiin aikaa miettiä ja itse tajuta tämä (toki mun ohjausta hieman muutettiin, että asia olisi Cavalle ymmärrettävissä), mutta koiraa ei kuitenkaan houkuteltu esim lelua heiluttamalla tulemaan esteen yli. Opittiin tästä molemmat Cavan kanssa paljon :) kun kolmosesteen haasteet oli selätetty niin esteet 1-5 sujuivat melkein helposti. Olin yllättynyt siitä, että mulla ei tässä pätkässä tullut kertaakaan kiire vaan oikeasti koko ajan oli olo, että olen siellä missä pitääkin silloin kun pitää. 4-5 esteillä piti tehdä valssi (mun valssi kyllä oli enemmän jotain sinne päin) ja siinä piti olla tarkkana palkkauksessa, että koira palkattiin vasemmalle puolelle, eli sinne mistä se olisi saanut rataa jatkaa jos meillä rata olisi jatkunut. Mulle siis tämä palaute, että tämän kanssa tarkkana. 

Toisena juttuna päästiin sitten pohtimaan esteitä 7-10. Putki, missä piti lähteä kauempaan päähän mun liikkuessa toiseen suuntaan oli hieman vaikea, mutta parilla helpotetulla Cava tajusi hyvin jutun juonen ja sen jälkeen olikin vaan kovaa vauhtia. 10 esteellä tehtiin vaan käännös ja mä lähdin juoksemaan keinua päin, koska ei tästä oltais enää pidemmälle päästy niin helpotettiin tätä Cavalle ja mulle. Elina olisi siihe suositellut pakkovalssia, mutta koska mä en sitä osaa vielä niin aika alkoi käydä vähiin alkaa mulle mitään uutta ohjaustekniikkaa opettamaan. 

Selvittiin treeneistä ihan oikeasti paremmin kuin hyvin ja ihan jäätävä agilitymotivaatio iski tän jälkeen. Hirveä hinku olisi päästä uudelleen jonnekkin ohjattuihin treeneihin ja oppia itse lisää ja toki Cavallakin on paljon opittavaa vielä. Tykättiin molemmat ja saatiin treeneissä paljon onnistumisia. Mä kyllä itse niin tarvin ohjattuja treenejä, että mulla on motivaatiota tehdä yhtään mitään. Ja onhan se helpompi sitten itsekseenkin treenata kun on jotain ajatusta siitä, että mikä vaatii vielä treeniä ja mitä jo osataan. Saatiinkin Elinalta läksyksi tehdä sellaista, että keskellä on hyppy ja sen molemmilla puolilla siivekkeet 7-13m päässä hypystä. Ensin siivekkeet lähempänä ja sitten kauempana, niin että lopulta mulla ei enää oo mahdollisuutta juosta saattelemassa Cavaa niille vaan sen pitää itse irrota ja kiertää. Vähän tän tyylistä ollaankin tehty. Toisena juttuna tähän voi lisätä haastetta sillä, että hyppyä laitetaan vinommaksi ja vinommaksi eli samalla tulee tuota vinohyppyä treenattua mikä oli treenissä hankala. Tässä myös oiva treeni valssien harjoitteluun. Yksinkertainen harjoitus, mutta monipuolisilla variaatioilla saadaan tässä useampaa meillä vielä kesken olevaa asiaa treenattua. 

Aina on mukavaa kun omasta koirasta saa kehuja, Elina tykkäsi kovasti Cavasta ja kehui kovasti Cavan liikkumista, että aussieksi sillä lähtee tosi hyvin voima liikkeeseen takaa. Hyvän agilitykoiran siitä saisi ja mustakin varmasti kehittyisi kelvollinen ohjaaja treenillä. Treenien jälkeen oli ihan hurjan hyvä fiilis ja pitkästä aikaa saatiin oikeasti onnistumisia ja ylitettiin itsemme. Nää treenit oli niin kaukana mun mukavuusalueesta kuin vain voi olla ja silti onnistuttiin kaikissa jutuissa paremmin kuin hyvin (meidän tasolla siis!). Kova hinku olisi päästä lisää treenaamaan ja ohjattuihinkin treeneihin täytyy mennä joskus toiste.  

maanantai 14. toukokuuta 2018

Sirken toko


Eilen oltiin taas Sirke Viitasen tokokoulutuksessa. Oli kyllä hyvät treenit! Melko hyvin Cavakin jaksoi vaikka aurinko paistoi suoraan kentälle ja lämpöä oli jo reilusti yli 20 astetta. Yhteistreeneissä kyllä huomasi lämmön vaikutuksen ja oli hieman hyytynyt pikkukoira. Kyllä lämpö vähän ohjaajankin yllätti ja ei tullut ihan yhtä tiiviisti seurattua muiden treenejä kuin normaalisti.

Cavan omassa treenissä keskityttiin aluksi hieman hallintaan. Meillä kävi torstaina rally-tokokokeessa harmillisesti niin, että Cava karkasi uusimistilanteessa ensin haukkumaan kehän reunalle ja sen jälkeen koitti vielä moikata tuomaria ja kehäsihteeriä. Totteli kyllä mua niin, että tuli hallintaan ennen kuin ylitti kehänauhan ja saatiin hyväksytty tulos (81p, vaikka itse oisin kyllä antanut moisesta perseilystä hylätyn), itseä jäi harmittamaan tää tilanne ihan älyttömästi. Ei kokeeseen pitäisi viedä koiria jotka eivät ole hallinnassa enkä olisi ikinä Cavaa kokeeseen vienyt jos olisin arvannut näin käyvän. Tilanne tuli itsellekkin yllärinä kun treenataan paljon porukassa ja häiriöisissä paikoissa, ei siis ollut mikään sellainen tilanne, mitä ei olisi treenattu. Koepaikkakin oli suhteellisen rauhallinen, mutta kauempana kehästä metsässä puiden takaa ilmestyneet koirat ilmeisesti säikäytti Cavan ja siitä sitten haukku. Mitään ei onneksi kenellekkään käynyt (paitsi mun luotto Cavaan kyllä otti aika kolauksen) ja nämä puskasta ilmestyneet koirat eivät tainneet edes tajuta Cavan niille huutaneen. Ihan älyttömän kurjaa kuitenkin :(

Koitettiin siis Sirken treenissä saada Cavaa taas karkaamaan ja treenata siihen mun toimintaa. Sirken mielestä olisi parempi olla kutsumatta koiraa (luoksetulon pitäisi olla iloinen asia ja sitä kannattaisi käyttää vain silloin kun koira oikeasti on tulossa luokse, ei silloin kun se juoksee poispäin). Mielummin siis tiukka EI tai muu karjaisu, jolla koiran saa pysähtymään ja sitten kun koira kääntyy katsomaan ja kysymään lisäohjeita niin sitten vasta iloinen luoksetulokutsu ja hommien jatkuminen. Annettiin Sirkelle meidän lelu, jolla Sirke hetsasi Cavaa ja pari kertaa Cava karkasikin kesken seuraamisen. Stoppasi kyllä mun rääkäisystä nopeasti ja tuli iloisesti hommiin. Tuolla rally-kokeessa ehkä ongelma olikin juuri oma toimimattomuus ja jäädyin hölmönä seisomaan paikoilleen ja huutelemaan Cavaa vasta kun se oli jo kaukana musta. Eli omat reaktiot pitäis vastaavaa ajatellen olla paljon nopeammat. Toki tavoite olisi, ettei moista enää pääsisi tapahtumaan.

Toisena juttuna käytiin läpi jääviä ja niihin lähinnä kuuntelutreeniä. Cava teki super hyvin, hitsit kun se kyllä oikeassa mielentilassa osaa ja keskittyy, mutta meillä se oikea mielentila ei vaan ole kaikissa treeneissä paikalla. Otettiin kuuntelutreenit ihan niin, että Cava kulki mun edessä ja aina heitin palkan sen taakse. Jos Cava teki väärän asennon (näitä tuli ehkä 2 koko treenissä..) niin nopea ohottelu ja ikään kuin sellaisella koiraa kiusaavalla asenteella "lällällää etpäs kuunnellut ja nyt et saa palkkaa". Tavoite olisi, että koiraa harmittaisi väärä asento enemmän kuin ohjaajaa. Näihin kuuntelutreeneihin voi hyvin ottaa myös muita temppuja mukaan ettei koira tylsisty vain asentojen tekemiseen. Erilaiset temput (Cavalla varmaan kurre temppu voisi olla riittävän vahva ja pään alas laittaminen, sekä rallyn pyörähdykset molempiin suuntiin). Lisäksi treenattiin liikkurin kanssa niin, että Sirke käskytti ja "käskyllä" en sanonutkaan käskyä vaan Cavan piti jatkaa seuraamista. Ennakoi tässä kohtaa aika vahvasti. Toisena juttuna oli, että tein Cavalle hämykäskyjä kun liikkuri sanoi "käsky". Hämykäskyistä IS ja SE ei tarkoita mitään vaan seuraaminen jatkuu. Vasta ISTU tai SEISO tarkoittaa asentoa. Tavoite, että koira kuuntelisi loppuun asti mikä asento sieltä on tulossa eikä arpoisi. Cava skarppasi ihan älyttömästi näissä ja lopuksi liikkurin kanssa tehdyt jäävät meni kaikki oikein ja asennot oli tosi hyvät. Tässä huomasin vähän, että jäävien seuraamisen alku on aika rumaa, pitää se ottaa nyt erikseen tarkasteluun omissa treeneissä. Nyt loppui aika kesken ja ei enää ehditty siihen keskittyä. Tosin ei siinä ihmeempää, koira vaan ei pääse hommiin jos keulii, pomppii ja poikittaa vaan sitten otetaan alusta. Tarkkana kuitenkin tän kanssa täytyy olla.


Oman treeniajan lisäksi oli vielä häiriötreenejä. Me jouduttiin (päästiin?) kokeneempien häiriöryhmään ja teemana oli paikkikset. Ensin tehtiin rivissä istumista ja yksi koira vuorollaan teki luoksetulon rivin edestä ja rivin takaa. Mä otin näissä vähän varman päälle ja jäin sen verran lähelle Cavaa, että luoksetulo tapahtui mun selän takana. Olisi ehkä pitänyt luottaa koiraan enemmän, koska se ei kauheasti näistä luoksetuloista häiriintynyt :D Yhteen luoksetulo-käskyyn reagoi hieman tassua liikuttamalla, mutta näytti mun silmään enemmän siltä, että luuli mun kutsuneen sivulle eikä niinkään reagoinut juoksevaan koiraan vaan käskyyn. No mielummin ottaa näitä varman päälle kuin päästää kauheasti epäonnistumaan. Rally-kokeen epäonnistuminen painoi vielä sen verran tuoreena muistissa etten halunnut mitään riskiä ottaa.

Lisäksi tehtiin paikkikseen EVL:n käskytyksiä. Tää oli Cavan eka EVL paikkistreeni ja se selvisi superisti. Ei reagoinut kavereiden käskyihin, ei maahanmenoissa eikä luoksetuloissa. Mä olin hieman lyhyemmällä matkalla (ensin 5m ja sitten 7m). Vähän väsy painoi ja teki normaalia hitaammin, mutta kaikki käskyt totteli ekalla ja oli hyvin kuulolla. Sirkekin kommentoi häiriötreenien jälkeen, että tosi vaikea uskoa Cavasta että lähtisi hallinnasta. Ei kuulema vaikuta hommia tehdessä mitenkään reaktiiviselta tai edes erityisen häiriöherkältä vaan on tosi keskittynyt ja taitava. No niinhän se on...


Kuvista kiitos Lea Rentsch!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Paimennus 63


Eilen päättyi meidän lyhyt paimennustauko ja ajeltiin Pukkilaan katsomaan lampaita kuukauden tauon jälkeen. Sää ainakin suosi, jos ei muuta. Ihana auringonpaiste ja päästiin pellolle paimentamaan. Maakin oli niin kuiva ettei edes kumppareita tarvinnut. Pellon reunalla menikin lähes kaksi tuntia ja itse onnistuin polttamaan naaman ja kädet tässä ajassa. Aurinkorasvalle olisi ollut tarvetta. Kristiina varoitteli jo alkuun, että koirat ovat olleet nyt aika villejä kun päästy pellolle työskentelemään isompaan tilaan. Tämä piti myös Cavan kohdalla paikkansa. Ensimmäinen kierros meni ihan pelkkään rauhan hakemiseen. Tuli itselle hiki kun suurimman osan ajasta sain juosta estämässä koiraa ja häätämässä sitä lampailta kun tuli niin porsastellen. Cava ei tahtonut millään ottaa painetta läpi vaan juoksi ja villiintyi vaan lisää mun huomautuksista. Pellolla kun on reilummin tilaa tuohon pöllöilyyn ja pääsee helpommin painetta karkuun. Aikamoinen tahtojen taisto oli tässä, mutta kyllä se loppua kohden meni paremmin läpi. Mulle itselle muistutukseksi, että kun koira väistää painetta ja lähtee pois lampailta niin mun pitää myös jättää tilanne siihen eikä jahdata koiraa enää tämän jälkeen. Jäi ehkä hieman itselle päälle se koiran estäminen. 

Ensimmäisellä kierroksella huomasi myös hyvin, että kun Cava teki oikeassa mielentilassa töitä ja paine meni läpi niin ei niissä sen maahanmenoissakaan ollut mitään ongelmaa. Mulle tuli tosi huono olo ensimmäisellä kierroksella kun oli niin kuuma ja olin huonosti aamulla syönyt ja jouduin vielä juoksemaan estämässä koiraa, että heti kun saatiin paketti kasaan ja hetki työstettyä lampaita oli pakko pitää tauko että sai itse hengähdettyä. Jonkun näköinen erävoitto kuitenkin mulle ensimmäiseltä kierrokselta. 

Tämän jälkeen meille tulikin pidempi tauko, autoin toista koirakkoa pitämällä koiran liinasta kiinni ja auttamalla aloituksen onnistumisessa, samalla kun Cava joutui Kristiinan pidettäväksi. Oli Cavalla sitten ihan kivaakin kun pääsi Kristiinan kanssa stoppaamaan ja ohjaamaan takaisin karkaavia lampaita. Toinen kierros alkoi taas aikamoisella sikailulla, mutta nyt olin itsekkin paremmin hereillä ja saatiin tilanne poikki nopeammin kuin ekalla kierroksella. Eka kierros meni ainoastaan sen oikean mielentilan löytämiseen, mutta tokalla kierroksella päästiin jo hieman työstämään riittävää etäisyyttä. Cavalla on monelle aussielle tyypillinen tapa työskennellä ihan liian lähellä lampaita. Nyt pellolla myös huomasi hyvin, että Cava ei lainkaan lukenut laumaa vaan rynnisti lampaille sellaisella "hälläväliä, täältä tullaan!" -asenteella. Siinä olikin hörökorvalle taas sanomista kun se tulla jolkotteli lampaille ja sai lampaat nopeasti juoksemaan mun ohi. Mulle oli kuitenkin helpompi pitää tässä kriteeristä kiinni kun lampaat reagoi niin selkeästi. Lampaita seuraamalla vaan huomasin milloin Cava ei ajattele ja tulee miten sattuu ja milloin se taas mietti enemmän.

Etäisyyttä saatiin paremmaksi, mutta ei varmasti mitään hirveää edistystä tullut tässä yhdessä treenissä aikaan. Lopuksi mun ei enää kauheasti tarvinut sanoa Cavalle vaan se selvästi mietti itsekkin ja malttoi jopa kävellä lampaiden takana. Painekkin tuntui menevän läpi, koska lopuksi mun ei enää tarvinut kuin hieman vilkaista sitä pahasti niin se jo otti etäisyyttä ja hidasti omaa tahtia. On se aikamoinen vauhtiapina. Kummoisesti ei siis kesäkausi paimennuksessa alkanut ja aavistelen vahvasti, että seuraavalla kerralla on ainakin ensimmäisellä kierroksella samanlaista tahtojen taistelua luvassa. Kovin oli erilainen mielentila Cavalla pellolla verrattuna viime kerralla kun oltiin kentällä. Parit treenit varmaan menee totutellessa. Onneksi treeneissä oli myös toinen nuoren aussien omistaja, joka jakoi mun tuskan juoksentelevasta tuhma-aussiesta :D ei siis olla ainoita tämän ongelman kanssa.

Oisko jo mun vuoro?